Vaalit 2011 |

Perussuomalaisten menestyksen salaisuus

Perussuomalaisten nostetta testataan toden teolla nyt, kun vaalikamppailun neljän viikon loppusuora on alkanut. Suosio näyttää pitävän, mutta mihin se perustuu? Timo Soinin persoona on vain yksi osa menestystä, jonka perustana on useita poliittisen kentän syvempiä virtauksia.

Ville Pernaa.
Kuva: Yle uutisgrafiikka

Perussuomalaiset toimii näiden todellisten virtausten purkautumiskanavana ja siksi heidän on myös helppo tehdä vaalikampanjaa. Politiikan teknisissä ohjelmakysymyksissä ja ongelmanratkaisussa Perussuomalaiset eivät ole vahvoilla, mutta heidän aatteellinen perustansa erottuu selvästi muista suurista puolueista. Sen varassa on helppo esiintyä vaalikeskusteluissa.

Tunnepolitiikka tehoaa

Perussuomalaiset ovat onnistuneesti ottaneet käyttöön tunteeseen vetoavan ilmaisun, mikä on harvinaista suomalaisessa poliittisessa keskustelussa. Perinteiset kolme suurta puoluetta ovat korostuneen rationaalisia ja vakavasti otettavia valtionhoitajia, joiden puheenparressa ei juuri tunnetta ole. Tai jos on, se vaikuttaa helposti päälle liimatulta ja ontuvasti suomalaiseen poliittisen kulttuurin istuvalta, kuten silloin kun asia on Jyrki Kataiselle fantastinen tai silloin kuin Mikael Jungner puhuu SDP:sta rakkauden puolueena. Keskustassa tunteet leiskuvat lähinnä puoluekokouksessa ja muissa oman väen tilaisuuksissa, mutta julkisuudessa puolueen asioita hoitaa kuivakka toimitusjohtaja Vanhasen tai Kiviniemen tyyliin.

Perussuomalaisten puhe on konstailematonta ja konservatiivista tunnepolitiikkaa. Retoriikassa korostuvat rehellisen tunteikkaat ilmaisut, joita ei ole kuorrutettu poliittisella jargonilla. Sanoma on korostuneen nostalginen. Maailma oli paremmalla tolalla ennen kuin kaikenlaiset hipit, homot ja hottentotit tulivat sotkemaan paikkoja.

Nostalgiassaan Perussuomalaiset ovat hyvin lähellä edesmennyttä SMP:tä. Perussuomalaisten nousun yhteydessä on tehty paljon vertauksia SMP:hen, mutta sekä Vennamon puolueen että Perussuomalaisten ohjelman rakentuminen samalla tavoin moraalisen konservatiivisuuden ja nostalgian varaan on jäänyt vähälle huomiolle. SMP paheksui aikanaan yhteiskunnan arvojen vapaamielistä rappiota ja 1960-luvun suuressa muutossa muotoutuneen yhteiskunnan syrjäpuolia. SMP julisti olevansa sekä rahan valtaa että sosialismia vastaan ja tietenkin pienen ihmisen puolella näitä kasvottomia voimia vastaan. Sosialismia vastaan ei enää tarvitse kampanjoida, mutta markkinavoimia vastaa Perussuomalaiset käy kuin SMP aikanaan rahan valtaa vastaan.

Suurten puolueiden konsensuksen ulkopuolella on tilaa

Suomalaisen konsensuksen perinne on näkynyt vahvana yhteisenä poliittisena projektina, jonka suurimmat puolueet ovat jakaneet keskeisiltä osiltaan. Hyvinvointivaltiosta tuli sellainen 1970- ja 80-luvuilla. Sitten 1990-luvun alun lamasta toipuminen päivitti hyvinvointivaltioprojektin kilpailukykyvaltioksi, jonka iskukyvystä suurimmat puolueet pienempine apulaisineen vuorotellen huolehtivat.

