Kyllösen edeltäjänä liikenneministeriössä määräili Anu Vehviläinen. Hänkin on nainen ja liikenneministeriksi ryhtyessään hän oli neljäkymmentäkolmevuotias, siis kohtuullisen nuori. Hän ei kuitenkaan kohdannut sukupuolensa eikä ikänsä vuoksi vaikeuksia, vaikka hänellä oli sama virka ja samat alaiset kuin Kyllösellä.
Kyllönen puhuu siis kukkua.Hänen johtamassaan ministeriössä on töpeksitty ja hänen tulisi ministerinä kantaa asiasta vastuu. Sen sijaan hän julistautuu marttyyriksi. Vaikea sanoa, kummalle sukupuolelle se on tyypillistä. Ehkä se on luonteenomaista poliitikkojen ammattikunnan edustajille.
Suomessa osataan nuolla korkea-arvoista saapasta myös silloin, kun se on korkokenkä.
Kyllönen ei ole ainoa omatekoinen marttyyri politiikassa. Presidentti Tarja Halonen muisteli vihaisena presidenttikausiensa pääministereitä Hannu Lehtilän kirjoittamassa muistelmakirjassa Paremman maailman puolesta. Halonen pääsi julkisuudessa paljon vähemmällä kuin Kyllönen. Suomessa osataan nuolla korkea-arvoista saapasta myös silloin, kun se on korkokenkä.
"Yhdenkään pääministerin aikana en tuntenut, että presidenttinä voisin oikeasti osatakin jotakin. Ehkä liikaa samaa sukupolvea tai liian tuttu, en tiedä. Ehkä se oli sitä, että olin nainen." Halosesta ei koskaan tuntunut siltä, että pääministerit "olisivat aidosti halunneet kysyä minultakin." (HS 23.10.)
Halosen kausilla toimivat pääministereinä demareitten Paavo Lipponen, keskustan Anneli Jäätteenmäki, Matti Vanhanen ja Mari Kiviniemi sekä kokoomuksen Jyrki Katainen.
Halonen siis väittää, että tasa-arvoasiain ritarina tunnettu puolueveli Paavo Lipponen ei kysynyt presidentiltä neuvoja sen vuoksi, että presidentti on nainen. Lipposta Halonen tietenkin tarkoittaa luonnehdinnalla "liikaa samaa sukupolvea". Surrealistiselta tuntuu, että Halosen näkemykset olisivat jättäneet hänen naiseutensa vuoksi omaan arvoonsa myös Anneli Jäätteenmäki ja Mari Kiviniemi.
Halosen arvostelukyky petti, kun hän mustasi pääministereitten maineen. Media ei kuitenkaan arvostele yhtä kärkkäästi kaksitoista vuotta presidenttinä istunutta kuin puolitoista vuotta liikenneministerinä toiminutta. Vaikka syytä olisi.
Aika tulee tietenkin linnassa pitkäksi talvi-iltoina, kun ei saa neuvoa ketään. Halosen mieltä saattaa rauhoittaa naiskortin heiluttelu selityksenä hänen omaan paitsioonsa. Tosiasiassa Haloselta ei kysytty neuvoja ihan sen vuoksi, että niitä ei tarvittu.
Turha on ruikuttaa naisen kovaa kohtaloa suomalaisessa politiikassa.
Miksi ylipäätään valtakunnan ylimmän poliittisen päättäjän, pääministerin, pitäisi kysellä neuvoja presidentiltä? Pääministeri on ykkönen, presidentti kakkonen. Luonnollisen kyselyvirran luulisi kulkevan nimenomaan niin, että kakkonen kyselee neuvoja ykköseltä. Eikä tämä ole henkilökysymys, vaan perustuslakiasia.
Tasavallan presidenttinä on toiminut kaksi kautta nainen. Kaksi naista on hoitanut pääministerin hommaa. Nainen toimii parhaillaan valtiovarainministerinä. Nämä ovat kaikki erinomaisia asioita, arkista demokraattista elämänmenoa. Ennen pitkää myös ulkoministeriksi nimitetään nainen. Lasikatto särjetään siltäkin kohtaa.
Turha on ruikuttaa naisen kovaa kohtaloa suomalaisessa politiikassa. Yhteisten asioitten hoitajia ei enää jaeta mies- ja naispoliitikkoihin. He ovat vain poliitikkoja.
Jari Tervo
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija