Sekä EU- että ETYJ-lähteet arvioivat YLE Uutisille, että juuri kansainvälisen läsnäolon lisääminen kriisialueella voisi olla avain tärkeimpään lyhyen aikavälin tavoitteeseen: siihen, että Venäjä vetäytyisi edes varsinaisen Georgian maaperältä. Venäjän vetäytymiseen etenkään itse konfliktin alkusysäyksenä toimineesta Etelä-Ossetiasta ei enää juuri uskota.
Venäjä tuskin myöskään sallisi uusien tarkkailijoiden pääsyä Etelä-Ossetiaan. Mahdolliset EU-tarkkailijatkin sijoitettaisiin todennäköisesti Georgian puolelle. Tarkkailijoiden määrä tuskin liikkuisi ainakaan sadoissa, Georgia on pienehkö maa. Lisäksi EU-tarkkailijajoukon koko riippuisi sille sovittavista tehtävistä ja työnjaosta toisen tarkkailijaorganisaation, ETYJin kanssa.
ETYJ sopi viime viikolla 20 uuden sotilastarkkailijan lähettämisestä Georgiaan, sillä toiveella että pian sovittaisiin tarkkailijamäärän kasvattamisesta sataan. Tämä on kuitenkin vielä auki, sillä Venäjänkin pitäisi päätös hyväksyä. EU pystyy toisaalta päättämään tarkkailijoista Venäjästä riippumatta. EU ja ETYJ ovatkin aktiivisesti yhteyksissä, ja kansainvälinen diplomatia käy muutenkin kuumana. Mikään ei ole varmaa, paitsi että lännessä halutaan tuloksia.
EU:n paineet ovat kovat
Tilanne on sikäli erikoinen, että Pariisin ehdotuksia on saatu EU-pääkaupungeissa toistaiseksi vasta vain arvailla, vaikka EU-suurlähettiläiden pitäisi pystyä pohjustamaan jo huomenna maanantain huippukokousta. Sitäkin pidetään mahdollisena, että Ranska paljastaa korttinsa vasta itse huippukokouksessa.
Ranskalla on erittäin suuret paineet saada maanantaina tuloksia aikaan. Presidentti Sarkozy oli pääarkkitehti kuuden kohdan sopimukselle, jossa Venäjä sitoutui vetäytymään Etelä-Ossetiasta. Nyt kun Venäjä tunnustikin Etelä-Ossetian ja Abhasian itsenäisyyden, on Sarkozyn kannalta käymässä nolosti. Siksi diplomaattiarvioissa ei suljeta koviakaan ehdotuksia kokonaan pois, mutta maltillisempaa linjaa pidetään todennäköisempänä – ja päätös tarkkailijoista voisi sellainen olla.
Tilanne on kuitenkin EU:n kannalta kaikin puolin hankala. Edes tarkkailijapäätöstä ei voi pitää kirkossa kuulutettuna, samoista syistä kuin Kosovosta on ollut niin vaikea päättää. Esimerkiksi Espanja, Kreikka ja Kypros ovat hyvin herkkiä kysymyksissä, jotka liittyvät aluejakoihin ja vähemmistöihin. Toisaalta poliittinen paine Georgian tukemiseen on valtava.
Saksa havahtumassa? Komissaari Olli Rehn arvioi tuoreessa puheessaan Ulkoministeriön suurlähettiläspäivillä, että suhde Venäjään on lähiviikkoina EU:n yhteisen ulkopolitiikan armoton testi, joka määrittää unionin toimintaa ehkä jopa vuosikymmeniksi eteenpäin. Tähän on helppo yhtyä. Georgiaa pitäisi tukea, olla Venäjälle tarpeeksi tiukka, mutta aiheuttamatta enää ainakaan lisävahinkoja - siinä yhtälö, jonka suhteen mielipiteet vaihtelevat laidasta laitaan. Haaste on siis vaikea. Avainasemassa on jälleen puheenjohtaja Ranskan lisäksi jäsenmaista suurin, Saksa. Saksa on toistaiseksi pitänyt painoarvollaan huolen siitä, että esimerkiksi balttien vaatimukset kovasta Venäjä-linjasta eivät pääse keinuttamaan sen megaluokan energia- ja talousintressejä Venäjän kanssa. Nyt diplomaatit pohtivat, olisiko Georgian tilanne kääntämässä viimein Saksankin pontevampien toimien kannalle. Jos EU saa maanantaina aikaan vain ympäripyöreän julkilausuman ja lupauksia humanitäärisestä avusta Georgialle, näyttävät EU:n ulkopoliittiset lihakset entistäkin ruipelommilta. Siksi päätös vaikkapa edes tarkkailijoiden lähettämisestä antaisi kuvan valmiudesta ainakin jonkinlaiseen toimintaan. Saksan ja Ranskan yksimielisyys voisi entisaikojen EU-tyyliin luoda dynamon, joka varmistaisi edes sen verran. EU on parhaiten pystynyt uudistumaan kriisien kautta. Optimisti voisi siis toivoa jopa uutta ulkopoliittista ryhdistäytymistä Venäjän voimatoimien herättämänä. Realistin toive lienee kuitenkin paremminkin se, ettei EU menettäisi Georgian myötä kasvojaan kokonaan. Pessimistin arvaus olisikin sitten jo EU:n kannalta liian masentava. Jussi Seppälä