Viime syksynä Sarkozy avasi ranskalaisten identiteetistä virallisen keskustelun. Kansallinen identiteetti viestii kiitollisuuden velkaa sukupolville, jotka ovat uhranneet henkensä Ranskan puolesta, Sarkozy alusti.
Mitä pidemmälle keskustelu on edennyt, sitä vahvemmin se on kietoutunut yhden asian ympärille: Ranskan viisimiljoonainen muslimiväestö on joutunut silmätikuksi. Pariisin alueen muslimineuvoston johtaja Lhaj Thami Breze kiteyttää ranskalaisten muslimien tunnot kipakasti.
- "Ranskalaiseen identiteettiin" kuuluu, että on valkoihoinen, kristitty ja Ranskassa syntynyt. Tällainen määritelmä on mahdoton.
Hallitus teki ensimmäisen yhteenvedon keskustelusta viikko sitten. Tällöin pääministeri Francois Fillon yritti puolustaa keskustelua, joka on joutunut huonoon valoon kansan enemmistön silmissä ja hallituksenkin piirissä. Fillonin mukaan mikään ei ole pahempaa kuin hiljaisuus, joka antaa vapaan tilan stereotypioille ja ääriaineksille.
Nimenomaan äärioikeiston kannattajien hännystelystä hallitusta kuitenkin on syytetty. Sarkozy nousi valtaan kolme vuotta sitten tiukalla rikollisuuden- ja siirtolaisuuden vastaisella linjallaan. Ensi kuussa järjestetään aluevaalit.
Lippu salkoon ja nimi paperiin
Hallituksen ensimmäiset kansallista identiteettiä kohentavat ehdotukset ovat symbolisia: kaikkiin kouluihin on ripustettava seinälle Ranskan vallankumouksen aikainen ihmisoikeuksien julistus. Ranskan lipun on hulmuttava kouluissa. Jokaisen koululaisen on laulettava kansallishymni Marseljeesi ainakin kerran vuodessa. Siirtolaisten on allekirjoitettava integraatiosopimus.
Identiteettikeskustelu tuntuu kansan parissa kuitenkin jo lähinnä huonolta vitsiltä. Pariisilaisen ravintolayrittäjän, Xavier Denamurin mielestä, kansallinen identiteetti näkyy parhaimmillaan avoimuutena ruokapöydässä.
- Ranskalainen kulttuuri on sitä, että kaikkialta maailmasta tulleet ravintolatyöntekijät työskentelevät kaikkialta tulevien asiakkaiden kanssa. Se on ranskalaista kulttuuria eurooppalaisen kulttuurin sisällä, Denamur sanoo. Ranskalaisuutta on elää mukavasti yhdessä pöydän ääressä, keskustella ja tutustua toisiimme.