Pilkkimisestä kirjankin kirjoittanut Risto Jussila käy usein itsensä kanssa Jaakobin painia siitä, lähteäkkö pilkille vai jäädäkkö kuivalle maalle.
Hän tietää, että pilkille on monella jo kova hinku, mutta turvallisuudesta ei kannata tinkiä: jäälle ei ole menemistä, ellei jäänpaksuus ole yli 10 senttiä. Jussila suosittelee samaa pääsääntöä myös muille.
– Nyt on ollut niin lämmintä, että vaikka jäätä on ollut, niin se saattaa ohentua. Nyt on parempi olla vaan kuivalla maalla. Vaikka joulun pyhinä olisikin tietysti hyvin aikaa mennä jäille. Kyllä tänä vuonna siltä näyttää, että joulu on tältäkin osin musta, säätiedotukset näyttää nyt pelkkää plussaa, Jussila sanoo.
Jussilan mukaan pilkkiminen on kuitenkin muutakin kuin kalastamista.
– Sen voi ajatella, että se on luontoharraste, jossa seurataan luontoa ja jään seuraaminen on yksi asia siitä. Ensimmäisillä kerroilla en itsekään edes ota pilkkivehkeitä mukaan, vaan käyn ikäänkuin tiedustelemassa. Kyllä siitäkin voi saada tyydytystä, että pystyy hallitsemaan tilannetta ja menemään jäälle vain silloin kun se varmasti kantaa.
Olivatpa pilkkisäät sitten millaisia tahansa, niin pilkkijäkonkarin joulupöydästä pitää kalaa löytyä.
– Graavilohta, savusiikaa ja ehkä ahveniakin, jos niitä tulee.
Sanotaan, että kalamiehet ovat kateellisia. Tätä Jussila ei allekirjoita. Hän kertoo parhaista apajistaan mielellään muille kalastajille.
– Toisaalta ahvenet eivät pysy samassa paikassa. Mistä niitä on hetki sitten saanut, niin ei niitä ainakaan ihan heti samasta kohdasta saa lisää, mies myhäilee.