Minä olen hämilläni. En ymmärrä, miten Ruotsi voi tehdä pakolaispolitiikassa täyskäännöksen muutamassa viikossa. Olen pudota tuoliltani, kun maahanmuuttoministeri kutsuu koolle lehdistötilaisuuden ja sanoo turvapaikanhakijoille, että Ruotsiin ei kannata tulla, voitte joutua asumaan kadulla.
Suomalainen minäni ymmärtää, että Ruotsin raja on tullut oikeasti vastaan. 24 000 turvapaikanhakijaa syyskuussa, 39 000 lokakuussa ja 36 000 tähän mennessä marraskuussa. Sehän on melkein Jyväskylän verran ihmisiä. Sehän on kuukaudessa enemmän kuin Suomessa koko vuonna.
Ja kuitenkin. Ei Ruotsissa sanota, että järjestelmä romahtaa. Sanotaan, että olemme äärirajoilla, mutta ratkaisemme tilanteen. Ei sanota, että meillä ei ole tilaa. Sitä järjestetään. Ei sanota, että meillä ei ole varaa. Sanotaan, että mehän olemme yksi maailman rikkaimmista maista.
Soitan ystävilleni Ruotsiin, ja he sanovat: "Eihän Ruotsissa ole kriisi. Pakolaisilla on kriisi. He tulevat tänne hakemaan apua. Meidän pitää auttaa".
Kyllä, voi sanoa, että se asenne on naiivi. Voi sanoa, kuten Suomessa sanotaan, että kaikilla ei ole oikeutta oleskelulupaan, että kaikki eivät ole oikeita pakolaisia, että meidän taloutemme ei kestä. Voi epäillä, voi leimata, voi tehdä toisen tyhjäksi. Voi olla auttamatta.
Mutta jos suomalaisilla on sisu, niin ruotsalaisilla on solidaarisuus. Se on ruotsalaisuuden kulmakivi. Olla maailman demokraattisin, tasa-arvoisin ja solidaarisin maa. "Välkommen, välkommen hit, vem du än är, var du än är". Tervetuloa, tervetuloa tänne, kuka oletkin, mistä tuletkin.
Ja sitten: "Älkää tulko tänne. Meillä ei ole asuntoja." Ja tällä viikolla: "Muutamme pakolaispolitiikkaamme niin, että se vastaa EU:n minimitasoa". Määräaikaiset oleskeluluvat, tiukemmat rajatarkastukset, perheiden yhdistämistä vaikeutetaan.
Luen lehtiä ja soitan tutkijoille. Kaikki alkoi viime syksyn valtiopäivävaaleista, he sanovat. Tai ehkä jo pääministeri Fredrik Reinfeldtin vaalikampanjan avauksesta.
"Öppna era hjärtan", hän sanoi. Avatkaa sydämenne, sillä Ruotsiin tulee vielä paljon avuntarvitsijoita. Se maksaa, hän sanoi myös.
Hän teki pakolaispolitiikasta vaalikysymyksen, ja se oli ollut aihe, jota Ruotsissa oli vältelty, koska ruotsidemokraatit... Reinfeldtiä arvosteltiin ja kiiteltiin.
– Vaarana oli tuoda siirtolaispolitiikka vaalikampanjaan. Vaarana olisi toisaalta ollut kieltää, että se oli jo tapahtumassa, arvioi Reinfeldt vuosi vaalitappion jälkeen, eikä kadu puheitaan.
Maltillinen kokoomus siis hävisi. Reinfeldt ilmoitti eroavansa. Hän, joka maaliskuussa 2011 sopi maahanmuuttopolitiikasta ympäristöpuolueen kanssa, koska ruotsidemokraatit... Hän, joka kuvaili sopimusta historialliseksi, sillä se loisi pitkäaikaisen pohjan "humaanille, oikeusturvalliselle ja järjestetylle maahanmuuttopolitiikalle".
Talvella seurasi toinen vaihe keskustelun muutoksessa, sanovat valtiotieteilijät. Expressenin (sitoutumaton liberaali), Svenska Dagbladetin (sitoutumaton kokoomuslainen) ja Göteborgs-Postenin (liberaali) pääkirjoitustoimittajat alkoivat kirjoittaa pakolaispolitiikasta kriittisesti.
