Elokuva alkaa, kun 11-vuotias Unna-tyttö saa kuulla olevansa shamaanien sukua. Isoisä on sairas, ja vain Unna voi parantajan kyvyillään pelastaa hänet. Unna lähtee etsimään parantajan kirjaa ja taikarumpua. Maaginen taikarumpu vie hänet sukunsa alkujuurille, kivikauden Suomeen.
Siellä hän tapaa Nuukin, shamaanin pojan, ja lapset oppivat ymmärtämään toisiaan seikkailujen lomassa. Lopuksi Unna löytää isoisänsä tarvitseman rohdon ja palaa takaisin nyky-Suomeen.
Teemana erilaisuuden sietäminen
Kielten rekonstruoinnissa auttoi suomen kielen lehtori Jouko Koivisto Jyväskylän yliopistosta. Varhaisskandinavian pohjana on käytetty islannin kieltä.
Käännöksissä oli osittain käytettävä kiertoilmaisuja, sillä monet vanhan suomen kielen sanat on jo varhain korvattu lainasanoilla, kertoo Cantell.
-Kun esimerkiksi Lumik sanoo Unnalle olevansa Nuukin sisko, niin käännös kuuluu "Nuuk veljeni om". Sisko on nimittäin lainasana, ja alkuperäinen siskoa tarkoittava sana on hävinnyt.
Elokuvan Unnaa esittää Rosa Salomaa, Nuukia Toni Leppe ja isoisää Esko Salminen. Muissa rooleissa nähdään muun muassa Tommi Korpela, Jenni Banerjee ja Kristiina Halkola.
YLE24, TV:n kulttuuriuutiset, Radion kulttuuriuutiset
Kivikauden Suomessa Unna törmää kahteen keskenään taistelevaan heimoon. Elokuvan keskeinen sanoma liittyykin kulttuurien kohtaamiseen: suvaitsevaisuuteen ja erilaisuuden sietämiseen.
Vaikka tapahtumat liikkuvat historian hämärissä, elokuvan teema on ajankohtainen.
- Minua viehättää vierauden pelon voittaminen, kertoo elokuvan ohjaaja Saara Cantell. - Suuristakin kieli- ja kulttuurieroista ja ulkoisista eroavaisuuksista huolimatta ihmiset voivat löytää yhteyden toisiinsa. On mahdollista ystävystyä ja tulla toimeen. Mahdollisimman todenmukainen kivikausi Unna ja Nuuk on Cantellin ensimmäinen pitkä elokuva. Esikoisohjaaja ei kuitenkaan ole kaihtanut haasteita. Jotta kivikausi näyttäisi ja kuulostaisi uskottavalta, näyttelijät puhuvat muinaisia kantakieliä ja metsä vilisee villieläimiä. Suurin osa elokuvan tapahtumista sijoittuu noin vuoteen 2300 eaa. Kivikauden kuvaamisessa Cantell on halunnut pyrkiä mahdollisimman lähelle historiallista totuutta.
Tämä merkitsee esimerkiksi sitä, että elokuvassa puhutaan suomen lisäksi myös varhaiskantasuomea ja varhaisskandinaviaa.