Elokuvasali on vielä tyhjä. Varhaisteinipoika tarkkailee sen täyttymistä ja lataa filmikelaa konehuoneessa. Eletään 1980-luvun loppua. Poika arvaa, millaisia painajaisia tyhjä sali saa hänet näkemään.
Pojan vanhemmat pyörittävät Outokummun elokuvateatteria ja toimeentulo on kiinni siitä. Jos elokuva on yleisömenestys, iso perhe saa parempaa ruokaa pöytään. Parasta juustoa leivälle tuovat Uunot ja Vääpeli Körmy -elokuvat.
20 vuotta myöhemmin uusi kansankomedia Luokkakokous kerää valtavat massat elokuvateattereihin. Elokuvan ohjaaja-käsikirjoittaja on outokumpulaisen elokuvateatterin kasvatti Taneli Mustonen. Yli puoli miljoonaa katsojaa kerännyt Luokkakokous on toiseksi katsotuin kotimainen elokuva 25 vuoteen. Melko tuntematon ohjaaja on päihittänyt katsojaluvuissa jo Spede Pasasen ohjaamat elokuvat.
Mutta yleisölemmikki saa myös täyden tyrmäyksen. Härskin huumorin Luokkakokous on elokuva-arvioiden perusteella vuoden huonoin kotimainen elokuva.
2015 on ollut suuri muutosten vuosi 36-vuotiaalle Mustoselle. OhjaajasiirtyiLuokkakokouksenmenestyksen myötä kuvaamaan suoraan seuraavaa elokuvaansa, Bodom-järven murhista kertovaa nuorisokauhua. Myös kansainvälinen kiinnostus suomalaisohjaajaa kohtaan heräsi.
Mustonen on saapunut Virossa tehdyistä yökuvauksista haastatteluun tuttuun ja rakkaaseen paikkaan Helsingissä. Suomen vanhin elokuvateatteri Maxim toivottaa tervetulleeksi menneiden aikojen taikapiiriin.
Mustonen vilahtaa nopeasti kultakoristeiden ja punaisten samettipenkkien ohi vakiopaikalleen, konehuoneeseen. Se oli ohjaajan opiskeluajan työpaikka. Maxim oli myös ensimmäinen elokuvateatteri, jossa Mustonen työskenteli Helsingissä.
Moni olisi pitkän kuvausrupeaman jälkeen silmät ristissä ja vitsit vähissä. Mustonen pyyhältää Maximiin myöhässä, mutta suu käyden. Hän selittää hauskoja sattumuksia samalla, kun nappaa konehuoneessa käteensä hammasharjan, jolla puhdistetaan filmejä. Löysään pipoon, roikkuvaan kaulaliinaan ja rennosti lököttäviin housuihin sonnustautunut mies vaikuttaa jälleen innokkaalta pikkupojalta häärätessään elokuvaprojektorin kimpussa.
Matka teatterien konehuoneista kassamagneettiohjaajaksi ei ole kuitenkaan ollut yksinkertainen. Se on vaatinut oman hyvinvoinnin uhraamista ja vaikuttanut osaltaan yhden avioliiton kariutumiseen.
Videonauhurin sijaan elokuvateatteri
Kuusihenkisessä perheessä varttunut Mustonen oli pienenä menevä vekkuli. Sirkuksessa norsun selkään kiivettyään poika nipisti norsua. Alle kolmevuotiaana Mustonen heitti polkupyörän apupyörät mäkeen. Yksi asia sai kuitenkin pojan pysähtymään paikoilleen.
Kokemus oli valtava. Mustonen itki ja nauroi vuorotellen. Hän näki kolmevuotiaana ensimmäistä kertaa elokuvan. Poika istui isänsä polvella katsoen mustavalkoisesta matkatelevisiostaChaplinin poikaa.
Mustosen mielikuvitus ja rohkeus kasvoivat turvallisessa ja onnellisessa kodissa. Rahaa ei ollut liikaa. Mustosen isä työskenteli toimittajana, äiti graafikkona. 1980-luvun lopussa 10-vuotias Mustonen vinkui vanhemmilta vhs-nauhuria. Siihen ei ollut varaa, mutta vanhemmilla oli uskomaton yllätys lapsille.
