Nykymuotoisille sosiaali- ja terveyspalveluille ei riitä mitenkään työvoimaa enää kymmenen vuoden kuluttua. Lisäkoulutus tai työntekijöiden tuonti ulkomailta eivät riitä korvaamaan eläkkeelle lähteviä, etenkin kun hoidettavia on yhä enemmän.  Siksi itse palveluita on pakko pystyä tehostamaan ja ehkä karsimaan.

Perus- ja lähihoitajia, sairaanhoitajia, kotiavustajia ja sairaala-apulaisia eläköityy huimaa vauhtia. Eläkevakuutusyhtiö Kevan ennusteen mukaan yli 80 000 henkilöä eli joka kolmas heistä lähtee eläkkeelle tällä vuosikymmenellä, toinen mokoma seuraavalla.

Koulutusta lisätään, mutta ratkaisuksi siitä ei ole. Kun sosiaali- ja terveysalalla työskentelee tällä hetkellä viitisentoista prosenttia työvoimasta, kymmenen vuoden päästä alan pitäisi kaapata lähes neljännes kustakin ikäluokasta, kuvaa terveyshallintotieteen professori Juha Kinnunen Itä-Suomen yliopistosta.

- Jokainen ymmärtää, että se on mahdotonta, sanoo Kinnunen.

Kouluista ei valmistu riittävästi väkeä

Hänen mukaansa koulutusjärjestelmämme ei pysty niin nopeasti kouluttamaan lisää alan työntekijöitä. Toisaalta koulutukseen ei tahdo myöskään löytyä rahaa.

- Kolmas hyvin tärkeä tekijä on, että monet muutkin alat kärsivät jo tällä hetkellä työvoimapulasta, toteaa Kinnunen.

Professori huomauttaa, ettei huono yhtälö ratkea rahalla.

- Vaikka me ihan aiheellisesti kipuilemme rahan riittävyydestä, kuitenkin kaikkein vaikein ja vaikeimmin ratkaistava ongelma on työvoiman tarjontaan liittyvä kysymys kaikkein koulutetuimmissa sosiaali- ja terveysalan ammattiryhmissä.

Samasta joukosta kilpailevat sekä julkisen sektorin että yksityiset työpaikat.  Tilastokeskuksen mukaan yksityisen puolen osuus terveys- ja sosiaalipalveluista on jo neljännes.

Ulkomainen työvoimakaan ei juuri auta kokonaisuutta, sillä Euroopan maat tulevat tarvitsemaan omat hoitajansa.

Tuottavuutta ja rakenteita muutettava

Yksinkertaisia ratkaisuja ei siis ole. Työvoima pitää saada riittämään tuottavuutta ja rakenteita muuttamalla. Silloin joudutaan puhumaan muun muassa lähes kirosanaksi muuttuneesta hoitojen priorisoinnista ja ihmisten omasta vastuusta.

Professori Kinnusen mukaan hyvin johdetut, työntekijöitään kouluttavat ja kannustavat organisaatiot eivät vielä kärsi rekrytointiongelmista. Sen sijaan osalla työpaikoista on jo valtavia vaikeuksia saada työntekijöitä. Ne joutuvat kaventamaan palveluitaan ja jopa sulkemaan toimipisteitään.