Myöhemmässä selvityksessä paljastui, että näyttelyssä oli ainakin 26 teosta, jotka on todettu aiemmissa yhteyksissä väärennöksiksi. Näyttelysopimus oli laadittu suuren osan teoksista omistavan yksityiskeräilijän kanssa. Kaupunki haluaa tietää, sisältyykö asiaan rikosta.
Väärennetyiksi paljastuneet teokset ovat samoja, joita poliisi tutki ja takavarikoi vuosina 1996 ja 1997 salakuljetusepäilyn vuoksi. Jutussa langetettiin tuomio veropetoksesta pariskunnalle, joka oli tuonut maahan noin 300 väärennettyä teosta.
Wäinö Aaltosen museon omistava kaupunki kustansi näyttelyn rakentamisen ja menetti lipputuloja, kun näyttely jouduttiin sulkemaan.
Myös näyttelyn kuraattorin toimet saattavat olla tutkinnan kohteena. Kuraattori on pitänyt kiinni teoksia koskevista aitoustulkinnoistaan, mutta on kieltäytynyt antamasta kirjallisia tai suullisia perustelujaan niitä peränneen museokeskuksen käyttöön.
Myös Visuaalisten alojen tekijänoikeuksia valvova Kuvasto on tehnyt poliisille tutkintapyynnön näyttelyn teoksista.
Kohu museon kesänäyttelyn tiimoilla alkoi kun taidekriitikko Otso Kantokorpi esitti epäilyn näyttelyssä esillä olleiden Aleksandr Rodtsenkon teosten alkuperästä. Myöhemmin paljastui, että myös näyttelyyn kuuluvien Vladimir Tatlinin teosten alkuperää on syytä epäillä.