1. Mikä työllisyyden hoidossa on pielessä, kun TE-toimistoissa oli kesäkuussa lähes 366 100 työnhakijaa ja samaan aikaan kuitenkin on tarjolla 75 000 avointa työpaikkaa?
Pertti Koistinen (PK): Käytännössä se johtuu siitä, että avoimia työpaikkoja on sellaisilla aloilla ja sellaisissa tehtävissä, jotka eivät ole kiinnostavia tai haluttuja. Toinen mahdollinen selitys on se, että näiden tehtävien työehdot, kuten määräaikaisuus, osa-aikaisuus, ovat sellaisia, että niihin on vaikea löytää työntekijöitä. Kolmas mahdollinen selitys on se, että muuntautuminen niistä tehtävistä ja aloista, joissa työntekijät ovat aikaisemmin olleet, vie aikaa.
Vesa Vihriälä (VV): Toki se kertoo siitä, että jotain on pielessä. Kaiken kaikkiaan taustalla on yleinen heikko taloudellinen kehitys ja heikko työllistymistilanne. Vuoden verran on ollut parempi tilanne. Työpaikkoja on avautunut ja työtuntien määrä kasvanut. Tässä täytyy olla kohtaanto-ongelmaa eli että työlle ei löydy tekijöitä. Ongelma ei ole kasvanut alueellisesti vaan se on lisääntynyt enemmänkin kasvukeskusten sisällä – kysymys on ammattien muutoksesta tai siitä, että ei kannata ottaa työtä vastaan syystä tai toisesta.
2. Noin kolmannesta työttömistä ei tarjolla oleva työ innosta, koska palkasta jäisi käteen sama tai lähes sama nettotulo kuin tukien varassa elämällä. Mikä on tehokkain tapa murtaa kannustinloukkuja?
PK: Vaihtoehtoisia tapoja ei ole riittävästi kokeiltu. Se mitä on kokeiltu, on työttömyysturvan etuisuuksien rajoittamista. Olisi aika kokeilla muitakin keinoja, joissa politiikka ei liity etuuksien rajaamiseen vaan itsemäärämisoikeuksien lisäämiseen, jotta työttömät voisivat hyväksyä lyhytkestoisemmat ja alemmalla palkkatasolla olevat työtarjoukset ja yhdistellä perustulon ja ansiotulon tuomaa yhdistelmää. Sitä pitäisi kokeilla nyt jos koskaan.
VV: On tutkimusnäyttöä siitä, että työttömyysturvan porrastus on ihan hyvä keino. Jos ansiosidonnaista porrastetaan, se luo kannustavuutta ottaa vastaan töitä tilanteessa, jossa työ katoaa eikä tilalle löydy oman alan työtä, mutta kuitenkin uutta, ei ihan samanlaista. Toinen, joka toimii ihan kohtuullisesti, on markkinaehtoinen tukityöllistäminen toisin kuin julkisen sektorin tukityöpaikat, jotka näyttävät katoavan heti kun tuki loppuu. Ymmärtääkseni hallituksella on suunnitelmia siitä, että passiivista työttömyysturvaa voisi laajentaa tukityöllistämiseen ja starttirahaan.
3. Miksi ansiotyön ja sosiaaliturvan yhdistäminen on edelleen niin vaikeaa?
PK: Koska ei ole tunnustettu sitä, että ansiotyön tekemisen muodot ovat moninaistuneet ja samalla työntekijät ovat joutuneet sosiaaliturvan suhteen toinen toisistaan poikkeavaan asemaan. Tarvitaan uuden sukupolven sosiaalivakuutus. Se vastaisi paremmin työmarkkinoiden tilaan ja työllisyysturvan ajankohtaisiin kysymyksiin ja samanaikaisesti sen työssäkäyvän väestön rakenteissa tapahtuneisiin muutoksiin. Tästä kokonaisuudesta ei kukaan ota vastuuta hallituksessa tai työmarkkinoilla.
VV: Se on ihan fundamentaalinen ongelma. Jos harkinnanvaraisia tukia, toimeentulotukea ja asumistukea heikennetään, se parantaa kannustavuutta ottaa työtä vastaan. Ongelma on se, että osa työttömistä ei löydä työpaikkaa eli silloin osa ihmisistä voi huonommin. Perustulo on ajatuksena hyvä, mutta varsin kallis ratkaisu ja vaikea yhtälö. Voiko sen tason laittaa niin, että se kattaisi turvan, vai jääkö ihmisiä, jotka perustulosta huolimatta tarvitsevat tarveharkintaista tukea. Perustuloa kannattaa kokeilla ja katsoa eri muotoja.