Artikkeli on yli 13 vuotta vanha

Omaishoitajat tekevät pitkää päivää pienellä rahalla

Omaishoitajilla ei ole helppoa. Läheskään kaikki hoitajista eivät kuulu tukijärjestelmän piiriin, vaan he joutuvat paiskimaan töitä ilmaiseksi. Monen mielestä pahempaa olisi luovuttaa läheinen pitkäaikaishoitoon.

miehen käsi pitää vanhuksen kädestä kiinni
Kuva: AP Graphics Bank
  • Juho Liukkonen

Omaishoitajat ja Läheiset -liitto on huolissaan useiden kuntien suunnitelmista heikentää omaishoidon tukemista. Liitto kokee, että tukia heikentämällä omaishoitajat ajetaan kohtuuttomaan tilanteeseen.

Kuntien kiristyneen taloustilanteen ja valmiiksi riittämättömien omaishoidon tukeen varattujen määrärahojen arvellaan vaikuttavan päätösten taustalla.

Liiton koulutus- ja kehittämispäällikön Merja Kaivolaisen mielestä monessa kunnassa toteutetaan ristiriitaista politiikkaa nykyisen hallitusohjelman asetuksiin nähden. Vaikka valtakunnassa korostetaan omaishoidon lisäämistä ja tuen myöntämistä yhtenäisin perustein koko maassa, kunnat käyttävät pikemminkin juustohöylää tukien leikkaamiseksi.

Kaivolaisen mielestä tukia leikkaamalla ei saavuteta kuitenkaan säästöjä. Leikkauksilla pikemminkin siirretään kuluja vain muualle.

- Omaishoitotuen leikkaaminen lisää vain entistä enemmän palvelun ja laitoshoidon tarvetta. Jos tuki loppuu, niin korvaavia palveluita lähdetään hakemaan jostain muualta. Kyllä ne kustannukset lisääntyvät ja yleensä tulevat vielä kalliimmaksi kunnalle kuin omaishoito, Kaivolainen toteaa.

Monen omaishoitajan rahat ovat tiukoilla

Asiaa ei auta, että monen tukea nauttivan omaishoitajan taloudellinen tilanne on tälläkin hetkellä tiukka.

- Lähdetään siitä, että omaishoidontukipalkkion minimi on 360 euroa, josta omaishoitajat maksavat päälle veron. Se on hyvin pieni summa, koulutus- ja kehittämispäällikkö Merja Kaivolainen toteaa.

Kaikista tiukimmalle lompakon nyörit menevät eläkeläisomaishoitajilla. Rahojen käyttämisessä saa olla tarkkana, sillä omaishoitaja joutuu ottamaan usein osaa hoidettavan lääkekustannuksiin ja hoitokuluihin.

Omaishoitaja ei voi vain lopettaa työtään

Moni omaishoitaja ei paiskaa hanskoja tiskiin, vaikka tuet jäisivät saamatta. Kun hoivan kohteena on oma puoliso, äiti tai lapsi, hoitoa tarvitsevan kyyditseminen pitkäaikaishoitoon ei tule kysymykseenkään.

Tukijärjestelmän ulkopuolella työskentelee tälläkin hetkellä Suomessa useita tuhansia ihmisiä. Jos omaishoitaja jää tuen ulkopuolelle, on vaarana, että hän palaa työn taakasta loppuun.

- Kun omaishoitaja jää tuen ulkopuolelle, niin häneltä poistuvat myös omaishoidon tukeen kuuluvat lakisääteiset vapaapäivät. Omaishoitajien jaksaminen joutuu entistä pahemmin koetukselle, Kaivolainen toteaa.

Tukien piiriin halutaan enemmän hoitajia

Omaishoitoalaa ei huoleta kuitenkaan pelkkä tukien leikkaus. Liitossa pelätään omaishoitajien tarpeen vain kasvavan tulevaisuudessa. Omaishoitotuen piirissä on tällä hetkellä Suomessa noin 39 000 omaishoitajaa.

Haasteensa tuo sekin, että omaishoito ymmärretään Kaivolaisen mielestä edelleen liian kapeasti. Iäkkäiden lisäksi omaishoitoa tarvitsisivat myös lapsiperheet ja mielenterveysongelmista kärsivät. Tällaisia tapauksia hoitavat jäävät kuitenkin usein tuen ulkopuolelle.

- Esimerkiksi mielenterveyskuntoutujien kannalta omaishoitotilannetta ei välttämättä osata tunnistaa, tai tilanteeseen ei osata antaa ohjausta. Tällaisille tapauksille ei välttämättä osata edes myöntää omaishoidon tukea, kun hoidon järjestämiseen ei ole olemassa mittareita, Kaivolainen kertoo.

Kuntien erilaiset tukikäytännöt aiheuttavat eriarvoisuutta

Omaishoitokeskustelussa yksi polttavimmista ongelmista on, että samanlaisista tapauksista maksetaan eri tavalla tukea eri kunnissa. Sosiaali- ja terveysministeriössä on muun muassa esitetty, että omaishoitotuet keskitettäisiin kokonaan Kelan hoidettavaksi. Mitään suunnitelmia tai aikataulua hankkeelle ei ole olemassa.

- Yleisin peruste tällaiselle mallille on ollut, että Kela valtakunnallisena toimijana saisi omaishoidon tuet yhdenmukaistettua. Tällä hetkellä lainsäädäntö antaa suuren liikkumavaran määritellä, kuinka paljon tukia maksetaan. Tukien määrät voivat vaihdella rajustikin sen perusteella, missä henkilö sattuu asumaan.

Kaivolainen ei kuitenkaan purematta niele tukimenettelyn siirtämistä. Tukijärjestelmien siirrolla toisen toimielimen alaisuuteen ei ratkaista kaikkia omaishoitoon liittyviä pulmia.

- Suurin kysymys on, kuinka taata tällaisessa järjestelmässä se, että kunta järjestää omaishoitajille palveluja myös jatkossa. Esimerkiksi omaishoitajan vapaapäivät eivät ole mahdollisia, mikäli kunnalla ei ole tarjota tilapäishoitopaikkoja. Hoidettavalle esimerkiksi ateriapalvelu ja kylvetyspalvelu saattavat olla tärkeitä.

- Vaikka rahallisella palkkiolla on iso merkitys perheelle, palvelut ovat hoidettavalle yhtä lailla olennainen osa ja niiden jatkon varmistaminen pitäisi pystyä takaamaan, mikäli hoitopalkkio siirrettäisiin Kelan hoidettavaksi, Kaivolainen vaatii.