- Vuonna 1954 kaikkiin kotitalouksiin tuli ilmaisjakelu-Aku, Hauhiala muistelee.
- Kun sain sen kotiin, en osannut lukea alle 5-vuotiaana. Minulla oli aina se lehti käsissä. Isoäiti sanoi, että lapsi on turmiolla.
Kun Hauhiala pääsi kouluun, hän oppi lukemaan Aapisen sijaan Aku Ankasta. Työläisenä taas tili meni Disneyyn. Vuosien varrella kertyi tuhansittain leluja, postimerkkejä, kodintarvikkeita, lehtiä ja muuta esineistöä. Suomesta tavaraa löytyi keräilyliikkeistä.
- Ulkomaanhomma on hoidettu kokonaan kirjeenvaihdolla. En ole paljon matkustellut, tosin olen käynyt kolme kertaa Pariisin Disneylandissa, Hauhiala kertoo.
Hänen mukaansa arvokkain esine, Walt Disneyn aito nimikirjoitus, oli myös hankalin hankittava. Hauhialan käsiinsä saama omakätinen allekirjoitus on herran kirjeessä juutalaisen seurakunnan rabbille. Tätä aarrettaan Hauhiala ei raaskinut antaa pois, mutta on nyt luopunut valtaosasta kokoelmastaan.
- Olin pikkuisen kyllästynyt esineisiin, kun olin niitä vuosikymmeniä tuijotellut ja plarannut, lukenut ja kuunnellut. Sillä tavalla kynnys ei ollut korkea.
Ikimuistoisimpiin aarteenmetsästyksiin Hauhiala lukee puvun, jolla Koff mainosti Aku-limonadia. Puku löytyi Koffin ullakolta.
- Oltiin autolla hakemassa sitä ja meillä oli kuljetuslupa, jossa luki "Aku Ankka -puku". Porttivahti pudotti leuan polviin eikä uskonut, mutta sellainen siellä matka-arkussa oli.