Uuden petopolitiikan tavoitteita koskeva loppumietintö ”Mål för rovdjuren” luovutettiin Ruotsin ympäristöministeri Lena Ekille maanantaina Tukholmassa. Tähtäimessä on karhujen, susien, ahmojen ja ilvesten suojelustatuksen kehittäminen. Tavoite toteuttaa EU:n laji- ja elinympäristödirektiiviä.
Mietinnön mukaan karhun ja ilveksen suojelu on melko suotuisalla tolalla. Puutteita on eniten ahma- ja susikantojen suojelussa. Ne on määrä panna kuntoon vuoteen 2024 mennessä. Ahmakantaa pyritään lisäämään ja samalla rajoittamaan ahman vahinkoja porotaloudelle.
Susia asutetaan etelään
Ruotsin susien geneettistä perimää on määrä parantaa. Tavoitteena on myös hukkalaumojen juurruttaminen etelään pois poronhoitoalueelta. Mietinnön mukaan etelään etabloitavia susia pidettäisiin lyhytaikaisesti tarhoissa, jolloin niiden vaellusvietti takaisin pohjoiseen hiipuu. Mietinnössä väitetään menetelmästä saadun hyviä kokemuksia Pohjois-Amerikassa.
Petovahinkokorvauksia ylös
Mietinnössä esitetään porotalouden petovahinkokorvausten parantamista. Erityisesti korostetaan alkuperäiskansan saamelaisten perinteisen elinkeinon poronhoidon turvaamista.. Muiden kotieläinten kuin porojen osalta esitetään tehokkaampaa petovahinkojen ehkäisyä. Niitä ovat vahvemmat aitaukset, pelotteet ja vahtikoirat.
Salametsästys pohjoisen vitsaus
Selvityksen mukaan Ruotsissa tapetaan salaa satoja petoeläimiä joka vuosi. Salametsästys on yleisintä Pohjois-Ruotsissa Norrbottenin läänissä. Rikostilastojen mukaan ilmoitukset poliisille ja muille viranomaisille petoeläinten laittomasta jahdista ovat lisääntyneet voimakkaasti. Selvitettyjen metsästysrikosten määrä on ollut pitkään lähes muuttumaton.
Mietintö siirtäisi petohallinnon päätösvaltaa ja resursseja enemmän paikallistasolle. Kotieläimen suojelemiseksi petoeläimen tappaneen omistajan tulisi ilmoittaa asiasta jatkossa lääninhallitukselle eikä poliisille.
Huoli Suomen susista
Mietinnössä on huoli Suomen hukkakannan hupenemisesta. Muutaman viime vuoden aikana Suomen susikanta on mietinnön mukaan pienentynyt 250 sudesta 150 yksilöön. Syy ei ole selvillä, mutta todetaan Suomen viranomaisten epäilevän yhdeksi syyksi salametsästystä.
Mietinnössä ei mainita, että Suomessa maa- ja metsätalousministeriö on viime vuosina lisännyt susien ja ilvesten kaatolupia merkittävästi poronhoitoalueella.
Mietinnön mukaan Suomen ja Ruotsin, joita molempia sitoo EU:n laji- ja elinympäristödirektiivi, pitäisi tiivistää yhteistyötä petohallinnossa. Norjan kanssa petojensuojelua raamittaa Bernin sopimus, koska Norja ei ole EU:n jäsen. Venäjää ei sido edes Bernin sopimus, mutta se pitää sitoa yhteistyöhön.
Karjalassa sudesta tapporahaa
Ruotsin petomietinnön mukaan Suomen vähenevä susikanta ja Venäjän susilahti ovat huolestuttavia ilmiöitä ja lisäävät tarvetta kansainväliseen yhteistyöhön. Erityistä huolta tunnetaan Venäjän Karjalan laajoista susijahdeista. Ruotsalaisten selvityksissä ilmeni, ettei Karjalan tasavallan susikanta ole enää juuri skandinaavista suurempi ja että siellä maksetaan sudesta tapporahaa.
Vaikka Ruotsin ja Norjan skandinaaviset petokannat ovat mietinnön mukaan vain osin sidoksissa Suomen ja Venäjän kantoihin, on niiden merkitys skandinaavisen susipopulaation perimän vahvistamiselle tärkeä.