Tuomioistuimet eivät ole Suomessa täysin riippumattomia, vaikka joku niin ehkä luulee.
Poliittisesti johdettu oikeusministeriö jakaa voimavarat sekä tuomioistuinten välillä että yksittäisissä isoissa oikeusjutuissa. Rakenteellinen riippuvuus saattaa heijastua jopa yksittäisiin ratkaisuihin.
- Siinä on vaaran lähteitä, jos hallitusvallalla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, mikä tuomioistuin saa enemmän tai vähemmän resursseja. Ja se kärjistyy tietysti silloin, jos on kysymys sen ratkaisemisesta, voidaanko jollekin yksittäiselle jutulle turvata asianmukainen käsittely resurssien puitteissa, korkeimman oikeuden presidentti muotoilee Yle Uutisten haastattelussa.
Oikeusministeriö jakaa nyt vähäiset resurssit järjettömästi, sillä osa tuomioistuimista on tukahtua juttujensa alle.
Isot oikeusjutut vaativat lisäresursseja, kuten määräaikaisia tuomareita. Resurssien määrä vaikuttaa siihen, kuinka hyvin asiat ehditään käsitellä.
- Sitten pitää turvautua tilapäisiin resursseihin, ja ne ovat jälleen oikeusministeriön käsissä.
Voi perustellusti kysyä, toteutuuko oikeus varmasti, jos kyseessä on valtiolle tai poliitikoille epämukava oikeusjuttu. Koskelo huomauttaa, että tuomioistuinten pitäisi tehdä myös valtion edun vastaisia ratkaisuja silloin, kun laillisuus sitä edellyttää.
Tuomioistuinvirasto jakamaan voimavaroja
Korkeimman oikeuden presidentillä on riippumattomuusongelmaan ratkaisu: tuomioistuinvirasto, joka jakaisi itsenäisesti sille annetut resurssit. Resurssien kehyksistä päätettäisiin poliittisesti, kuten tähänkin saakka.
Tuomioistuinviraston perustaminen on ollut esillä aiemminkin. Viimeksi sitä esitti oikeusministeriön asettama neuvottelukunta, johon Koskelokin kuului, vajaat kaksi viikkoa sitten.
Neuvottelukunta ei ollut yksimielinen. Arvostelijoiden mukaan virasto aiheuttaisi kustannuksia, muttei toisi hyötyjä.
Nyt koetellaan valtiovallan todellinen sitoutuminen oikeusvaltioon.
Koskelo on toista mieltä: oikeusministeriö jakaa nyt vähäiset resurssit järjettömästi, sillä osa tuomioistuimista on tukahtua juttujensa alle.
- En usko, että ammattimaisesti hoidettu hallinto päätyisi tämmöiseen tilanteeseen, jossa pahin resurssiahdinko on juuri täällä isommissa, vaikeimman kuorman alla olevissa yksiköissä.
- Siellä on paitsi periaatteellisia ongelmia, myö heikko kapasiteetti, joka johtaa siihen, että hoidellaan päälle kaatuvia asioita. Linjakkuus puuttuu, Koskelo moittii oikeusministeriötä.
"Täyskatastrofi uhkaa"
Oikeuslaitos on jo velvoitettu säästämään vuosittain miljoonia euroa. Koskelon mielestä oikeusturvan takaaminen vaatii järjestelmän täysremonttia. Esimerkiksi yleis- ja hallintotuomioistuinlinjat pitäisi yhdistää.
Jos tämän luokan säästöjä otetaan vain henkilöstöstä, niin se on täyskatastrofi.
Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Vihervuori vastustaa ajatusta linjojen yhdistämisestä.
- Luulen, että sitä ei ole ehkä riittävästi mietitty. Helpostihan käy niin, että asioita ajatellaan reviirien kannalta, Pauliine Koskelo sanoo.
Jos rakenteisiin ei kosketa, säästöt joudutaan ottamaan henkilöstöstä. Sen seurauksena tuomioistuimet alkavat suoltaa entistä huonompia ratkaisuja, Koskelo ennakoi.
- Jos tämän luokan säästöjä otetaan vain henkilöstöstä, joka tekee ydintyötä, ja mihinkään muuhun ei kajota, niin se on täyskatastrofi.
Koskelo vaatii maan hallitukselta selkeitä tavoitteita käynnissä olevalle uudistukselle.
Esimerkiksi tuomioistuinten tehtävät pitää täsmentää ennen kuin niiden lukumäärästä voidaan päättää.
- Nyt koetellaan valtiovallan todellinen sitoutuminen oikeusvaltioon, Koskelo haastaa hallitusta.