Kaivostoiminnan ympäristövaikutukset eivät aina näy kaivoksen ollessa toiminnassa.
Pyhäselän kuparikaivoksen sulkemisesta vuonna 1986 ehti kulua kymmenkunta vuotta, ennen kuin kaivoksesta valuvien happamien vesien todellinen lähde löytyi.
Syy ei ollutkaan kaivoskuiluissa, vaan 30:n hehtaarin jätepenkassa, jossa rikki happamoitui veden ja hapen vaikutuksesta rikkihapoksi.
Diplomi-insinööri Mari Heikkinen Pohjois-Karjalan Ely-keskuksesta kertoo, että vaikutukset ovat edelleenkin tuntuvat.
- Valuma-aluetta on kalkittu ja sinne on koetettu rakentaa kosteikkoja jotka suodattaisivat metalleja luonnollisesti. Tästä huolimatta valumavesien ph on 3.
Valvovana viranomaisena Pohjois-Karjalan Ely-keskus seuraa tämänkin kaivoksen jälkihoitoa. Mari Heikkinen tietää, että urakka vie aikaa.
- Ei tästä oikeastaan pysty sanomaan, kuinka kauan menee ennenkuin päästöt ovat hyväksyttävällä tasolla.
- Tässä nimenomaisessa tapauksessa on tietenkin hyvä, että vastuullinen kaivosyhtiö on tiedossa. Outokumpu on osaltaan mukana jälkihoidossa.
Pyhäselän kaivoksen päästöt ovat Pohjois-Karjalan mittakaavassa maakunnan pahimmat.