Videoiden sijaan äiti ja isä hankkivat elokuvateatterin. Mustonen pääsi pari vuotta pikkuhommia tehtyään pääkallopaikalle.
– Kun olin tarpeeksi vahva nostamaan filmikeloja, pääsin konehuoneeseen. Vähän kuin olisi saanut ajokortin. Olin, että jumankauta, nyt voin ajaa tästä Timbuktuun. Ensimmäiset näytökset menivät penkin alle, en saanut koneita käyntiin. Saatoin tyhjentää jo salin, sitten faija tuli ja laittoi koneen päälle, muistelee Mustonen.
Surullisin näky
Mustonen ihaili sarjakuvien Teräsmiestä. Parturissa poika pyysi samanlaisen hiuskiehkuran kuin sankarillaan.
Vasta viittasankarista seuraava esikuva määritti kuitenkin Mustosen tulevaisuuden. Idolilla ei ollut supervoimia, mutta hän heilutteli Suomen lippua Hollywoodissa. Hän on tänäkin päivänä Suomen menestynein elokuvantekijä kansainvälisesti.
– Olin kyläkaupassa ja muistan sellaisen otsikon, että suomalainen ohjaa Hollywood-elokuvan. Renny Harlin oli tekemässä Painajainen Elm Street -elokuvasarjan neljättä osaa. Se oli se hetki, jolloin Teräsmies vaihtuiRennyyn. Silloin tajusin, että tuota haluan tehdä.
Mikään ei ole surullisempaa kuin tyhjä elokuvateatteri.
Elokuvateatterissa Mustonen rakensi haaveilleen pohjaa. Hän sai valita elokuvia esitettäväksi. Useimmiten ne olivat amerikkalaisia jättibudjetin elokuvia. Poika seurasi yleisön takaraivoista, miten ihmiset viihtyvät.
Mustosen elokuvafilosofia kiteytyykin hyvin siihen, mitä hän sanoo nyt kurkkiessaan Maxim-elokuvateatterin aamussa uinuvia saleja.
– Mikään ei ole surullisempaa kuin tyhjä elokuvateatteri.
Mustonen tekee pelkästään elokuvia, joille löytyy suurta yleisöä. Luokkakokouksen hän kirjoitti tanskalaisen hittielokuvan pohjalta. Nyt kuvattavaBodomon kaikille tuttu tosielämän murhamysteeri.
Mustonen esittelee elokuvajulisteiden alla tohkeissaan puhelimestaan Bodom-elokuvan kuvauspaikalla kuvattua videota isosta toimintakohtauksesta. Nuorena hän vain unelmoi stunttitempuista katsoessaan Renny Harlinin Die Hard 2 -elokuvaa. Mutta vauhdikkaassa pojassa oli myös herkkä puoli.
Mustosen äiti Leea Wasenius on saanut pojaltaan luettavaksi elokuvakäsikirjoitusten lisäksi runoja.
– Taneli voitti teininä jonkun rocklyriikka-kilpailunkin teininä. Hänen runonsa naurattivat ja koskettivat minua. Yhdessä syntymäpäivärunossa minulle otsikkona oli ”Kaunis kuin mikä”, muistelee Mustosen äiti.
Aina Mustonen ei ole kuitenkaan valinnut kauniita ja mairittelevia sanoja.
Haistattelua pääsykokeissa
Haista paska, Lauri Törhönen. Nämä sanat Mustonen latasi suoraan konkariohjaajan naamaan Taideteollisen korkeakoulun pääsykokeissa.
Lukion jälkeen Mustosen ainoa päämäärä oli Taik Helsingissä. Siviilipalveluksen jälkeen 20-vuotiaana hän haki ohjaajalinjalle. Mustonen piti pääsykoeraadissa ollutta Törhöstä tylynä päällepäsmärinä ja yllättyi aina päästessään jatkoon.
– Viimeisen päivän ollessa ohi raati kysyi, että haluanko sanoa vielä jotakin. Olin ihan varma, etten pääse sisään ja haistatin paskat Törhöselle. Astelin ulos polleana, kertoo ohjaaja nyt uholleen nauraen.
Olin ihan varma, että en pääse sisään ja haistatin paskat Lauri Törhöselle.
