Koko maassa kastetaan 78 prosenttia lapsista, kun 35 vuotta sitten lukema oli 95 prosenttia. Nimiäiset ovat yleistyneet samaan tahtiin kirkosta eroamisen kanssa, koska eniten kirkosta lähtee juuri perheenperustamisiässä olevia nuoria. Nuorista miehistä kirkkoon kuuluu esimerkiksi Tampereella enää alle puolet.
Hyvinkääläiset Nina ja Ville Lehto saivat esikoisensa Ukon huhtikuussa. Isä Villelle kastamattomuus oli itsesäänselvyys. Ville itse ei usko Jumalaan, eikä häntä ole kastettu, hänen perheessään ateismi kulkee jo toisessa polvessa. Sen sijaan Ukon äiti Nina mietti asiaa perinpohjin, muun muassa siksi että kuuluu itse kirkkoon.
- Loppuraskaudesta tuli vähän sellainen tunne, että pitäisikö lapsi sittenkin kastaa. Päädyimme kuitenkin tähän nimenantojuhlaan. Lapsemme saa itse päättää näistä asioista, kun kasvaa.
Lehdot ovat tyypillinen tapaus: isä ei kuulu kirkkoon mutta äiti kuuluu. Ennen vanhaan oli tapana taipua enemmistön mukana, mutta nyt suuntaus näyttää olevan kääntymässä. Yleisimmin kastamatta jättämistä perustellaan lapsen omalla valinnalla, tämän todistaa myös Helsingin seurakuntayhtymässä tehty kysely.
Siunaus - kevytversio kasteesta?
Nimiäisiin päädytään yhä useammin perheissä, joissa lapsen vanhemmista toinen tai molemmat kuuluvat kirkkoon. Silloin vanhemmat saattavat haluta uskonnottomiin nimenantojuhliinsa papin siunaamaan lapsen. Ville ja Nina Lehto eivät siunausta halunneet, heidän mielestään on valittava joko kaste tai nimiäiset, ei välimuotoa.
Myös kirkko suhtautuu penseästi papin antamaan siunaukseen nimenantojuhlissa, onhan kaste evankelisluterilaisen kirkon sakramentti. Kirkko ei halua tehdä kasteesta kevytversiota. Piispainkokouksen pääsihteerin Jyri Komulaisen mukaan taustalla on kirkkojärjestys.
- Evankelisluterilaisen kirkon pappi ei voi olla mukana sellaisessa toimituksessa, joka pyrkii korvaamaan kasteen. Lapsikaste on hyvin keskeinen osa luterilaista uskonkäsitystä.
Haagan kirkkoherran Hannu Vapaavuoren mielestä ilmiö näkyy pappien arjessa. Helsingin kirkkoherrat keskustelivat aiheesta viime kuun kokouksessaan ja linja näyttäisi olevan pehmentymässä.
Vapaavuoren mukaan seurakuntalaisten toiveita halutaan kuulla. Hän on uransa aikana törmännyt muutaman kerran vanhempiin, jotka ovat pyytäneet lapselleen siunausta, vaikka lasta ei kasteta evankelisluterilaiseen uskoon. Vapaavuori painottaa kuitenkin, ettei kirkko voi olla ohjelmatoimisto.
- Luulen, että moni pappi pelkää sellaista tilannetta, että heistä ja siunaamisesta tulee ohjelmanumeroita osana nimiäistilaisuuden muuta ohjelmaa.
Vapaavuoren mielestä siunaustilaisuus voidaan järjestää, mutta se pitää erottaa nimiäisjuhlista. Hän vertaa tilaisuutta vaikkapa asunnon siunaamiseen.
- Siunaamista ei haluta keneltäkään kieltää, pieniä lapsia halutaan siunata, kuuluvatpa he kirkkoon tai eivät. Mutta nimiäiset ei ole se se paikka, jossa näin tehdään, koska nimiäiset ovat nimenomaan syntyneet vaihtoehdoksi kasteelle.