Artikkeli on yli 13 vuotta vanha

Kanojen unelmaelämää Tuohimutkassa

Jyväskyläläinen Päivi Korpivaara on tehnyt sen, mistä moni uneksii: hän perusti kotipihalleen kanalan. Kuulostaa ehkä yksinkertaiselta, mutta lemmikkikanalan pystyttäminen taajamaan on helpommin sanottu kuin tehty.

Kasvihuonekanala omenapuun katveessa.
Kuva: Yle / Anssi Lepikko
  • Pauliina Tolvanen
  • Matleena Ylikoski

Unto-kukko on herrasmies. Se pitää lempeästi, mutta lujasti kuria rouvilleen Kaisalle, Varpulle, Lisbetille ja ketä kaikkia niitä olikaan. Lisäksi kanalaseurueeseen kuuluu kaksi nuorikkokanaa ja kahdeksan tipua.

Tällä kokoonpanolla touhutaan Tuohimutkan kanalassa, joka sijaitsee 2,5 kilometriä Jyväskylän keskustasta omakotitalon pihalla, keskellä taajama-asutusta.

Kanalan emäntänä puuhaa Päivi Korpivaara, joka on tehnyt sen, mistä moni uneksii: perustanut kotitarvekanalan omaan pihaansa. Citykanaloiden pito on noussut pienimuotoiseksi trendi-ilmiöksi, mutta useimmat kanalasuunnitelmat jäävät yhä haaveiksi. Citykanalan perustaminen kun vaatii taakseen paljon tietoa, perehtymistä ja byrokratiaakin.

Lupien hankkiminen vaatii aikaa

Korpivaara perusti kanalansa yli vuosi sitten. Sitä ennen hänen täytyi pyytää naapureiltaan lupa kanalan perustamiseen, ilmoittaa kanalastaan muun muassa Eviraan, ja ottaa vastaan terveystarkastaja, joka hyväksyi kanalaksi aiotut puitteet ja eläinten elinolot. Lisäksi piti tietysti maksaakanalanpitoluvasta. Jyväskylässä tällainen lupa heltiää 200 eurolla.

Pitää etsiä lähipiiristään esimerkiksi joku metsästäjä, joka osaa lopettaa kanat.

Päivi Korpivaara

Lemmikkikanalan perustaminen taajamassa on siis luvanvaraista.

- Meillä oli hyvin aikaa talven aikana selvittää lupa-asioita ja muita, kyllä kaikki muodollisuudet olivat ihan hoidettavissa, kuvailee Päivi Korpivaara prosessia.

Kanojen unelmakodissa on tilaa, lämpöä ja ruokaa

Pihalle rakennettu kasvihuonekanala, jossa osa rakennuksesta on kasvihuoneena ja osa kanalana, on kanoille oikea unelmakoti.

- Siellä on ruoka- ja juoma-automaatti, lämmityslaitteet, eristeet, jopa kamerat. Varsinkin talviaikaan kanoja on helpompi hoitaa, kun on hyvät puitteet.

Erikseen rakennettu ulkoiluhäkki on erityisesti käytössä maaliskuun puolesta välistä toukokuun loppuun, jolloin kanat eivät saa lintuinfluessavaaran takia liikkua vapaana ulkona.

Korpivaaran mukaan kanat sopivat hyvin kaupunkiin, kunhan vain tietää mitä tekee. Erityisesti kanojen teurastamisasia pitää miettiä hyvin etukäteen.

- Pitää etsiä lähipiiristään esimerkiksi joku metsästäjä, joka osaa lopettaa kanat.

Lempeä kukko ja munivaiset kanat

Tuohimutkan kanalassa jokaisella asukkaalla on nimi ja tietysti myös luonne. Tosin vasta kuukauden vanha tipuparvi tepastelee vielä yhteisellä nimellä Kerttukyllikki.

- Varpu on yökukkuja, se pitää aina illalla ajaa sisään. Kaisa taas on iltauninen ja menee itse orrelle yleensä ensimmäisenä. Lisbet on rohkea, se syö koirankupista jauhelihaa yhtä aikaa koiran kanssa, Korpivaara kertoilee.

Maatiaiskana munii kolmisen munaa viikossa.

Päivi Korpivaara

Unto-kukko on lempeä ukko.

- Se antaa aina kanojen syödä ensiksi. Unto on rauhallinen ja kiltti, niin kuin harrastajakanalan kukon kuuluukin olla.

- Aggressiivinen, jopa vaarallinen kukko ei kuulu lemmikkikanalaan, Korpivaara painottaa.

Ja niitä munia, niitäkin tulee.

- Maatiaiskana munii kolmisen munaa viikossa. Luomumunasta haudottu kana tekee noin munan päivässä, eläkeläiset vain pari munaa viikossa, Päivi Korpivaara kertoo.

Omien kanojen lihaa tässä talossa ei kuitenkaan syödä.

- Olisihan se ekologista ja järkevää, mutta kuka nyt lemmikkejään syö, Korpivaara toteaa.