Lauri Törhönen ei muista haistattelua, hän on nähnyt pääsykokeissa erikoisempaakin, jopa naishakijan itselleen aiheuttaman orgasmin.
Purkauksensa jälkeen Mustonen katui välittömästi. Mutta tulosten julkistamispäivänä Mustonen voitti 60 markkaa pajatsosta ja onni jatkui. Mustonen pääsi Taikiin ensimmäisellä yrityksellä. Hakijoista vallittiin tuonna vuonna kaksi. Ohjaajaopiskelijoita valitaan vuosittain yhdestä kolmeen.
Törhöselle jäi Mustosesta sivistynyt, sympaattinen ja älykäs kuva.
– Ehkä Taneli oli haistattelun jälkeen niin häpeissään, että oli koko opiskeluajan mukava ja säyseä. Muistan uteliaan katseen ja positiivisen kontaktin, muistelee Törhönen.
Toinen ohjaajalinjalle valittu oli J-P Valkeapää. Valkeapään elokuvat kilpailevat nykyään elokuvapalkinnoista ja saavat kriitikoilta kiitosta, mutta niillä on vähän katsojia.
Mielenterveys kärsii
Taikin opiskelijakuppilassa Mustonen oli suosittua seuraa. Yksi opiskeluystävistä oli Aleksi Hyvärinen. Hän on Mustosen nykyinen työtoveri ja_ Bodom_-kauhuelokuvan tuottaja.
– Taneli on ihminen, jonka kanssa voi viettää todella hauskan illan. Hän on myös se tyyppi, joka ei ikinä jätä kaveria, kuvailee Hyvärinen vanhaa ystäväänsä.
Välillä jouduin hakemaan Meilahden sairaalasta korjaussarjaa kun meni niin täysiä.
Kokonaisvaltaisella heittäytymisellä elokuvamaailmaan opiskeluaikana oli pimeä puolensa. Mustosella meni lujaa ja vanhemmat olivat huolissaan.
– Välillä jouduin hakemaan Meilahden sairaalasta korjaussarjaa, kun meni niin täysiä. Tähän hommaan rakastui sen verran paljon. Musta tuntuu, että kaikki me opiskelijat käytiin YTHS:n mielenterveyspuolella jossakin vaiheessa.
Omistautuminen maksoi Mustoselle myös ihmissuhteita. Yhden eron läpikäyminen antoi kuitenkin ohjaajalle takaisin enemmän kuin hän arvasikaan.
Laskelmoitua huumoria
Mustosen ensimmäinen avioliitto päättyi eroon, jota seurasi pitkät sinkkuvuodet. Ohjaaja halusi tehdä komedian silloisesta itsestään ja muista ikätovereistaan.
Pian Mustonen huomasi, että Tanskassa on jo tehty elokuva hänen ideastaan. Elokuva kertoo kaveruksista viettämässä villiä viikonloppua luokkajuhlien merkeissä. Jo pienestä pitäen tarkka ja järjestelmällinen Mustonen valmistautui elokuvan katsomiseen kellon ja taulukon kanssa.
– Kellotin, missä nauran ja missä mitenkin reagoin. Se on kaikkein kivointa duunissani, olen kuin lapsi karkkikaupassa, kun saan konkreettista statistiikkaa, selittää Mustonen.
Mustonen tekee kirjaimellisesti laskelmoivaa huumoria. Hän suosii myös roolituksessa kaavaa intuition lisäksi. Ohjaaja haluaa elokuviinsa ammattilaisten lisäksi amatöörejä ja kiinnostavia persoonia. Luokkakokouksessa amatöörivetonauloina ovat tunnetut hauskuttajat Sami Hedberg ja Jaajo Linnonmaa. Bodomiin Mustonen on valinnut nuorisoartisti Mikael Gabrielin.
– Yritän aina ajatella yleisön kautta, niin kuin mainosmies. Ymmärrän, että ulospäin se näyttää siltä, että nappaan tunnetulla hahmolla 20 000 katsojaa lisää. Ohjaajana otan kuitenkin ison riskin, ja amatöörien kanssa pitää tehdä enemmän töitä.
