Artikkeli on yli 11 vuotta vanha

Legendaarisen Maxim-elokuvateatterin kohtalo selviää lähipäivinä

Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen irtisanoi viime viikolla Finnkinon vuokrasopimuksen ja ilmoitti samalla käynnistävänsä mittavat muutostyöt kiinteistössä. Yhtiön mukaan kulttuuriarvojen vaaliminen ja eläkevarojen tuoton maksimointi eivät enää istuneet yhteen. Hätääntyneet elokuvan ystävät vetoavat nyt joukolla Suomen vanhimman elokuvateatterin puolesta.

  • Sanna Vilkman

Helsingin Kluuvikadulla on katsottu elokuvia samassa osoitteessa jo 105 vuoden ajan. Teatterin nimi oli ensin Olympia, sitten Piccadilly, kunnes 1931 annettu Maxim jäi elämään. Alkuperäinen rakennus purettiin huonokuntoisena 70-luvulla, mutta vanhan salin koristeet ja valaisimet siirrettiin uuteen teatteriin. Kellarikerroksen komea sali on sittemmin suojeltu ja kiinteistö on kaavassa merkitty elokuvateatterikäyttöön.

Sellaisena se ei kuitenkaan näillä näkymin enää jatka. Ilmarinen on irtisanonut Finnkinon vuokrasopimuksen ja viimeinen näytös on toukokuussa. Yhtiö pahoitteli viime viikolla nettisivuillaan, että kulttuurihistoriallisten arvojen vaaliminen ja eläkevarojen tuottavuus eivät enää olleet sovitettavissa yhteen kaikkia tyydyttävällä tavalla. Ilmarinen on kertonut tekevänsä hakevansa tiloihin toimintaa, joka takaa nykyistä paremmat tuotot - etenkin kun rakennus vaatii kallista remonttia.

Sitä, onko Finnkinolta pyydetty kohtuutonta vuokraa, vai onko se ollut haluton maksamaan markkinavuokraa, eivät osapuolet kommentoi. Ilmarinen kertoo nettisivuillaan, että Maximin tulevaisuudesta on päätetty yhteisymmärryksessä; toisaalta Finnkino kertoo Facebookin Pelastakaa Maxim -ryhmässä olevansa harmissaan elokuvateatteritoiminnan päättymisestä.

Ilmarisen vuokrauspäällikkö Ville Laurila vakuuttaa ymmärtävänsä pettyneet äänenpainot. Samalla hän silti sanoo uskovansa, että tuleva käyttö on suuren yleisön mieleen, eikä kulttuuritoiminta Maximista katoa kokonaan. Yksityiskohdista yhtiö ei kuitenkaan hiisku ennen kuin Maximin uuden käyttäjän kanssa tullaan julkisuuteen.

– Kiinteistö on kaavoitettu elokuvateatteriksi ja toinen sali on suojeltu ja kaikki mitä tehdään, tehdään tietenkin pieteetillä ja yhdessä museoihmisten kanssa. On ihan selvää siis, että elokuva on ainakin osin tässä mukana jatkossakin. On harmi, että julkisuudessa on nyt vähän juututtu tähän ajatukseen, jossa esimerkiksi yritykset voisivat julkistaa tiloissa osavuosikatsauksiaan. Sellaista Maximissa on tehty aiemminkin elokuvateatteritoiminnan rinnalla, siellä on järjestetty vaikka miten monenlaista tilaisuutta.

Tuhannet vetoavat Maximin puolesta

Kesäkuisen vesivahingon jälkeen Maxim avaa perjantaina vielä puoleksi vuodeksi ovensa elokuvan ystäville. Tuhannet helsinkiläiset haluaisivat valkokankaiden välkkyvän vielä senkin jälkeen.

Maximin säilyttäminen nykyisen kaltaisessa käytössä on saanut liikkeelle niin yksityishenkilöitä kuin elokuvakerhoja, festivaaleja ja tutkijoitakin. Muun muassa Helsingin kansainvälinen elokuvafestivaali Rakkautta ja Anarkiaa on ilmaissut huolensa siitä, että kaupungin lukuisien elokuvafestivaalien suosimat teatterit ovat nyt poissa käytöstä, sillä Bio Rex menee ainakin kahdeksi vuodeksi remonttiin. Art house -elokuvan pelätään jäävän kodittomaksi.

Monet on vetänyt mukaan kampanjaan teatterin puolesta kaupunkikulttuurin vaaliminen, monet silkka nostalgia. Facebookin Pelastetaan Maxim -yhteisö keräsi vajaassa viikossa yli 8 000 jäsentä. Ryhmän perustanut Lauri Kerola on kuullut lukuisia muistoja vuosikymmenten varrelta.

– Itse 80-luvulla syntyneenä tuntuu käsittämättömältä, miten 60-luvulla käytiin Maximissa ja mentiin sitten hurjille jatkoille johonkin ravintolaan, jota ei ole vuosikausiin enää ollut olemassakaan.

Kerolan laittoi liikkeelle tunne siitä, että lapun laittaminen lippuluukulle ei vain ole oikein.

– Luin lopetusuutisen Hesarista ja mietin, että hitto, nyt menee Maximkin, eikä näitä ole paljoa jäljellä. Ajattelin, että jonkun pitäisi tehdä asialle jotain. Kun käänsin sivua, niin tuli mieleen, että jospa kerrankin toimisi itse. En ollut mikään Maximin asiantuntija, mutta kyllä tässä pikkuhiljaa alkaa sellaiseksi tulla, nauraa Kerola.

Hän ei kuitenkaan halunnut lähteä klassiselle "vastustamme kaikkea" -tielle, vaan ajatteli, että Ilmariselle voisi kaupata idean siitä, että kaikki voivat voittaa elokuvateatterin säilyttämisellä.

– Ajattelin, että Ilmariselle voisi olla hyötyä tämän viestin kuuntelemisesta; se voisi olla eläkeyhtiölle imagonrakentamista kulttuurin vaalijana. Sitä paitsi nimenomaan monelle vanhemmalle ihmiselle juuri Maxim on mieleinen teatteri, siellä on rauhallista käydä. Eikö se ole eläkkeensaajan etu sekin?

Ilmarinen on kutsunut Kerolan kylään ja vakuuttanut keskustelevansa mielellään Maximin tulevaisuudesta. Kerolan mukaan tapaamista ehdotettiin alun perin parin viikon päähän, mutta se saatiin ruuvattua ensi viikon alkupuolelle.

– Nyt kyllä kieltämättä vähän mietityttää, onko sillä enää vaikutusta, jos uusi käyttö on jo loppuun asti päätetty ja julkistetaan samoihin aikoihin. Tulee sellainen mielikuva, että Ilmarista harmittaa tämä lisätyö, joka aiheutuu siitä, että on jotenkin pakko käsitellä tuhansien ihmisten huoli.