Nimitystä intiaanikesä käytetään usein jo siinä vaiheessa, kun sää jatkuu loppukesällä lämpimänä. Varsinaisesti intiaanikesällä tarkoitetaan kuitenkin aikaa, kun syyskylmien jo alettua sää lämpenee uudelleen kesäiseksi. Kyseessä on siis eräänlainen jälkikesä syksyn keskellä. Samoin keväisin takatalvesta voidaan puhua, kun sää muuttuu kevään jo alettua tilapäisesti talviseksi.
Syksy tarkoittaa aikaa, jolloin vuorokauden keskilämpötila laskee pitemmäksi aikaa alle 10 asteen. Virallisesti syksyn pitää siis alkaa, ennen kuin sään lämpenemisen yhteydessä voidaan puhua intiaanikesästä.
Nimensä mukaisesti intiaanikesä juontaa juurensa Pohjois-Amerikkaan, missä intiaanit pitivät syksyllä, yleensä lokakuussa, tullutta lämmintä ajanjaksoa otollisena mm. metsästykselle. Meillä Suomessakin syksyn lämpimille säille on ollut omat ilmauksensa. Länsi-Suomessa puhutaan Pärttylin pikkukesästä, Savossa taasen ”akkain kesästä”. Pärttylin pikkukesä viittaa Pertun päivään 24.8. Nimityksenä intiaanikesä yleistyi meillä joskus 1900-luvun alkupuolella.