Moni asia on Suomenlahden molemmin puolin samalla tavalla, mutta työelämässä on eroja. Työllisyysaste on talouden tunnusluvuista tärkeimpiä, koska se kertoo, kuinka suuri osuus väestöstä käy työssä.
Ruotsin työllisyysaste on selvästi Suomea korkeampi, ja varsinkin yli 55-vuotiaiden kohdalla. Myös ruotsalaisten todellinen eläkkellejäämisikä on kaksi ja puoli vuotta korkeampi kuin Suomessa.
Ruotsalaiset tekevät siis paljon pitempään töitä eikä eläkkeelle ole kiirettä.
Yksi selitys voi löytyä irtisanomiskäytännöistä. Ruotsissa laki määrittää irtisanomisjärjestyksen niin, että viimeksi taloon tullut joutuu lähtemään aina ensin. Suomessa sama sääntö on kirjattu joidenkin alojen työehtosopimuksiin, mutta kaikkia koskevaa lakia irtisanomisjärjestyksestä ei ole.
Mutta pitäisikö olla ?
Kysyimme kaikilta keskusjärjestö- ja puoluejohtajilta, pitäisikö Suomen seurata Ruotsin esimerkkiä ja kirjata irtisanomisjärjestys lakiin.
Vastaukset olivat yksimielisyydessään tyrmäävät: ei.
Perusteluissa ei ole juurikaan hajontaa. Kaikki keskusjärjestöt arvioivat että Ruotsin malli syrjisi nuoria, samaa sanovat myös monet puoluejohtajat.
- Sillä voi olla se vaikutus, että ihmiset eivät uskalla vaihtaa työpaikkaa, koska suoja katoaa, se hankaloittaa nuorten asemaa työmarkkinoilla, se saattaa lisätä pätkätöitä, Vasemmistoliiton puheenjohtaja, kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki luettelee.
Keskustan varapuheenjohtaja Annika Saarikko on samoilla linjoilla.
- Jollain tavoin se olisi vähän ongelman siirtämistä väestöryhmältä toiselle. Sitten meillä olisi tilanne, jossa monia vastikään työelämään tulleita asuntovelallisia nuoria perheitä olisi suurissa vaikeuksissa. En ehkä pidä tarpeellisena tällaista väestöryhmien vastakkainasettelua.
Ruotsin irtisanomismalli on kuitenkin askarruttanut esimerkiksi demareita niin paljon, että asiaa selvitettiin viime syksynä työministeriön ja työmarkkinakeskusjärjestöjen voimin. Asia siirrettiin työmarkkinapöytiin.
- Sen selvityksen osana todettiin, että ei ole viisasta lähteä lainsäädäntöteitse tekemään tämankaltaista järjestelmää. Mutta asiasta voitaisiin keskustella työmarkkinaosapuolten kesken osana työehtosopimuksia. Ja tämä oli sen selvityksen ikään kuin lopputulema, SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen linjaa.
Mitä sitten pitäisi tehdä?
Kysyimme vielä, että jos Ruotsin irtisanomisjärjestys ei käy, mitä sitten pitäisi tehdä, jotta suomalaiset olisivat pidempään töissä?
Näissä resepteissä onkin sitten enemmän eroja.
Työnantajakeskusjärjestö EK panisi eläkeputken tukkoon ja nostaisi eläkeikää.
Työntekijäleirissä Akava korostaa työelämän laadun kehittämistä. SAK:n ja STTK:n mielestä taas työaikoja ja työtaakkaa pitäisi sovitella iän mukaan. Tätä mieltä ovat myös vihreät ja keskusta.
Kokoomus kitkisi ikäsyrjintää. RKP laskisi yli 55-vuotiaista perittäviä työnantajamaksuja.
Kristilliset puolestaan vaativat parempaa johtamista ja panostuksia työterveyshuoltoon.
Perussuomalaiset loisivat uudenlaisen palkkatukijärjestelmän yli 55-vuotiaalle alanvaihtajalle ja tuntuvat veroporkkanat yli 63-vuotiaille työntekijöille.
Keskusta parantaisi osa-aikamahdollisuuksia ja joustavoittaisi lomakertymäkäytäntöjä.
Ankeat markkinat
Työministerin silmin ikäihmisten asema työnhaussa on nyt ankeaakin ankeampi.
- Kyllä meillä on iso ongelma varttuneempien ihmisten kyvyssä pysyä työelämässä. Mä otan vain yhden esimerkin. Kun me seuraataan työttömyyden kestoa, niin nuorilla se on 11 viikkoa, onneksi, keskimäärin 42 viikkoa ja sitten kun ihminen on 50+ niin se on 82 viikkoa. Eli jos sä jäät työttömäksi vähän varttuneempana ja olet mun silmissä hyvässä työiässä, kyky päästä takaisin työmarkkinoille on erittäin huono, Ihalainen luettelee.
Ihalainen vetoaakin, että ikääntyvien työntekijöiden asema on nyt lisättävä alkamassa olevien eläkeneuvottelujen pääkohtiin.