Kahdeksankymppisen Ailin hiihtosaldo tuhat kilometriä

Aili Helmisellä riittää kuntoa vaikka muille jakaa. Talven tultua hän toimi omana latukoneenaan ja teki itselleen ladun pellolle. Pehmeässä lumessa oli aluksi hankala hiihtää. Se ei kuitenkaan haitannut, kun joka päivä piti päästä suksille. Parhaana päivänä kilometrejä kertyi jopa 25.

- Minä en ole väsynyt yhtään. kun olen jonain päivänä hiihtänyt 25 kilometriä, niin ei sitä huomaa. Varmaan siksi, kun on koko talven tullut lähdettyä joka päivä aina tammikuun alusta asti.

Pirteä ja hyväkuntoinen Aili Helminen uskoo vakaasti, että liikunta pitää terveenä.

- Ei ole ollut flunssia. Työkaveri sanoi kerran, että kun flunssa meinaa tulla, hän lähtee hikilenkille, niin flunssa jää siihen. Minä uskon siihen.

Sauvalla merkki lumeen

Ihan pystymetsästä tuhannen kilometrin lenkkejä ei tule vedettyä. Taustalla on urheilijamenneisyys ja urheileva perhe. Aili hiihti kilpaa ahkerasti aina 20-vuotiaaksi asti. Joka pyhä riitti mittelöitä.

- Pääasiassa hiihdin kilpaa omassa pitäjässä, mutta muutama piirikunnallinen ja muutama kansallinen reissukin tuli tehtyä. Kaksi veljeä ja nuorempi sisko hiihtivät myös. Meitä lähti neljä hiihtäjää joka pyhä baanalle, muistelee Aili.

Nyt himohiihtäjälle riittää itse tehty latu pihapiirissä. Kun kerralla tulee mentyä jopa 25 kilometriä, Aili on kehittänyt kierroslaskurin, jolla kilometrin mittaisen ladun kilometrisaldosta pysyy selvillä. Jokaisen kierroksen jälkeen tehdään sauvalla merkki hankeen.

Kovakuntoinen rouva ei hötkyile tavoitteiden kanssa. Tänä vuonna tuli mahtavat 1000 kilometriä plakkariin, mutta ensi vuodesta ei osaa sanoa. Silloin voi - 80-vuotisjuhlien kunniaksi - syntyä uusi ennätys, jos itse tehdyn ladun pohjat vain olisivat nykyistä paremmat. Esimerkiksi moottorikelkalla saisi hyvän ja tukevan perustan.

- Nykyään kilometrillä menee vähän kauemmin kuin ennen. Parhaina päivinä ennen meni 9 minuuttia ja alle, mutta ei nyt enää kovin kovaa viitsi hiihtää. Mutta ajan kanssa, aikaa on, hymyilee Aili.