Ohjaaja työskentelee myös mielellään samojen ihmisten kanssa. Mustosen kuvaaja ja leikkaaja ovat olleet kuvioissa jo kymmenen vuotta.
Selkärankaa kritiikille
Luokkakokous saapuu teatteriin, mutta ei naurata ketään. Tähän painajaiseen ohjaaja herää joka yö Luokkakokouksen tekemisen ajan.
Elokuvan saapuessa valkokankaille yleisö kuitenkin rakasti sitä. Puhuttiin uudesta kansankomediasta, Speden ja Kummelien perillisestä. Mutta kriitikot antoivat täyslaidallisen ryyppäämiseen, panemiseen ja anaalivaivoihin keskittyvälle viihteelle. Tätä huonompaa ja seksistisempää komediaa ei ole Suomessa ennen nähty, luki arvioissa.
En ymmärrä, että joku ohjaaja ei lue kritiikkejä.
Mustonen oli loukkaantunut ja surullinen. Toisaalta hän ilahtui yhdenkin tähden arvioista, joissa oli hoksattu joku hänen pohtimansa asia. Ohjaajan mielestä alalla ei voi olla, jos ei kestä arvostelua.
– Kritiikki pitää yllä elokuvallista keskustelua. En ymmärrä, että joku ohjaaja ei lue kritiikkejä.
Piti Mustosen tyylistä tai ei, Luokkakokous on synnyttänyt entisestään hypeä kotimaisen elokuvan ympärillä. Mustoselle kotimaan kassamagneetti on avannut myös ovet lapsuuden haaveeseen, Hollywoodiin.
Kansainvälinen elokuva voi tulla pian
Kun Mustonen valittiin maailman tunnetuimmassa elokuvalehdessä Varietyssä elokuussa kymmenen pohjoismaisen nuoren elokuvalupauksenlistalle, alkoi tarjouksia sataa ulkomailta Hollywoodia myöten.
– Pelottaa vielä puhua tästä ääneen, mutta kansainvälinen työ voi tulla tosi nopeastikin. Moni asia ei ole mun käsissä, en halua hehkutella. Mutta tuulettelen salaa, myhäilee Mustonen.
Kansainväliset suunnitelmat ovat vasta alustavassa vaiheessa, joten niistä ei voi vielä puhua. Kansainvälisestikin Mustosta kiinnostavat eniten ison yleisön elokuvat kuten komediat ja jännärit. Ohjaaja arvostaa suuresti myös taiteellisempia elokuvia, mutta ei ainakaan juuri nyt halua tehdä sellaisia.
– Ihailen ja katson paljon Bergmania ja Tarkovskia, mutta en halua jäljitellä heitä. Minun juttuni ovat massayleisön elokuvateatterikokemukset. Hassua, että massasta on tullut ruma sana, miettii ohjaaja.
Nyt Mustonen työskenteleeBodom-elokuvan lisäksi Luokkakokous 2 -elokuvan kirjoittamisen kimpussa. Elokuva on tarkoitus kuvata ensi vuoden alkupuolella. Töissä riittää vipinää, mutta niin myös kotona.
Minulla on hirveästi epävarmuutta, mutta kuorrutan sen piiloon etenkin kuvauksissa.
Kuvauksista palaavaa miestä odottaa aviopuoliso ja pieni poika. Lapsen syntymän myötä Mustonen on oppinut myös ensimmäistä kertaa kieltäytymään töistä, sillä perhe menee muun edelle.
Tärkeässä palaverissa ohjaaja usein ihailee perhekuvia kännykästään. Hyvä tasapaino perheen ja työn välillä on Mustosen suurin haave. Toisena tulee ammatti-itsevarmuuden löytäminen.
– Haluan luottaa itseeni, että en vain esittäisi sitä. Minulla on hirveästi epävarmuutta, mutta kuorrutan sen piiloon etenkin kuvauksissa. Siellä ei voi epäröidä.
Mustonen on ylpeä siitä, että ei jää ikinä ilman ideaa tiukassakaan paikassa. Kun työryhmän päät kääntyvät ohjaajaan, hänen täytyy olla valmis.
– Ei voi tulla sellaista tilannetta, josta ei selviä. Sinä päivänä hommat täytyy lopettaa.