Kasariselän tyyni pinta välkehtii tummana. On elokuun puoliväli ja päättyneiden helteiden lämmittämät vedet tekevät ilmasta leppoisan. Kasari on Inarin suurin selkä. 30 kilometrin päässä Inarin kirkonkylällä päin näkyy ukkospilvien tumma massa. Koillisessa on siivu rannatonta ulappaa Vasikkaselän suunnassa. Siellä on kirkkaampaa.
Selkävedet ukonilma yleensä kiertää. Niin nytkin. Se sopii luontaistalousyrittäjä Tapio Aarnipurolle. Aarnipuro kokee parisataa metriä pitkää verkkojataansa Kasariselän laidassa. Tyynellä on hyvä kokea. Päivän saaliina on siikoja, harmaanieriöitä, inarinrautu, taimen sekä made ja hauki. Syksyä kohden saaliit suurenevat.
Vasikkaselän muutoksen merkit
Lapin ympäristökeskuksen hydrobiologi Annukka Puro-Tahvanainen on alkukesästä käynyt Inarin toiseksi suurimmalla ulapalla, Vasikkaselällä. Siellä on järven toistaiseksi syvin löydetty paikka. Syvyyttä on 95 metriä. Sieltä on mitattu happea ja lämpöä 1980-luvun alkupuolelta lähtien.
- Siinä on havaittavissa syvänteen alusveden happipitoisuuden aleneminen ja samanaikaisesti alusveden lämpötila on noussut yhdellä asteella. Se on ehkä hieman huolestuttava suuntaus, joka ilmeisesti liittyy ilmaston lämpenemiseen, sanoo Puro-Tahvanainen.
Lapin ympäristökeskuksen havainnot ovat niin tuoreita, ettei muutoksen mahdollisia vaikutuksia karun Inarinjärven luontoon ole ehditty tutkia.
Päästöt osin vähentyneet
Suurimmat ihmisen päästöt Inarijärveen valuvat Ivalonjoen ja Juutuanjoen suuvuonoihin. Niihin päästetään Saariselän rajusti kasvavan turistikeskuksen, kunnan suurimman taajaman Ivalon ja itse Inarin kirkonkylän puhdistetut jätevedet.
- Fosforikuormitus on näiltä osin saatu lähes nollaan entistä parempien puhdistamojen ansiosta. Myös Venäjän Kuolasta tulevien kaivossaasteiden väheneminen on helpottanut päästötaakkaa, sanoo Puro-Tahvanainen.
Tilanne näkyy sulfaattilaskeuman vähentymisenä. Se taas parantaa järven vastustuskykyä muita saasteita vastaan. Typpipäästöt ovat sen sijaan kasvussa, koska kasvava matkailu ja loma-asutus lisäävät jätevettä, sanoo Puro-Tahvanainen.
Hänen mukaansa sisävesillä ei toistaiseksi käytetä merenrannoilla yleistyneitä puhdistamoja, jotka puhdistaisivat jätevedet myös typestä.
Inarin kunta on kaavoittamassa rajusti lisää lomatontteja Inarinjärvelle. Asiasta kiistellään kunnassa parhaillaan. Puro-Tahvanaisen mielestä lomakaavoissa pitäisi sallia vain nykyaikaiset kompostoivat kuivakäymälät. Vesivessojen fosforia ja typpeä ei voida pienpuhdistamoilla tarpeeksi tehokkaasti puhdistaa.
Kalasaaliit hyviä
Ammatikseen kalastava Tapio Aarnipuro ei ole muutoksia huomannut.
- Ei semmoista minkä voisi silmin todeta. Järvi on pysynyt hyvänä koko ajan. Kun vaan on tarpeeksi iso rinki, niin aina joltakin laidalta kalaa tulee, sanoo Aarnipuro.
Aarnipurolla on useita useiden satojen metrien pituisia verkkojatoja kalapaikoillaan. Verkot ovat viidestä kahdeksaan metriä korkeita.
- Nyt elokuussa tulee Inarin rautua, harmaanieriää ja jonkin verran siikaa.
Taimensesonki paranee syksyä kohti. Aarnipurolle Inarin punalihainen taimen on tärkein saaliskala.
Inari on istutusten varassa
Venäjä ja Norja ovat säännöstelleet Inarijärveä vuosikymmenet. Niiden voimalaitokset ovat Paatsjoessa, joka on Inarijärven laskujoki Jäämereen. Venäjä on laiminlyönyt haittakorvaukset jo vuosia. Inarilaiset ja Suomen viranomaiset ovat kuitenkin oppineet selviytymään pahimmista haitoista.
Kalakanta on istutusten varassa. Niitä hoitavat ja hallinnoivat Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ja Lapin ympäristökeskus. RKTL:n tutkijan Erno Salosen mukaan Inarin kalasaaliit ovat 2000-luvulla olleet hyviä.
- Jopa puolet taimenista ja pohjasiioista on istutuksista peräisin ja sitten raudulla on sillä tavalla, että jopa 70 - 80 prosenttia on rautu- eli nieriäsaaliista istukkaita.
RKTL:n Inarin kalanviljelyslaitokselle on vuosikymmenten aikana kertynyt aikamoinen tietotaito kalakantojen hoitamisesta. Näyttää että tällä haavaa tasapaino hallitaan.