Kuinka oppia oppimaan ja tulla taitavaksi ajattelussa? Tämä koulujen pitäisi pystyä lapsille opettamaan riippumatta siitä, kuinka suuri heidän tiedonnälkänsä ekaluokan alkaessa on.
Projektipäällikkö Mari-Pauliina Vainikainen Helsingin yliopiston Koulutuksen arviointikeskuksesta tutki väitöstutkimuksessaan koulujen menestystä oppimisvalmiuksien kehittämisessä. Kun asiaa selvitettiin Helsingissä ja Vantaalla, paljastui kouluissa suuria eroja.
– Vantaalla koulut ovat keskenään hirvittävän samanlaisia. Sielläkin on merkitystä, mihin ryhmään päätyy, mutta jokaisessa koulussa on erilaisia luokkia. Helsingissä puolestaan koululla alkoi kuudennen luokan loppuun mennessä olla paljon suurempi vaikutus siihen, mihin suuntaan tulokset kehittyivät, Vainikainen selittää.
Valinnaisuus vaikuttaa oppilaiden kehitykseen
Tutkijan mukaan erojen taustalla vaikuttavat koulutuspoliittiset valinnat, joiden vaikutus on hyvä tiedostaa.
Helsingin kouluissa on tietoisesti tehty painotuksia ja lisätty valinnaisuutta. Oman lusikkansa soppaan tuovat lukuisat valtion erikoiskoulut sekä yksityiset opetuksenjärjestäjät. Liikkuminen kaupungin sisällä on helppoa, mikä osaltaan lisää mahdollisuutta laittaa lapsi lähikoulua kaukaisempaan oppilaitokseen.
Vantaalla erikoistuneita sopimuskouluja ei ole, vaan 92 prosenttia ekaluokkalaisista aloittaa opintiensä omassa lähikoulussaan. Vantaan opetuspäällikön Tapio Lahteron mukaan lähikouluperiaate on kaupungissa vahva.
– Me pidämme hyvin tärkeänä, että lähikoulut tarjoavat tasalaatuista. Meillä on sellainen käsitys, että myös meidän huoltajamme luottavat meidän lähikouluihimme ja mitään suurempaa hakeutumistarvetta muuhun kuin omaan lähikouluun ei ole.
Vainikainen kuitenkin muistuttaa, että myös Vantaalla oppimisvalmiuksien kehityksessä oli eroja. Ne vain olivat ryhmien välisiä.
– Myös Vantaalla tehdään valintoja, mutta ne valinnat vaikuttavat mahdollisesti siihen, mille luokalle siellä omassa koulussa päätyy. Tavallaan molemmissa kaupungeissa on kyse aikalailla samasta ilmiöstä, hän huomauttaa.
– Kyllä tämä tietysti tarkoittaa sitä, että meidän täytyy kiinnittää entistä enemmän huomiota myös niihin luokkien välisiin eroihin, eli tämä vaatii meiltä pohdintaa, myöntää Lahterokin.
Lähtötaso ei välttämättä ennusta tulevaa
Myös Helsingissä eriytymistä on yritetty estää vahvistamalla lähikouluja. Opetusvoimia on lisätty positiivisen diskriminaation nimissä sinne, missä oppilaat vaativat eniten tukea. Opetuspäällikkö Marjo Kyllönen ei luopuisi valinnaisuudesta, sillä sen on todettu kasvattavan oppilaiden motivaatiota, mikä sekin on oppimisvalmiuksien kannalta tärkeää.
– Uskon, että kouluverkkoa kehittämällä saadaan enemmän vetovoimaisuutta ja houkuttelevuutta omaan kouluun. En ihan usko, että valintoja karsimalla jotenkin tehtäisiin opetuksesta laadukkaampaa.
Myös Vainikaisen tutkimustulokset paljastavat, ettei oppilaiden lähtötaso automaattisesti ennusta tulevaa kehitystä.
– Oli myös heikosta lähtötasosta lähteneitä oppilaita, joiden kanssa piti tehdä enemmän töitä, mutta koulut olivat onnistuneet nostamaan tasoa hirveän hyvin. Toisaalta oli kouluja, joissa lähtökohdat olivat hyvät, mutta ei sitten ihan pysyttykään sillä omalla tasolla.
Innokas oppilas vaatii innokkaan opettajan
Helsingissä tutkitaan parhaillaan yliopiston kanssa yhteistyössä niitä kouluja, jotka ovat onnistuneet kehittämään oppimisvalmiuksia eniten suhteessa oppilaiden lähtötasoon. Tuloksien toivotaan kertovan, mitä kouluissa tehdään oikein, jotta hyviä käytäntöjä voidaan monistaa.
Kyllönen uskoo, että vastaukset löytyvät kehittyvästä teknologiasta, oppilaiden vaikutusmahdollisuuksista ja yhteisöllisyydestä.
– Lapsihan oppii luontaisesti leikkimällä. Ja me tiedämme, että ekaluokkalaiset ovat tosi innokkaita tekemään. Valitettavasti koulu usein onnistuu vähän latistamaan sitä intoa. Olemme kehittäneet paljon pelillisyyttä ja leikillisyyttä opetuksessa.
– Tässä vaiheessa meidän pitää erityisesti panostaa henkilöstön osaamiseen ja koulun tapaan toimia ja johtamiseen. Jotta lapset voivat olla innostuneita ja motivoituneita koulutyöstä, niin tietysti opettajien pitää olla innostuneita, Kyllönen jatkaa.
Haitallinen asenne leviää usein kaveripiirissä
Kolmannesta luokasta ylöspäin lasten ajankäytöllä ja yrittämisellä on yhä enemmän merkitystä. Vainikaisen mukaan koululle haitallista asennetta ei saisikaan päästää luokassa leviämään.
– Pitäisi kiinnittää huomiota siihen, miten lapset puhuvat koulusta ja miten he reagoivat siihen, että tulee joku tehtävä tai tilanne, jossa pitää tehdä jotain ylimääräistä.
Oppimaan oppiminen vaatii kognitiivisten valmiuksien ja ajattelun taitojen lisäksi oppimista tukevia asenteita.
– Motivaatio ei yksin riitä, jos ei ole kognitiivista taustaa. Toisaalta mikään hyvä osaaminen ei riitä, jos ei halua käyttää sitä osaamistaan. Ja nämä molemmat ovat sellaisia asioita, että niihin pitäisi kiinnittää kouluissa yhtä lailla huomiota.