- Moni rakkaustarina sai silloin alkunsa. Karski ruijalaispoika valloitti pellavatukan sydämen, ja niin syntyivät lukuisat norjalais-suomalaiset perheet, kuvailee Norjalais-Suomalaisen liiton puheenjohtaja Olavi Hoikka.
Halla palellutti 1850-luvulla useana vuotena peräkkäin Suomen peltojen sadot ja seurauksena oli suuri nälänhätä. Ihmiset olivat kuulleet, että Ruijassa on meri täynnä kalaa ja sitä on helppo pyytää. Moni suomalainen lähti kohti pohjoista paremman elämän toivossa.
Toinen muuttoaalto vei kalatehtaille
Toinen muuttoaalto virisi 1960- ja1970-luvulla, jolloin esimerkiksi moni suomalainen opiskelija suuntasi kesätöihin Ruijaan hankkimaan kruunuja pitkän talven varalle. Moni myös jäi Jäämeren rannalle joko rakkauden takia tai muuten vain.
- Useilla aloilla Norjassa on edelleen huutava työvoimapula. Monet suomalaiset ammatti-ihmiset työskentelevät nykyäänkin muutaman vuoden Ruijassa ja palaavat sitten takaisin Suomeen, kertoo Hoikkka.
Suomalaisista siirtolaisista Norjassa ei ole kirjoitettu kovinkaan paljon. Hoikan mukaan Samuli Paulaharjun lisäksi harvoja muita on Idar Kristiansen.
- Näin syntyi kirja Polut johtavat merelle.
Viime vuonna uusi kirja ruijansuomalaisista
Viime vuonna Norjalais-Suomalainen liitto julkaisi Thor Robertsenin toimittaman teoksen, joka koostuu 26 tarinasta ja valokuvista. Den finske arven -teos sai hyvän vastaanoton Norjassa. Nyt teos julkaistaan suomeksi nimellä Jäämeren suomalaisia, kirja Ruijasta. Norjankieliset tekstit on suomentanut Tellervo Laine.
Hoikka arvioi, että suomalaisilla on ollut merkittävä vaikutus Ruijan kehitykseen.
- Suomalaisten siirtolaisten myötä Ruijaan saatiin uusi elinkeino: maatalous. Muuttajilla oli mukanaan lehmiä, hevosia, lampaita ja ehkä sikojakin.
Hoikan mukaan tänä päivänä Norjassa asuvat suomalaiset ovat ylpeitä juuristaan. Tästä on hänen mukaansa osoituksensa vireästi toimiva Norjalais-Suomalainen liitto.
- Suomalainen tunnetaan Norjassa kunnollisena, ahkerana ja taitavana työntekijänä. Se on hyvin haluttu mies töihin - ja nainen tietysti myös.