Kristinusko toi joulunvieton Suomeen 1100-luvulta alkaen. Suomen kansallismuseon amanuenssin Satu Frondeliuksen mukaan syöminen on ollut alusta lähtien suomalaisessa joulunvietossa tärkeää.
- Suomessa on vietetty jo paljon kauemmin loppusyksystä kekriä, joka oli sadonkorjuun päätösjuhla. Kekrin perinteistä juuri valtava syöminen alkoi pikku hiljaa siirtyä yhä enemmän jouluun, Frondelius kertoo.
Suomen kansallismuseon Adventista jouluaamuun -näyttely esittelee joulunviettoa monen vuosisadan ajalta. Esillä on niin kattauksia, kuusia, joulukoristeita kuin kortteja.
Jouluruuista esimerkiksi laatikot juontavat juurensa 1800-luvun alun Länsi-Suomeen. Satu Frondeliuksen mukaan joulukinkku on sen sijaan hieman uudempi tulokas.
- Sikoja ei juurikaan kasvatettu ennen kuin 1800-luvun lopulla. Silloin joulukinkku alkoi saavuttaa sen aseman, mikä sillä on nyt, Frondelius sanoo.
Joulukuuset tulivat koulujen kuusijuhliin
Joulukuusi yleistyi suomalaiskodeissa 1800-luvun lopulla.
- Hyvin usein alkuvaiheessa joulukuuset olivat pieniä pyödälle laitettavia kuusia, jotka koristeltiin. Niitä saattoi kyllä olla useita, Frondelius sanoo.
Suuremmat joulukuuset levisivät koteihin koulujen kuusijuhlista, missä isoja kuusia päästiin ihailemaan. Koristeita tehtiin aluksi puusta ja oljista. Himmelit olivat suosittuja. Myöhemmin ilmestyivät lasikoristeet, karkit ja tontut.
Kansallismuseon näyttelyssä vieraillut Ullla Nupponen muistaa vielä oikeat kuusenkynttilät.
- Aidot kynttilät olivat ihania. Meilläkin oli vielä nuorena parina aidot kynttilät eikä sähkökynttilöitä, Nupponen muistelee.
Vaikka pienet asiat ovat joulussa muuttuneet, tärkeimmät tavat ovat Kansallismuseon amanuenssin Satu Frondeliuksen mielestä säilyneet.
- Jouluperinteet ovat varmaankin kaikista perinteistä sitkeimmin säilyneet vuosisadasta ja vuosikymmenestä toiseen yllättävän samanlaisina, Satu Frondelius toteaa.
Kansallismuseon Adventista jouluaamuun -näyttely on auki 13.1.2013 saakka.