Näin kävikin. Kaiken tämän hoitaa nyt Facebook. Facebook on lunastanut ne lupaukset, jotka internetin ja webin nimissä annettiin ja toteuttanut muutamia uusia, joita tuolloin ei osattu uneksiakaan.
Facebook on tehnyt webille sen, mitä web teki internetille. 60-luvulla luodut verkon perusperiaatteet ja -tekniikat muuttuivat meille kaikille käytännöllisiksi vasta sitten, kun web loi ymmärrettävän ja helpon käyttöliittymän näiden käyttäjille näkymättömien perusrakenteiden päälle. Nyt Facebook on luonut helpon tavan julkaista ja jakaa digitaalista sisältöä selaimen avulla.
Tilanne olisi hieno, ellei asiaan liittyisi merkittäviä riskejä. Ensinnäkin Facebook on yksittäisen yhtiön tuote, siinä missä internet ja sen käytännöt ovat useiden yhtiöiden ja muiden tahojen neuvottelujen tulos.
Internetin protokollat ja webin käytännöt muovautuvat joskus tuskallisenkin pitkien prosessien kautta, kun eri intressiryhmät vääntävät näkemyksistään kansainvälisillä foorumeilla. Facebookin käytännöt esimerkiksi yksityisyyden suhteen voivat muuttua yhdessä yössä.
Facebook näyttää myös tekevän parhaansa rapauttaakseen joitakin webin peruskäytäntöjä. Yksi näistä on linkki, webin itsestäänselvin ja hyödyllisin käytäntö.
Facebookin “seamless sharing” -tekniikka pyrkii paketoimaan esimerkiksi mediatalojen tarjonnan omiin, Facebookissa toimivaan sovelluksiinsa sen sijaan, että käyttäjä siirtyisi linkkiä klikkaamalla vaikkapa Guardianin tai Washington Postin sivuille.
Facebook näyttää myös tekevän parhaansa rapauttaakseen joitakin webin peruskäytäntöjä.
Vapaata verkkoa arvostaville toivoa antaa se, että Facebookin kaltaiset suljetut verkkoympäristöt ovat ainakin tähän saakka kokeneet tappion internetille ja webille. Kuuluisin esimerkki tästä lienee yhdysvaltalainen verkkoyritys AOL, jolla vielä 2000-luvun alussa oli pääasiassa Yhdysvalloissa yli 25 miljoonaa maksavaa tilaajaa, joiden tietokoneet kommunikoivat verkossa juuri AOL:n avulla.
AOL:n toimintaidea oli pitkälti sama kuin Facebookillakin: se tarjosi käyttäjillee mahdollisuuden viestiä toistensa kanssa ja yrityksille mahdollisuuden ylläpitää asiakaskontakteja ja -palvelua tietokoneen käyttäjien kanssa. Yritysten markkinointimateriaalissa AOL-hakusanat koreilivat yhtä näkyvillä paikoilla kuin niiden Facebook-sivujen osoitteet nykyisin.
Internetyhteyksiä tarjoavien operaattoreiden nousu, maailmanlaajuisen webin kehittyminen ja tätä kautta ilmestyneet uudenlaiset kilpailijat söivät kuitenkin nopeasti AOL:n liikeidean ja maksavat käyttäjät.
Se oli silloin. Facebook on syntynyt erilaiseen tilanteeseen, se ei AOL:n tavoin sido asiakkaitaan tekniikalla vaan toisilla asiakkailla.
Facebookista poistuminen merkitsisi monille käyttäjille merkittävän ja merkityksellisen yhteydenpitotavan hylkäämistä. Tämän takia Facebookin 900 miljoonaa käyttäjää ovat tiukemmin palvelussa kiinni kuin AOL:n 25 miljoonaa aikanaan.
Google, Twitterin ja Applen tapaisten yhtiöiden yritykset heiluttaa Facebookin ylivaltaa eivät ole toistaiseksi onnistuneet. Jotakin webin yleistymisen kaltaista pitäisi toimintaympäristössä tapahtua, jotta valta murtuisi. Tai sitten Facebookin tai sen pääomistajan ja kehittäjän pitäisi tehdä jokin perustavanlaatuinen virhe.