Pommikoneiden jylinä täytti Kaakkois-Suomessa taivaan heti talvisodan ensimmäisenä päivänä. Pommeja alkoi putoilla saman tien.
– Kotkaa pommitettiin heti, Kouvolan ympäristöönkin putosi pommeja. Rataa pommitettiin, Utin aluetta, ja lentokenttää. Punatähtiset koneet lensivät matalalla ja pelästyttivät ihmisiä suunnattomasti. Vaikka sotaa osattiin odottaa, kukaan ei uskonut eikä toivonut, että se todella syttyy, kertoo opetusneuvos, sotahistorian asiantuntija Sakari Viinikainen.
Ihmiset, jotka omistivat käsiaseita, ampuivat pistooleilla pommikoneiden perään. Koneista tuli nopeasti jokapäiväinen näky itärajan lähistön kaupungeissa.
– Tämä oli melkein sotatoimialuetta, koska niitä liikkui niin paljon. Kouvola oli rautatieristeyksen takia röykkyytyksen kohteena, Kotka ja Hamina satamien takia. Lisäksi laivueet kulkivat tätä kautta sisämaahan. Koskaan ei tiennyt, mihin pommi pudotetaan.
Lotat hoitivat hommansa hyvin
Myös ilmahälytykset olivat arkipäivää. Kotkassa, Kouvolassa ja Haminassa annettiin kussakin noin 150 ilmahälytystä talvisodan aikana. Näiden lisäksi isommilla paikkakunnilla annettiin noin 400 jonkinlaista hälytystä.
– Pahimpina aikoina Kouvolassa tuli jopa 11 hälytystä päivässä. Hurjiimpina aikoina sai juosta suojaan vähän väliä, vaikka pommisuojat olivat aika heikolla tolalla.
Ilmapuolustusjärjestelmä oli alusta saakka hyvässä kunnossa. Lottia oli koulutettu ilmavalvontatehtäviin ja valvontatorneja oli runsaasti.
– Torneista ilmoitettiin ilmapuolustuksen aluekeskuksiin, kun koneita oli tulossa. Aluekeskuksissa katsottiin suuntimista, mille alueille koneet suuntasivat ja annettiin hälytykset sen mukaan.
Rautatankoa ratakiskoon
Siviilejä oli myös ohjeistettu pommitusten varalta. Ikkunat piti pimentää ja lisäksi kerrottiin, miten hälytykset annetaan.
– Jossain vaiheessa ohje oli, että hakataan rautatangollla ratakiskoon. Sodan syttyessä oli kuitenkin sireenit Kouvolan Kankaan koulun katolla. Inkeroisissa hälytykset annettiin tehtaan pilleillä.
Aseistus oli siviilirintamalla heikkous, kun parhaat aseet olivat rintamajoukkojen suojana. Siviilien raskaimmat aseet olivat kevyitä ilmatorjuntatykkejä.
– Myös ilmatorjuntakonekivääreitä riitti, mutta kun venäläisten taktiikka muuttui sodan kuluessa ja pommitukset tulivat kolmen tai neljän kilometrin korkeudesta, niin sinne ei ollut konekivääreillä mitään asiaa.