Kiinasta Eurooppaan levinnyt paiserutto tappoi 1300-luvun puolivälissä kolmanneksen tai jopa puolet Euroopan väestöstä. Syypää oli Yersinia pestis -bakteeri, jota Euroopassa ei ollut koskaan ennen esiintynyt.
Saksalais-kanadalais-yhdysvaltalaista tutkimusta varten tutkittiin Lontoon East Smithfieldin ruttohautausmaalta löydettyjä vainajia. Heidän hampaistaan eristetystä bakteerista selvitettiin paiseruton koko perimä.
Tutkijoiden yllätykseksi se on jokseenkin sama kuin bakteerin nykyisillä sukulaisilla kaikkialla maailmassa. Siten joka ainoa tämän päivän ruttotapaus periytyy keskiajan rutosta, kertoo Kanadan McMaster-yliopiston tutkija Hendrik Poinar.
Keskiajan ruttobakteeri ei siis ollut poikkeuksellisen tappava, millä on aiemmin selitetty epidemian tuhoisuutta. Selitys onkin eurooppalaisten tuolloisessa immuniteetissa, sanoo saksalaisen Tübingenin yliopiston professori Johannes Krause. Hänen mukaansa eurooppalaisilta puuttui ruttosuoja, aivan samoin kuin Amerikan alkuperäisväestöltä puuttui suoja eurooppalaisten tuomaa isorokkoa vastaan.
Mutaatio suojaa nykypäivän ihmisiä
Krausen mukaan rutto on ollut yksi eurooppalaisten geeniperimän tärkeimmistä seulojista viime vuosituhansina. Ne, joilla jostakin syystä oli rutolta suojaava mutaatio, jäivät henkiin ja periyttivät tuon mutaation jälkeläisilleen. Nykyisin paiseruttoon kuolee maailmassa noin 2 000 ihmistä vuodessa.
Toinen syy siihen, että rutto lakkasi riehumasta valtoimenaan, on asumisolojen, ravinnon ja hygienian parantuminen. Keskiajan asukkailla oli huonoa onnea myös ilmaston vuoksi: tuolloin alkanut niin sanottu pieni jääkausi suosi bakteerin leviämistä.
Maailman ensimmäisen ruttoepidemian tiedetään puhjenneen Kiinassa runsaat 2 600 vuotta sitten. Eurooppaan tauti tuli Keski-Aasian silkkitietä pitkin, kertoi viime vuonna laadittu molekyylitason sukupuu. Auki jää edelleen se kysymys, mitä mahtoivat olla ne rutoksi kutsutut taudit, jotka aiheuttivat isoja epidemioita ennen 1300-lukua.
Lontoolaisia kuoli 1300-luvun epidemiaan niin paljon, että hautausmaat tulivat täyteen. Niiden sijaan otettiin käyttöön "ruttokuoppia", jollaisesta myös East Smithfieldin kaikkiaan 2 400 vainajaa löytyivät. DNA:n saamiseksi tutkittiin viiden hampaat.
Tutkimus on julkaistu brittiläisessä Nature-tiedelehdessä.