Laukaan suuri poika Otto Wille Kuusinen (1881-1964) tähyää kiveen veistettynä kohti Äänistä Petroskoissa. Paikalliset asukkaat kutsuvat Kuusisen patsasta nykyisin väheksyvästi kalastuksenvalvojaksi, mutta Kuusisen elinaikana häntä ei Venäjällä pilkattu vaan kunnioitettiin.
Kuusisen poliittinen ura alkoi 1900-luvun alussa Suomessa, jossa hän toimi vuosina 1911-13 Suomen Sosialidemokraattisen puolueen (SDP) puheenjohtajana. Vuoden 1918 sisällissodassa Kuusinen oli yksi punaisten johtohenkilöistä ja toimi kansanvaltuuskunnan valistusasiain valtuutettuna.
Punaisten kärsittyä tappion Kuusinen pakeni Neuvosto-Venäjälle, jossa hän oli saman vuoden syksyllä mukana perustamassa Suomen kommunistista puoluetta (SKP).
Terijoelta Petroskoihin
Kuusinen kuului vuosikymmenien ajan Neuvostoliiton korkeimpaan johtoon, mutta suurimmalle osalle suomalaisia hän oli maanpetturi. Kuusinen johti talvisodan aikana Stalinin asettamaa Terijoen hallitusta ja solmi sen nimissä mm. suhteet Neuvostoliiton kanssa.
Vuonna 1940 Kuusinen siirrettiin Karjalais-suomalaisen neuvostotasavallan johtajaksi Petroskoihin, jossa hän toimi peräti 16 vuoden ajan.
Kuusinen onnistui säilyttämään henkensä Stalinin valtakaudella, ja vuonna 1956 hän pääsi jälleen vallan ytimeen, nyt Hrutshevin alaisuudessa.
- Joka maalla ja jokaisena aikana ovat omat sankarinsa, toteaa Karjalan kotiseutumuseon osastonjohtaja Sergei Titov.
- Suomessa Kuusiseen suhtaudutaan yhdellä tavalla, Neuvostoliitossa toisella ja Venäjällä kolmannella. Hänestä ei voi olla yhtä mieltä.
Puvut mittatilaustyötä
Kuusinen kuoli maksasyöpään vuonna 1964 ja sai tuolloin korkean kunnianosoituksen: hänet haudattiin Kremlin muuriin. Kolme vuotta myöhemmin hänen avovaimonsa Marina Amiragova lahjoitti parikymmentä Kuusiselle kuulunutta esinettä ja vaatteita Karjalan kotiseutumuseolle, jonka varastossa niitä on säilytetty aina näihin päiviin saakka.
Nyt, Karjalan tasavallan 90-vuotisjuhlavuonna, tätä jäämistöä on ryhdytty tuomaan päivänvaloon. Silmälasien ja hatun lisäksi mukana on mm. liivipuku, päällystakki ja flanellinen pyjama - kaikki mittatilaustyönä tehtyjä, kuten kommunistieliitin jäseneltä saattaa odottaakin.
- Vaatteiden laadusta päätellen Kuusinen oli perusteellinen ihminen. Voi olla, että hänellä ei ollut montakaan vaatetta. Mutta niitä, joita hän käytti, hän käytti pitkään, sanoo Karjalan kotiseutumuseon tekstiiliosastoa johtava Oksana Gritshanitsenko.
Erityisen hyvin käytön jäljet näkyvät Kuusisen pitkässä kotitakissa.
- Sitä on käytetty rakkaudella, lähes loppuun asti, naurahtaa Gritshanitsenko.
Esille, mutta milloin?
Kuusisen syntymästä tulee ensi vuonna kuluneeksi 130 vuotta. Suuren yleisön nähtäville esineitä ei kuitenkaan saada vielä silloin, sillä osastonjohtaja Titovin mielestä ensin on remontoitava museo.
Onko kyse siis yhdestä vai kenties jopa kymmenestä vuodesta?
- Esineet tulevat esille, mutta kukaan ei tiedä, milloin.