Jättimäiset haahkat saattavat ilahduttaa Aurajoen rantamilla kulkevia vielä kuukauden ajan.
Parina aiempana vuonna ne ovat joutuneet lehahtamaan talvea pakoon jo lokakuun alkupuolella.
Taiteilija Reima Nurmikko hymähtää, että haahkojen muuttoaikeet ovat hänelle itselleenkin vielä suuri kysymysmerkki.
– Muut haahkat ovat tosiaan häipyneet, mutta tämä parvi ilmeisesti ainakin nyt lokakuun ajan viihtyy Aurajoessa oikein hyvin. Tietysti lämpötiloista ja talven tulosta täytyy olla tarkkana, ja sen mukaan toimia. Jos säät sallivat, ne ovat siellä vielä marraskuussakin. Nyt on kyllä luvattu vähän viilenevää, että katsotaan nyt, milloin parvi pyrähtää muualle!
Nurmikko muistuttaa, että tänä vuonna haahkaparvi pulahti jokeen aiempia vuosia myöhemmin, vasta heinäkuussa. Siksipä syyslentojen myöhästyminen ruskan värittämästä jokimaisemasta ei ole haitaksi.
Lämpimien säiden ohella joen leppoisat virtaukset ovat mahdollistaneet haahkojen jatkoajan.
Taiteilija yhdessä Ilpoisten Lions Clubin kanssa seuraa kuitenkin tilannetta, ja haahkat pelastetaan joesta hyvissä ajoin ennen jäiden tuloa.
Tulevana keväänäkin haahkat vain yllättäen tulevat jokeen, ja häipyvät syksyllä yhtenä kauniina päivänä.
– Linnuthan on ankkuroitu joen pohjaan, ja yhdessä hoidamme ankkureiden ylösnoston ja lintujen siirtämisen. Joen reunalta ne viedään talvisäilöön. Se on aikamoinen operaatio keväisin ja syksyisin, mutta eihän siellä jäissä mikään pysyisi paikallaan, toteaa Reima Nurmikko.
Tänä vuonna haahkat ovat saaneet seurata viereisen Kirjastosillan rakennustyömaan etenemistä. Ensi kesänä kansallismaiseman tuorein lisäys on jo käytössä, mutta Nurmikon mukaan se ei sinällään vaikuta teokseen, vaikka sen ideana onkin peilata ympäristöään.
– Pyrkimyksenäni on, että teoksessa olisi yllätysmomentteja jatkossakin. Sellaisia, että ne peilaisivat yhteiskunnan muutosta sekä ihmisen ja luonnon suhdetta. Joki ja alue kokonaisuudessaan tarjoavat mahdollisuuden varioida teosta jatkossakin.
Ajatuksenpoikasia, ehkä suuriakin suunnitelmia taiteilija Reima Nurmikolla toki on jo ensi kesää varten, mutta niistä hän on vielä vaitonainen.
– Silloin siitä häviää yllätyksellisyys. Tulevana keväänäkin haahkat vain yllättäen tulevat jokeen, ja häipyvät syksyllä yhtenä kauniina päivänä. Se vain mielestäni lisää kiinnostusta koko teosta kohtaan!