Kaivosala kaipaa koulutusta ympäristöosaamiseen. Paljolti on kyse ympäristövaikutusten hallintaan liittyvästä teknologiasta.
Hyvä esimerkki tällaisesta on jatkuvaan ympäristön tilan mittaamiseen erikoistunut oululainen teknologiayritys EHP-tekniikka. Alan koulutus vastaa kuitenkin heikosti yrityksen osaamiseen.
– Näihin ympäristönmittausasioihin ei ole Suomessa kiinnitetty huomiota. Se näkyy meidän päivittäisessä toiminnassamme. Kun keskustelee kumppanien asiantuntijoiden kanssa, näkee että heillä ei ole aina substanssia ymmärtää mistä on kysymys. Eli selkeää koulutustarvetta on, sanoo EHP:n toimitusjohtaja Risto Hiljanen.
Kaivosteollisuus ja ympäristönsuojelu voivat kulkea käsi kädessä
Suomea pidetään ympäristönsuojelun mallimaana ja samaan aikaan sijoittajat kokevat meidät maailman kaivosmyönteisimmäksi paikaksi.
– Kaivosalan Suomea kohtaan kokema luottamus todistaa listauksen tekijöiden mukaan, että kaivosalan resurssien kehittäminen ja ympäristönsuojelu voivat kulkea käsi kädessä, sanoo johtaja Kenneth Green Fraser Instituutista.
Alan asiantuntijat selittävät yhtälöä muun muassa korruption vähäisyyden ja ympäristövaikutusten arviointimenettelyn Suomeen luomalla vakaudella. Rankkauksen tehnyt Fraser-instituutti kiinnittää huomiota myös siihen, että maailman kaivosmyönteisintä maata Suomea pidetään yhdessä Ruotsin kanssa ympäristönsuojelun esikuvana.
Afrikka ja muut kehittyvät alueet toki kiinnostavat, mutta olojen epävakaus siellä arveluttaa kansainvälisiä sijoittajia.
Suomen esimerkkiasema ympäristösuojelumaana haastaa Oulun yliopiston panostamaan ympäristöosaamiseen kun kaivosalan koulutuksen painopisteistä keskiviikkona 18.12. päätetään yliopiston hallituksessa. Opetusministeri Krista Kiuru (sd.) on myöntänyt yliopistolle lisämäärärahan kaivosalan koulutuksen kehittämiseen Oulussa.
Pohjoismaat on tutkimuksinkin todettu hyväksi paikaksi investoida. Täällä on hyvin dokumentoitu maaperä, vakaat lait, hyvä infra, koulutettu väestö ja kaivosyritysten kohtelu on höveliä.
Kaivosalan kehittämiselle on edellytykset Oulussa
Kaivosalan Suomea ja Ruotsia kohtaan tuntema luottamus todistaa, että kaivosalan kehittäminen ja ympäristönsuojelu voivat kulkea käsi kädessä
Opetusministeriön lisämääräraha kaivos- ja vuorialan opetuksen kehittämiseen tulee hyvään saumaan.
Oulu sijaitsee Suomen ja naapurimaiden kaivosteollisuuden kannalta hyvässä paikassa. Venäjältä Suomeen Ruotsiin ja Norjaan ulottuva Fennoskandian kilpi on tavattoman rikas erilaisilta kiviesiintymiltään.
Oulun yliopisto voisi toimia nykyistä paljon tehokkaammin pohjoisen kaivosbisneksen tukena ja merkittävänä kaivosalan koulutus- ja tutkimusyksikkönä. Sitä ennen nyt hieman ruususen unta uinuvaa Oulu Mining Schoolia on selvästi vahvistettava. Samalla voitaisiin vahvistaa kaivosalan ympäristöosaamista, jotta Talvivaaran tapaisilta näytelmiltä vältyttäisiin ympäristönsuojelun mallimaaksi koetussa Suomessa.
– Oulu Mining Schooliin kannattaa panostaa ja yhtenä osana siinä on ympäristöosaamiseen. Tarvitaan kaivostekniikkaosaamista, ympäristöosaamista ja geofysiikan ja malminetsinnän osaamista, linjaa Oulun yliopiston prosessi- ja ympäristötekniikan osaston dosentti, kaivosyhtiö Sotkamo Silverin konsernijohtaja Timo Lindborg.
Hän yhtyy Kiurun näkemykseen siitä, että Oulun yliopistosta voitaisiin kehittää kansainvälisesti johtava kaivos- ja vuorialan opetus- ja tutkimusyksikkö.
– Tämän eteen on tehty töitä jo useita vuosia ja rehtori on asettanut sen tavoitteeksi. Tämä on yksi merkittävä askel siinä.
Talvivaaran tapahtumat eivät maailmalla juuri näy
Entä onko oma tiedekunta realistinen ajatus?
– Kyllä se minun mielestäni on realismia. Niin saataisiin kaivosala järkevästi toimimaan Oulun yliopiston hallinnon sisällä. Nyt on erilaisia tahoja ja haluja vetää eri suuntiin. Näin saadaan kaikki puhaltamaan yhteen hiileen tällä toimialalla, sanoo Lindborg.
En usko että Talvivaara on ympäristöpuolelle tuonut mitään kolausta. Kansainvälisesti nämä ovat olleet aika pieniä ongelmia
Opetusministeriön 300 000 euron lisämääräraha muutamaksi vuodeksi ei pelkästään riitä uuden tiedekunnan perustamiseen. Mutta rahaa löytynee myös yliopiston sisältä.
– Ei se riitä, mutta mielestäni yliopisto on valmis panostamaan siihen itsekin, summaa Lindborg.
Maailman kymmenen parhaimman kaivoskohteen lista on Fraser-instituutin mukaan Suomi, Ruotsi, Alberta, New Brunswick, Wyoming, Irlanti, Nevada, Yukon, Utah, and Norja. Mukana on siis pienten kehittyneiden eurooppalaisvaltioiden lisäksi Yhdysvaltain ja Kanadan osavaltioita.
Maailman kaivosbisneksen pahisvaltiot ovat saman listauksen mukaan Indonesia, Vietnam, Venezuela, Kongon demokraattinen tasavalta, Kirgistan, Zimbabwe, Bolivia, Guatemala, Filippiinit ja Kreikka.
Mielenkiintoista nähdä vaikuttaako Talvivaaran ympäristöongelmien kärjistyminen vuonna 2013 jollakin tavalla Suomen ympäristöimagoon tai siihen, miten kaivosalan sijoittajat Suomeen jatkossa suhtautuvat. Jos suomalaisia kaivosalan asiantuntijoita on uskominen, Talvivaaran tapahtumat eivät maailmalla paljoa hetkauta.
– En usko että se on ympäristöpuolelle tuonut mitään kolausta. Aina välillä tapahtuu näin, mutta kansainvälisesti nämä ovat olleet aika pieniä ongelmia. Pitkällä aikavälillä ympäristöasiat on Suomessa on hoidettu pääsääntöisesti hyvin. Enemmänkin sillä on vaikutusta rahoituspuolella, toteaa Lindborg.