"Eihän määrä voi olla tabu pakolaiskeskustelussa", kirjoitti Expressenin Anna Dahlberg marraskuussa. Ei niin, sanoisi suomalainen. Mutta Ruotsissa se on ollut sitä. Ruotsin ongelma on ollut se, että esimerkiksi turvapaikanhakijamääristä puhuminen on käsitetty rasismiksi. Välkommen, välkommen hit, vem du än är, var du än är.
Eikä aikaakaan, kun "Haloo, Stefan Löfven, oletko hereillä?", "Kaikki pakenevat vastuuta pakolaiskysymyksessä", "Toiveajattelu on viimeinen, mitä tarvitsemme" ja "Näin Ruotsi ajautui kriisiin", kirjoittaa Anna Dahlberg.
Kun hallitus ilmoittaa pakolaispolitiikan muutoksista, hän kommentoiTwitterissä: "Viimeinkin hallitus on havahtunut tilanteen vakavuuteen. Tämä on historiallinen päivä. Suurin osa vaatimuksistani on nyt hallituksen politiikkaa."
Tätä historiallista päivääedelsi kolmas vaihe, sanovat valtiotieteilijät. Loka-, marraskuun vaihteessa hallituksen sosiaalidemokraattiset ministerit alkoivat yksi toisensa jälkeen sanoa, että tulijoita on liikaa.
Joidenkin mukaan ulkoministeri Margot Wallström oliensimmäinen. Hän sanoiDagens Nyheterin haastattelussa, että jossakin on piste, jolloin pakolaisia tulee niin paljon, että heistä tulee rasite. Oli lokakuun 30. päivä.
Selvin käänne tuli5. marraskuuta, kun maahanmuuttoministeri Morgan Johansson kehotti turvapaikanhakijoita pysymään Saksassa.Seuraavana päivänävaltiovarainministeri Magdalena Andersson toisti: "Älkää tulko tänne. Meillä ei ole tarjota kattoa päittenne päälle".
11. päivä Löfven ilmoitti, että Ruotsi ottaa käyttöön väliaikaiset rajatarkastukset. Viikkoa myöhemmin niitä jatkettiin. Ja 24. päivä, Löfven ja varapääministeri, ympäristöpuolueen Åsa Romson pitävät yhteisen lehdistötilaisuuden. EU:n minimitaso. Määräaikaiset oleskeluluvat. Alaikäisten turvapaikanhakijoiden iän määrittely lääketieteellisesti.
Romson on kyynelissä. "Minun on ollut pakko kuunnella kunnallispolitiikkoja", hän perustelee. Ruotsissa ei ole asuntoja. Ympäristöpuolue on kriisissä.
Ja Anna Dalhberg kommentoi: "Viimeinkin hallitus on havahtunut tilanteen vakavuuteen. Tämä on historiallinen päivä. Suurin osa vaatimuksistani on nyt hallituksen politiikkaa."
Seuraavana päivänä maltillinen kokoomus ja kristillisdemokraatit ovat jo tehneet selväksi, että hallituksen ehdotukset ovat riittämättömiä.
Ruotsi on tehnyt täyskäännöksen. Ruotsi on muutoksessa. Eikä muutoksen loppua näy. Rajojen sulkemisesta puhutaan jo.
Mutta valtiotieteilijä Ulf Bjereld sanoo, että rasismi ei ole lisääntynyt. Ruotsidemokraatit eivät ole sanelleet hallituksen politiikkaa. Todellisuus tuli vastaan.
Mediatutkija Anu Koivunen sanoo, että tarinat eivät muutu hetkessä. Ruotsalaiset pitävät kiinni tarinastaan maailman demokraattisimpana, tasa-arvoisimpana ja solidaarisimpana maana. Todellisuus tuli vastaan.
Itse ajattelen, että on ehkä aika tilata lentoliput ja lähteä katsomaan, olenko vielä "välkommen, välkommen dit, vem jag än är, var jag än är". Se on muuten Kentin biisi.