Liikenteen seassa liikkuu monenlaista ratinpyörittäjää. On kiihkoilevia, aggressiivisia, rauhallisia ja varovaisia kuskeja. Liikennepsykologian professori Heikki Summala Helsingin yliopistosta sanoo, että kaikkein vaarallisinta kuskityyppiä ei ole helppo luokitella.
– Nopeaan, aggressiiviseen ajoon liittyy usein pitkäaikainen ajokokemus. Siellä on taitoja hankittuna. Nopeat kuskit ajavat yleensä myös aktiivisesti, jolloin kaikki tarkkaavaisuus on ajamisessa. Tavallinen kuljettaja voi joutua onnettomuuteen tai hankalaan tilanteeseen vain siksi, ettei ole tarpeeksi tarkkaavainen, Summala toteaa.
Ääritapaukset ovat toki asia erikseen. Jos kuljettaja hakee ylinopeudesta riskin tunnetta, se voi Summalan mukaan johtaa vaaratilanteeseen. Ja vaikka nopea kuski olisi kuinka taitava, hän yleensä aiheuttaa muuta haittaa liikenteelle.
– Muut autoilijat joutuvat taipumaan siihen. Moottoritiellä kärsimätön, nopea ajo voi johtaa puikkelehtimiseen. Silloin tullaan oikealtakin ohi, jos sellainen aukko löytyy.
Liian varovaiset kuskit ovat muiden autoilijoiden vinkkelistä yhtä hankalia kuin liian nopeat. Varovaisuus tuo vaikeuksia etenkin ohitustilanteissa, kun arastelijan perään kehittyy pitkä autoletka.
– Silloin mikään väli vastaan tulevassa liikenteessä ei tunnu riittävän ohittamiseen, vaikka mentäisiin hitaasti jonkun työkoneen perässä. Se taas aiheuttaa ongelmia, kun takana tulevat pyrkivät ohi.
Ohittaja voi ajaa huomaamattaan toisen reviirille
Summala ei allekirjoita sitä, että joillakin mieskuskeilla olisi pakkomielle ohittaa naiskuski, joka on ensin ajanut miehen ohitse.
– Onko se nykypäivää? Liittyykö siihen sukupuoli vai jotain muuta? Kyse voi olla esimerkiksi tavasta, jolla ohittamisen jälkeen palataan omalle kaistalle: ohittaja ei toiminut oikein ja tuli liian lähelle siihen eteen. Ohitettu voi ajatella, että minun oikeuksiani on loukattu. On tultu minun reviirilleni, joka on auton edessä. Siihen ei saa tulla liian lähelle.
Se, millainen kuski autoilijasta kehittyy, lähtee jo lapsuudesta ja nuoruudesta. Temperamanttia on hyvin vaikea kitkeä pois autokoulussa.
Liikennekäyttäytymisestä voi Summalan mukaan tehdä päätelmiä kuskin luonteesta auton ulkopuolella. Varovainen pitää kuitenkin olla, koska törppöilyn takana voi olla silkka vahinko. Autoilijan perusluonnetta on joka tapauksessa vaikea muuttaa.
– Se, millainen kuski autoilijasta kehittyy, lähtee jo lapsuudesta ja nuoruudesta. Temperamentti, geenit ja ympäristö vaikuttavat. Toiset vain innostuvat autoilusta. Temperamanttia on hyvin vaikea kitkeä pois autokoulussa.
Suomessa ei Summalan mielestä ole tarvetta kokeneiden autoilijoiden liikennekasvatukselle.
– Saksankielisissä maissa näitä hairahtuneita kuljettajia on yritetty kouluttaa, mutta siitä ei ole ollut suurta hyötyä. Autoilijoiden ojentaminen ylinopeussakoilla toimii paremmin, joskin järjestelmää olisi saatava jollakin tavalla automaattisemmaksi.