Ei vaadi kummoisia ennustajan taitoja todeta, että Israelin ja palestiinalaisten meneillään oleva tulitauko ei pidä. Se kestää ehkä päivän tai vuosia, mutta se ei pidä. Israelin sotaoperaatio oli viimeisin, mutta ei viimeinen episodi tapahtumasarjassa, jota kutsutaan osuvasti nurmikon leikkuuksi. Israel on leikannut Gazassa nurmikkoa viimeisen kuuden vuoden aikana neljä kertaa.
Mitä tapahtuu seuraavaksi: Nurmikko kasvaa takaisin. Hamas kaivaa uudet tunnelit Israelin tuhoamien tilalle. Gazan 1,8 miljoonaa palestiinalaista hautaavat kuolleensa ja rakentavat uudet kodit, koulut ja sairaalat tuhottujen tilalle. Israel on jälleen varmistanut, että gazalaiset antavat tukensa jokaiselle raketille, minkä Hamas saa jatkossakin laukaistua Israeliin. Kuolleiden tilalle Hamas pestaa uusia taistelijoita. Se lienee helppoa nyt kun lapsensa, puolisonsa, vanhempansa tai sisaruksensa menettäneitä vihaisia nuoria riittää.
Israelissa kuvio tiedostetaan ja hyväksytään. 64 sotilaan ja kolmen siviilin henki on näemmä riittävän pieni hinta siitä, että tiukka kontrolli Gazan kaistaleesta säilyy. Israelin johdolla ei ole pakottavaa syytä tehdä mitään toisin, sillä lähes kaikki israelilaiset hyväksyvät pommitukset ja oikeistohallituksen suosio on vain noussut kovien otteiden myötä.
Muodollisia rauhanneuvoteluja tullaan varmasti käymään ja YK:n pääsihteeri jatkaa sormensa heristelyä. Mutta Haagin tuomioistuimen eteen Israelin pääministeri Netanjahun ei tarvitse matkustaa. Israel ei tule purkamaan Gazan seitsemän vuotta jatkunutta saartoa, koska sitä ei Israelilta tosissaan vaadita. Palestiinalaisille tuhoisa ja Israelille hyväksyttävä status quo siis jatkuu. Sen vuoksi väkivaltainen performanssi on tuomittu toistumaan, ilmeisesti parin vuoden sykleissä. Joten jos me katsomossa istuvat taas lähitulevaisuudessa ihmettelemme tulenvaihtoa Lähi-idässä, se osoittaa ainoastaan, että meillä on kultakalan muisti.
Yksi muutos vallitsevassa tilanteessa näyttäisi olevan: Israelin sotatoimien synnyttämä kansainvälinen närkästys kasvaa. Sosiaalisen median kautta Gazasta tulviva tietotulva on pakottanut jopa Yhdysvaltojen massaviestimet käsittelemään konfliktia aiempaa kriittisemmin. Länsimaalaiset ovat protestoineet sotatoimia mielenosoituksin, joihin on osallistunut suurissa kaupungeissa kymmeniä tuhansia ja Helsingissäkin satoja ihmisiä.
Tällä ei tosin ole mitään väliä.
Miksi Israel välittäisi mielenosoituksista New Yorkissa, tai parin Hollywoodnäyttelijän paheksunnasta, kun sillä on Yhdysvaltojen vankkumattomaton tuki edelleen takanaan? Miksi Israel välittäisi muutaman eurooppalaisen poliitikon varovaisesta kritiikistä, kun kauppa – mukaan lukien asekauppa – EU:n kanssa pienistä kupruista huolimatta kuitenkin jatkuu? Lännen poliittinen johto surkuttelee palestiinalaisten kohtaloa samalla kun se myy aseita, joilla heitä pommitetaan.
Gaza jälleenrakennetaan palestiinalaisten hiellä ja länsimaiden säälirahoilla, jotta länsimaiden tukema Israel voi murskata sen jälleen. Sairas hiekkalaatikkoleikki.
Kirjoittaja on toiminut Länsirannalla ja Israelissa ihmisoikeustarkkailijana, mediakouluttajana ja toimittajana.