Saksalaista musiikkia saksalaisesta radiosta. Väärä hälytys.
Useimpien saksalaisten radiokanavien kohdalla kotimainen musiikki tuntuu olevan suorastaan pannassa. Varmimmin saksalaisia iskelmiä kuulee, jos sattuu liikkumaan Pohjois-Saksan tai Hessenin julkisen palvelun radioiden kuuluvuusalueella.
Joskus tuntuu siltä, että Suomessa kuulee Ylen kanavilta enemmän Zarah Leanderia, Rex Gildoa, Udo Jürgensiä, Marianne Rosenbergia ja muuta saksalaisia ja saksaksi laulavia artisteja kuin Saksassa.
Saksalaisille tarjoillaan etupäässä amerikkalaista ja englantilaista tuotantoa. Monia tunnettuja maailmanmenestyskappaleita ei ole edes käännetty saksaksi.
Inho omaa tuotantoa kohtaan en syöpynyt Saksassa niin pitkälle, että kun kysyin eräästä suuresta berliiniläisestä levykaupasta saksalaisia kansanlauluja, niin myyjä tuijotti minua kuin menneisyyden haamua.
Kynnys saksalaiselle musiikille on radiossa korkea, mutta se ei tarkoita kuitenkaan, että Saksassa ei tehtäisi hyvää iskelmämusiikkia myös omasta takaa.
Supersuositut laulajat, kuten Roland Kaiser ja Andrea Berg sekä yhtyeet, kuten lyhyissä nahkahousuissa iloisesti saksan kielellä esiintyvä voXXclub -bändi vetävät konsertteihin kymmeniä tuhansia kuuntelijoita.
Tirolilainen, saksaksi esiintyvä Freiwild -yhtye on onnistunut saavuttamaan kotimaanrakkaudesta kertovilla lauluillaan niin suuren suosion, että se on saanut porttikiellon monien radioiden ohella monille joillekin esiintymislavoille.
Näissä asioissa aina valppaat saksalaiset vasemmistoautonomit estivät yhtyeen pääsyn jopa erään kauppaketjun avajaisiin uhkaamalla kauppoja boikoteilla ja muilla vastatoimille, jos Freiwildin esiintymistä ei peruta.
Radiosta ei kuule usein myöskään mustissa aurinkolaseissa esiintyvän ja erittäin suositun Heinon lauluja. Hänen synnikseen luetaan, että hän on levyttänyt saksalaisten kansanlaulujen ohella myös Saksan kansallislaulun, Deutschlandliedin kaikki kolme säkeistöä. Kahta ensimmäistä ei pidetä poliittisesti korrekteina.
Radiokanavien kammo supisaksalaista kohtaan ei rajoitu vain iskelmiin vaan näkyy myös kielenkäytössä ja yleisessä suhtautumisessa Saksaan ja saksalaisuuteen.
Lähes kaikkea omaa, jalkapallomenestystä lukuun ottamatta, on opittu vähättelemään äidinkieltä myöten. Saksan kieli ole kelvannut edes EU:lle tasa-arvoiseksi kieleksi englannin ja ranskan rinnalle, vaikka se on puhutuin kieli Euroopassa.
Pitkään saksalaista elämänmenoa havainnoidessani olen huomannut, että monet saksalaiset ja varsinkin läksynsä hyvin oppinut saksalainen media kokevat saksalaisten tapojen korostamisen ja omista tuotoksista nauttimisen jotenkin syntiseksi.
Taustalla vaikuttavat edelleen historian varjot, onhan Saksa aloittanut kaksi maailmansotaa ja natsit tappaneet miljoonia ihmisiä. Saksalaisuudesta ole siis mitään syytä ylpeillä.
Juuri nyt vähättelyn henki näkyy mm Saksin osavaltiossa, jossa pidetään sunnuntaina maapäivävaalit.
Vaaleissa ensimmäistä kertaa mukana olevaa eurokriittistä Vaihtoehto Saksalle puoluetta yritetään leimata liian kansallismieliseksi ja saksalaisessa ajattelutavassa sopimattomaksi muun muassa sillä perusteella, että se vaatii saksalaisille radiokanaville saksalaisen musiikin kiintiötä.
Ylen ulkomaankirjeenvaihtajien ja -avustajien kolumneja on tänä kesänä voinut kuulla myös Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelmassa. Radio Suomessa torstaisin kello 18.03 sekä Yle Radio 1:ssä perjantaisin kello 21.35 ja lauantaisin kello 17.15.