Suomi on ollut lukuisilla mittareilla menestystarina. Hyvin menee, mutta pienen ihmisen näkökulmasta tilanne on kuin Tuntemattoman sotilaan Lahtisella: nälkä kurnii rätingeistä huolimatta. Vauraan kilpailukykyvaltion menestystarinan keskelle tulee ristiriitaisia uutisia. Julkinen terveydenhuoltojärjestelmä ja vanhustenhoito on rempallaan, monet perinteiset peruselinkeinot vaikeuksissa, junat eivät kulje ajallaan ja julkisella taloudella on tunnu olevan mihinkään varaa.

Kaikkien näiden hyvää osoittavien rätinkien ja pienen ihmisen arkitodellisuuden keskellä havaitaan, että Perussuomalaiset on itse asiassa ainoa eduskuntakuntapuolue, joka ei ole ollut hallituksessa 1990-luvun laman jälkeen.

Samalla kun kolme suurta puoluetta ovat muuttuneet tylsän vakaviksi valtionhoitajiksi, ne ovat myös liikkuneet kohti poliittista keskustaa. Siirtymä on jättänyt avointa tilaa poliittiselle kentälle. Jyrki Kataisen kokoomus on ollut enemmän liberaalipuolue kuin konservatiivipuolue, mikä on avannut konservatiiviseen kylkeen Perussuomalaisten mentävän aukon. Keskustavasemmistolaiseksi itsensä asemoinut SDP ja hahmottomaan punavihreyteen suunnannut Vasemmistoliitto ovat jättäneet kyljen auki perinteiselle työväenluokkaiselle työväenpuolueelle. Soini ryhtyi puhumaan duunareista ja teollisuudesta samalla kun SDP tarjosi unelmia ja vasemmistoliitto vastusti paskaduuneja.

Timo Soini ja maakuntien äänet

Tilannetajuinen Timo Soini on taitava ammattipoliitikko, joka henkilökohtaisella panoksellaan piti puolueen eduskuntapuolueena vaikeina vuosina. Soinin jääminen sivummalle kesän 2009 voittoisien eurovaalien jälkeen ei johtanutkaan ongelmiin, vaan antoi yllättävällä ja menestyksekkääksi osoittautuneella tavalla tilaa puolueen muille toimijoille ja laajemmalle aatteelliselle sisällölle.

Esimerkiksi paljon esillä ollut puolueen vaaliohjelma on harrastelijamainen, mutta tehty kaikkien kukkien kukkimisen periaatteella. Samoin puolueen ehdokasasettelu on nyt valtakunnallisesti kattava ja ainakin maakuntalehtien vaaligalluppien perusteella kannatus myös Uudenmaan ulkopuolisissa vaalipiireissä näyttää vahvalta.

Puolueen suosion kasvaessa Soini on pysytellyt sivummalla ja on samalla muuttanut profiiliaan eurooppalaisemmaksi eurokriitikoksi. Puoluejohtajien ensimmäisessä television vaalikeskustelussa näkyi selvästi, että Soinin ei enää tarvinnut väkisin hankkia näkyvyyttä sutkautuksillaan pienpuolueiden sarjassa. Hän saattoi esiintyä eurokriittisen, moraalisesti konservatiivisen, mutta otteeltaan työväenluokkaisen poliittisen vaihtoehdon edustajana suurten puolueiden sarjassa. Siihen siirtyminen näytti tapahtuneen ilman sopeutumisvaikeuksia.

Lähteet:
Ville Pernaa Kirjoittaja on Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja ja Kanavan päätoimittaja

Kommentoi aihetta (0 kommenttia)

Kirjoita kommentti

Käytäthän nimimerkkiä. Emme julkaise nimellä kirjoitettuja viestejä.

Pysythän aiheessa. Vain aiheeseen liittyvät viestit julkaistaan.

Vastaa alla olevaan kysymykseen. Kysymyksen on tarkoitus varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Viestisi luetaan toimituksessa ennen sen julkaisemista. Haluamme tarjota sinulle mahdollisuuden hyvin perusteltuun, laadukkaaseen ja moniääniseen keskusteluun. Tarkemmat pelisäännöt voit lukea tästä linkistä.

Pääuutiset

Kotimaa

Tuomioja: Loukkauksesta keskustellaan Venäjän kanssa, jos se ei ollut vahinko

Erkki Tuomioja Säätytalolla.

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä