Blogi |

Sari Helin: Kaaosvuosien ja työn yhdistäminen on mahdotonta

Miksi naiset jäävät pois työelämästä niin sanottujen ruuhkavuosien aikana, pohtii Sari Helin blogissaan.

Sari Helin.
Kuva: Liisa Valonen

Suomessa jää jatkuvasti pois työelämästä yllättävän suuri määrä kaaosvuosissa eläviä naisia. Tutkijat eivät osaa selittää, mihin ja miksi 30–40-vuotiaat naiset katoavat. Minä osaan: he jättävät työn, koska perhe ja kodin ulkopuolinen työ on mahdoton yhtälö.

Naisen työpäivä alkaa palaverilla kello 8.45. Ehtiäkseen työpalaveriin 30 minuutin päähän kotoaan nainen herää kello 6.15, laittaa itsensä valmiiksi, herättää lapsen numero 1 ja koska lapsi ei herää, nostaa hänet lattialle, jolla lapsi jatkaa sikiöasennossa uniaan.

Lapsi numero 2 on raahautunut aamiaispöytään, jonka ääressä lapsi reklamoi äänekkäästi tarjotusta aamupalasta. Nainen korottaa äänensä ja uhkaa lasta parilla vakiouhkauksella, joita ovat kännykkätakavarikko tai viikkorahakielto. Lapsi lopettaa valituksen, mutta paljastaa seuraavassa lauseessa osan läksyistä olevan tekemättä. Nukkumista jatkava lapsi nro 1 ilmestyy keittiöön eikä hänkään liiemmin arvosta tarjottua aamupalaa.

Nainen hoputtaa lähtijöitä minuuttiaikataululla eikä ehdi itse ottaa suuhunsa kuin mustaa kahvia, kolme kupillista voi hyvin juoda juostessaan erilaisten puuttuvien vaatekappaleiden tai matkakorttien perässä. Matkalla päiväkotiin nainen toivoo sydämestään, että lapsi jää sinne ilman itkupotkukohtausta. Päiväkodin portilla nainen vaihtaa nopeat kuulumiset tämän hetken täi-, kihomato-, ontelosyylä-, vatsatauti- ja nuhakuumetilanteesta, jotka eskaloituessaan olisivat ketterästi kaataneet päivän työkalenterin. Isovanhempia ei ole ja lastenhoitajan saanti tunnin varoitusajalla on mahdottomuus.

Nainen poistuu työelämästä ruuhkavuosinaan, koska ei jaksa elää jatkuvan syyllisyyden kanssa, jota potee työpaikalle, kouluun, päiväkotiin ja ennen kaikkea lapsiinsa.

Työpaikan ovella nainen tarkistaa, onko hänellä kaikki tarvittavat vaatekappaleet, kuten housut. Ilman alusvaatteita lähteminen ei ole yhtä vaarallista kuin ilman näkyvintä vaatekerrosta, joten alusvaatteista viis. Hiustenpesuväliä nainen on lykännyt kuivashampoolla ja meikeistä on jäljellä puolet siitä, mitä nainen kuuden jälkeen ehti naamaansa sutia, nekin väärissä kohdissa. Palaverissa nainen nojautuu muistiinpanoihinsa, jotka hän on tehnyt illalla sen jälkeen kun on saanut lapset nukkumaan ja haukottelee aamun viidenteen kahvikuppiinsa.

Työpäivän aikana nainen hoitaa pari lapsen kouluun liittyvää asiaa opettajan kanssa. Hän puhuu myös useaan otteeseen koulusta palaavan lapsen kanssa teemoista: saako kaveri tulla, saako pelata, pitääkö ensin tehdä läksyt ja miksei meillä ole koskaan mitään hyvää välipalaa. Nainen muistaa, että päiväkotiin piti leipoa mokkapaloja ja suunnittelee leipovansa ne yöllä.

Työpäivän jälkeen nainen kiitää viideksi päiväkodin portille, jossa murjottava lapsi ja väsynyt henkilökunta eivät sano ääneen sitä, mikä näkyy. Lapsi on viimeinen, joka haetaan. Nainen tuntee olevansa syyllinen sekä töissä että päiväkodissa. Samaan aikaan koulusta palannut lapsi odottaa vientiä harrastukseen. Nainen vie harrastukseen, tarjoaa einesruokaa, joka on lapsista pahaa, hakee harrastuksesta, miettii seuraavan päivän vaatteita, pesee pyykkiä, järjestelee kämppää, tiskaa tiskejä ja siunaa sitä, että Pikku Kakkosen lisäksi on Netflixin lastenohjelmat. Nainen toivoo, ettei vanheneva äiti tänään soittaisi, koska ylimääräinen puhelun mittainen hetki kaataa päiväohjelman.

Miksi nainen siis poistuu työelämästä ruuhkavuosien aikana? Ensinnä, ruuhkavuosi on todella alamittainen käsite, kun puhutaan vuosista, jotka pyörivät eteenpäin yhtenä kaaoksena. Nainen poistuu työelämästä ruuhkavuosinaan, koska ei jaksa elää jatkuvan syyllisyyden kanssa, jota potee työpaikalle, kouluun, päiväkotiin ja ennen kaikkea lapsiinsa. Nainen haluaa olla lapsilleen muutakin kuin raivoava räähkä. Siksi nainen lähtee työelämästä jos suinkin voi.

On myös suuri vitsi väittää kaaosvuosia naisen parhaaksi työiäksi. Naisen paras työikä alkaa vasta sitten, kun lapset oppivat itse niistämään nuhakuumeisen nenänsä. Toivottavasti työpaikat oppivat arvostamaan post-kaaosvuotisten naisten työpanosta.  Kotijoukkojen johtaminen tuo naiseen sellaisen asiantuntijalisän, ettei sitä voi korvata millään strategisen henkilöstötuottavuuden johtamiskursseilla.

Sari Helin
Kirjoittaja on yrittäjä ja Huono äiti -blogin perustaja

Kommentoi aihetta (264 kommenttia)

Kirjoita kommentti

Käytäthän nimimerkkiä. Emme julkaise nimellä kirjoitettuja viestejä.

Pysythän aiheessa. Vain aiheeseen liittyvät viestit julkaistaan.

Vastaa alla olevaan kysymykseen. Kysymyksen on tarkoitus varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Viestisi luetaan toimituksessa ennen sen julkaisemista. Haluamme tarjota sinulle mahdollisuuden hyvin perusteltuun, laadukkaaseen ja moniääniseen keskusteluun. Tarkemmat pelisäännöt voit lukea tästä linkistä.

  • Mahamies

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Eikö miehet tee mitään nykyään? Eikö heillä ole ruuhkavuosia? Miksi vain nainen vie ja hakee lapset päiväkodista, koulusta, harrastuksista jne.

    Oma muisto pienten lasten vanhemmuudesta on hiukan erilainen kuin kirjoittajalla. Meikkaamisesta en tiedä mitään, mutta se on ilmeisesti ruuhkavuosien ilmiö. Meillä onneksi molemmat vanhemmat osallistuivat kaaokseen (meikkausta lukuunottamatta).

    • Gabriel

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Samaa ihmettelin. Missä isä tässä kuviossa on? Olemme tällä vuosituhannella saaneet kuulla moneen monituiseen kertaan kuinka isät osallistuvat nykyään jo paljonkin lasten hoitamiseen, eivätkä ole enää sellaisia etäisiä hahmoja kuin esimerkiksi 50 vuotta sitten. Silti isä puuttuu tästä tarinasta kokonaan.

    • Päivätär

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      No toki isät osallistuu, mikäli perheessä sellainen on. Itse olen neljän lapsen yh, ja elämä on aika pitkälle "selviytymistä" kaaoksesta toiseen. En valita vaan olen ylpeä, että olen tähän saakka hoitanut sen mikä yleensä on kahden aikuisen vastuulla. Tosin osaan myös pyytää apua ja olen kaukana super-marjosta. Mutta edelleen äiti on ehkä suuremmassa roolissa lasten asioiden hoitamisessa.

    • Tasa-arvoa tähänkin

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Niinpä, siinä missä naisille on sallittua ottaa pikku breikki työelämästä lasten takia, mies ei voi sitä tehdä. Miltä näyttää töitä hakeva mies, jonka CV:ssä onkin yhtäkkiä kahden vuoden aukko ja työhaastattelussa kerrottu "Olin lasten kanssa kotona." kuulostaa ennemminkin katkaisuhoidon tai vankilatuomion verukkeelta kuin totuudelta?

      Isän puuttumista kuviosta ihmettelen minäkin, mutta näkyvätpähän perinteiset perhearvot näemmä myös naisten kirjoituksissa.

    • joo

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Niin ja isähän ei yleensä voi siirtyä näistä kaaosvuosista vapaalle siihen asti kunnes lapset ovat kasvaneet isommiksi. Se varataan vain naiselle, ei tietenkään lailla, vaan naisen päätöksellä. Miehen ei edes odoteta voivan poistua kaaoksesta vapaalle ja kodinhoidontuellle. Naiselle moni asia on vapaaehtoista, mutta miehelle pakollista. Tästäkään ei puhuta blogissa mitään.

    • Työmatkalla

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Työelämä vetää myös pienten lasten isistä kaikki mehut. Työmatkoja, ylitöitä, lomautettujen töiden hoitamista OTO. Vaikka vastuut perheessä jaettaisiin, voi olla paljon päiviä, kun isi ei vain pysty hoitamaan omaa osuuttaan. Itse olen saanut äitinä toimitusjohtajalta kuulla, miten me naiset emme tiettyihin tehtäviin sovi, koska niin se vaan menee että äidit hoitavat lapset. Ja kun aviomies saa selvästi parempaa palkkaa, niin on helppo valita, kumpi tekee vähemmän töitä, jos arjen jonglööraus ei vaan suju niinkun strömsössä.

    • Wanha äiti

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Moni mies toki osallistuu, mutta suurimmassa osassa tuntemistani perheissä isän työn aikataulusyistä äiti vie ja hakee. Meillä on hyvin syvällä malli, että nainen tekee päivätyön ja lastenhoidon ohella myös valtaosan kotitöistä. Miksi emme hanki kotitaloustyöhön apua kun aika ei yksinkertaisesti riitä? Valitettavasti apua palkkaava äiti luokitellaan ympäristössään välittömästi laiskaksi ja itsekkääksi, vaikka tuolla avulla saisi nimenomaan yhteistä stressitöntä aikaa koko perheelle. Mustavalkoisen ja ahdistavan vanhoillisen asenneilmapiirin ansioista äiti jää mieluummin kotiin jos sunkin voi.

    • Jop

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Isät saavat korkeampia palkkoja ja tuovat ne kokonaiset tulot. Harvat monen lapsen äidit pystyvät tekemään 100% työtä. Isä tekee. Hän on useinmiten päätulonlähde perheelle. Äiti on aina äiti ja aivan luonnollisesti se, joka on eniten kotona. Isit on mukana kuvioissa ilta-aikaan .

    • SiruSusanna

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Omalta osalta voin kertoa, että ENNEN lapsia tilanne vain oli muotoutunut niin, että mies harrasti (kalastusta, ralleissa ravaamista, urheilua etc.) ja koska itse olen koti-ihminen, hoidin kotia. Ihanaa sisustamista, mukavaa leipomista, kivaa ruuanlaittoa, tykkäsin siivota ja pitää kodin kauniina. Kun eka lapsi syntyi, homma ei enää sujunutkaan niin leppoisasti. Kesti vuosia saada tasapainotettua työnjakoa. Nykyisin toimii, esikoinen on nyt kymmenvuotias, mutta kyllä siinä ehti tulla ruuhka moneen kertaa ennen kuin löysimme kukin oman osuutemme. En syytä miestä sen enempää kuin itseänikään, vikaa molemmissa. Lapsia yritän opettaa osallistumaan kotitöihin heti pienestä pitäen.

    • ex yh

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Minä olin 16 vuotta yksinhuoltaja, 3 lasta, yksi lainalapsi ja kaksi vaihtaria. Ex-mies ei maksanut elatusmaksuja enkä lähtenyt niitä tivaamaan sosiaalitoimen kautta, joten itse elätin koko köörin omalla työlläni ja naisen leikatulla palkalla. Nyt olen työssäkäyvä sinkku. Lapset ovat opiskelemassa ja työelämässä. Ihmettelen edelleen sitä, mistä kahden työssäkäyvän vanhemman perheet keksivät ainaista valitettavaa. On muka rahapulaa ja aikapulaakin. Tottakai lasten takia jostakin on joskus luovuttava. Meillä ei esimerkiksi aina ollut varaa autoon, mutta olipa varaa polkupyörän peräkärryyn. Sillä saatiin lapset päiväkotiin ja ostokset kotiin helteellä ja pakkasella, sateella ja auringolla, ja lapsistakin tuli terveitä, kun autokyyti ei ollut ovella odottamassa. Meikkejä en koskaan ostanut. Linnashampoo ja 3 litran pullo nestesaippuaa riittää perheen kosmetiikaksi. Aurinkorasvat voi korvata pitkähihaisilla. Siinäkin säästää aikaa ja rahaa. On vaikeaa ymmärtää ainaista valitusta.

    • Homma toimii

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Jop:n kommenttiin liittyen: miehet tekevät enemmän ansiotöitä ja saavat enemmän liksaa, mutta progressiivinen henkilökohtainen verotus vesittää tämän perinteisen perhemallin. Kotitalouskohtainen veroprosentti pelastaisi paljon...

      Muuten juttu tuntuu aika provosoivalta juuri kuviosta puuttuvan miehen takia.

    • seUraäiti

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Eikö kukaan ole huolissaan oikeasta syystä, eli ostovoimamme heikkenemisestä siihen pisteeseen, ettei meillä ole varaa ostaa kotiapua? Muualla maailmassa ip-lastenhoitaja hakee lapset, siivooja siivoaa ja vaativampi pyykki viedään pesulaan... Meidän työvoimakustannukset ovat pilanneet yhteiskunnan sujuvan toimivuuden!

    • moderni

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Vastauksena kysymykseen, miltä isän 2 vuoden tauko näyttäisi CV:ssä - jos olisin palkkaamassa ja hakija vastaisi olleensa kotona lasten kanssa, niin kyllä ensimmäinen reaktio olisi, että onpas siinä vastuuntuntoinen ja moderni mies, joka ei pelkää ottaa riskejä (toki riippuen muusta taustasta).

    • Vanha isä

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Blokin kirjoittaja varmaankin kirjoittaa niistä päälimmäisistä syistä, jotka käyvät voimille pitkään jatkuessaan. Olisi ehkä liian laaja bloki-kirjoitus, jos syvennyttäisiin puolisoiden mahdollisuuksii kotona ja heidän erilaiset työnantajat/suhtautumiset vapaisiin. Puhumattakaan eräässä (huomionarvoisessa) komentissa viitatuun työvoimakustannuksiin. Nykyisessä taloustilanteessa valtiovallan kaikki uudistukset/parannukset/selkeyttämiset/tasapainottamiset tähtäävät säästöihin. Tämä taas kurjistaa tavallisen ihmisen elämää. Jos perheellä olisi varaa palkata "kotiavustaja" niin monilla ei ole valmiuksia hoitaa työnantajan velvollisuuksia (palkanlaskenta, työsopimus, sosiaaliturva, vastuuvakuutus, verotus yms.)

    • naimisissa mutta yh.

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Monissa korkeasti koulutettujen vanhempien perheissä molempien työssäkäynti samalla paikkakunnalla ei ole mahdollista. Vaihtoehdoiksi jää arjen yksinhuoltajuus toiselle vanhemmista tai toisen vetäytyminen työelämästä.

    • Itselläni juuri näin

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Kahden alakouluikäisen äitinä olen joutunut pakon edessä tekemään vaikean valinnan. Jos aion olla työssä on oltava viikot kaukana kotoa työpaikkakunnalla. Toinen vaihtoehto on sitten työttömyys.(kun kuulun jo siihen ikäloppuun yli 40v luokkaan) On sydäntä raastavaa olla etä-äiti, viikonloppuäiti. Ja viikonloput meneekin sitten lasten tulevan viikon asioden järjestelyssä, vaatehuolto ym. Kun mies on vaan niin vasenkätinen näissä, vaikka kuinka koetan opettaa. Koetan kuulostella lasten tuntoja herkällä korvalla; että tuntuvatko oireilevan mistään. Toistaiseksi mennyt hyvin siinä suhteessa. Onneksi on skypet ym. Mutta henkisesti raskasta tämä on, en tiedä kauanko jaksan...

  • Isä

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Muuten hyvä kirjoitus, mutta tuosta saa sen kuvan että tyypillinen isä ei osallistuisi kaaosvuosien selättämiseen mitenkään vaan kaikki olisi sankarinaisen vastuulla.

    Meillä ainakin molemmat vanhemmat ovat tilanteessa samanlaisessa kurimuksessa.

    • Äiti

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Juuri näin. Itse aloitin työt nyt syksyllä vanhempainvapaiden jälkeen ja kyllä perheen isä ottaa suuren vastuun lasten hoitoon saattamisesta, kuravarusterumbasta ja ravinnon hankkimisesta. Yhdessä homma toimii.

    • äiti2

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Onneksi teillä näin. Meillä kaikki kotityöt ovat minun eli kotiäidin harteilla. Mies samanaikaisesti opiskelee ja käy töissä eli on jatkuvasti ylikuormittunut. Hän hädin tuskin jaksaa edes likaisia kalsareitaan pyykkikoriin laittaa. Siinä ne päivät sitten kuluvatkin lasta pyöritellessä ja sikolättiä siistiessä.

    • Just joo!

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Taitavaa provosointia SH:lta.

      Kyllä isät ovat yhtä lailla samassa kurimuksessa.

      Ei kannata vetää hernettä nenään kirjoituksesta.

  • olio

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Kaaos voi olla ilman lapsiakin, mutta yleensä vain puolison taloudellisella tuella on mahdollista jäädä töistä pois. Muut raatavat voimatoinna. Onneksi ei ole laitonta tehdä työnsä huonosti. Meillä on sellaiset arvot että on ajettava itsensä kaaokseen ollakseen kelpaava ja tehokkaan näköinen yksilö. Yhteiskunta on sairas ja pitäisi keksiä miksi. Sen jälkeen pitäisi keksiä, miten ongelma ratkaistaan. Ei taida tapahtua.

    • Laatukysymys

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      En enää päästäisi lastani kouluun tai päiväkotiin, joissa vastuu on pienten lasten äideillä. Sairasta touhua niin lapsia, perheitä kuin kollegoitakin kohtaan - etenkin niitä, joilla ei lapsia ole tai joiden lapset ovat jo aikuisia.

      Joidenkin pienten lasten työssäkäyvien äitien katkeruus ja kauna on sanoinkuvaamaton. Mistä se kumpuaa? Edes väsynytkään ei sellainen välttämättä ole. Sääliksi käy heidän lapsiaankin, mutta tuleehan sentään palkka kerran kuussa.

    • Laatukysymys todellakin

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      "Joidenkin pienten lasten työssäkäyvien äitien katkeruus ja kauna on sanoinkuvaamaton. Mistä se kumpuaa?"

      Yksinkertainen vastaus: kilpailu heijastuu asioihin. Asioiden hölmöys turhauttaa järkevää ihmistä.

      Työelämään kiireisimmin osallistuvilla on eniten vaurautta perheen perustamista varten. Politiikassa tätä ei ole toistaiseksi haluttu muuttaa, sillä taloustiede suhtautuu työaikojen lyhentämiseen nihkeästi (kts. esim. Helsingin kauppakorkeakoulun pääsykoekirja vuodelta 2007, Taloustiede, sivu 165).

      Nyt jako tapahtuu sillä tavalla, että joko on tai ei ole täysipainoisesti töissä. Työajat ja palkat eivät juuri jousta, paitsi tietysti ylöspäin.

    • Elmeri

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Ottaen huomioon, että työtön voi elää kuudella sadalla eurolla kuussa, voisi kuvitella että kaksi työssä käyvää keskituloista voisivat palkata yhden työttömän. Tulot ja työt jakautuisivat tasaisemmin ja kaikilla menisi paremmin. Mutta jos haluaa nauttia itse kaikista euroistaan, millä oikeudella vinkuu sitten muita apuun?

  • kani

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Naisen kannattaa miettiä millaisen miehen kanssa lisääntyy. Meillä mies tekee puolet kaikista lapsiin liittyvistä asioista ja jää kotiin puolet kerroista kun lapset ovat sairaina.

    • No reality

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Entä jos lastesi isä osoitautuu täysin luonnehäiriöiseksi narsistiksi? Keinot ovat silloin vähissä, todella vähissä.

    • Wanha äiti

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Totta.

    • Ottakaa selvää

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      "Entä jos lastesi isä osoitautuu täysin luonnehäiriöiseksi narsistiksi? Keinot ovat silloin vähissä, todella vähissä."

      Ihmiset jaksavat yleensä näytellä ympärivuorokautisesti vain vuoden kerrallaan. Muutaman vuoden kokeilun aikana voi siis huomata paljon.

      Hyvät ihmiset: keskustelkaa. Edes se parisuhde tuskin pysyy muutoin kasassa.

      Jos käy ohraisesti, keinoksi jää purkaa tilanne ja ehkäpä aloittaa alusta.

    • Iskä

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Samoin voi todeta että miesten kannattaa miettiä millaisen naisen kanssa lisääntyy. Meillä minulla on tällä hetkellä ylikin puolet lastenhoitovastuusta, mutta vaimo hoitaa puolet yhteisistä menoista, vaikka palkkani on selvästi isompi.

    • eikö olisi fiksua?

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Tienaat huomattavasti enemmän kuin vaimosi, eikö ole tullut mieleen maksaa kuluja sen mukaisesti? Vai ahneusko on taustalla, aika yleinen piirre miehillä, kun pitäisi maksaa "näkymättömiä" kuluja, joita arjen juoksevat kulut ovat?

  • Isä

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Hyvä kirjoitus. Samaa pätee isiinkin, vaikka joissain perheissä äiti voi vielä kantaa suurimman taakan. Meillä on toisinpäin. Huono omatunto kaiken suhteen on tuttu tunne.

  • Sumua aamulla

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Hyvä kirjoitus, hyvä aihe. Juuri noin se on. Itse jäin pois juurikin kirjoittajan mainitsemista syistä työelämästä tuossa vaiheessa. Sitten myöhemmin olisin halunnut palata takaisin mutta työnantajille ei kelpaakaan lapsensa hoitanut vielä hyvässä työvireessä oleva vähän vanhempi nainen.

  • Joona

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Missä se lasten isä luuraakaan. Voisko toinen viedä ja toinen hakea lapset.

    • Sode

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Taitaa tämän tarinan isä olla viikot ulkomailla töissä, joten lasten hakeminen ja vieminen on tekemätön paikka.

      Omalla kohdalla vanhempien lasten isä päätti kuuden vuoden perhe-elämän jälkeen, että perhe-elämä ei ole sittenkään kivaa ja hän haluaa olla sittenkin sinkku. Kivempi kuulemma mennä ja tulla miten tahtoo. Ikävä kyllä hän tajusi sen vasta tuossa vaiheessa. Mitäpä siinä sitten voi tehdä, kun toinen haluaa ulkoistaa itsensä yhteisellä päätöksellä hankitusta perheestä? Kaikkea ei pysty etukäteen ennustamaan.

      Onneksi sattumalta myöhemmin törmäsin vahingossa sellaiseen mieheen, joka pitää perhe-elämästä ja osallistuu viemisiin ja hakemisiin ja kaikenlaisiin perheen askareisiin. Kaikilla ei ole yhtä hyvä onni ja puskista on helppo huudella vähemmän onnekkaille, kun toisen asemaan asettuminen on niin kovin vaikeaa.

  • Juuri noin

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Erittäin hyvä. Kiitos.

  • Eräs

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Voi olla ehkä näinkin, mutta tästä kärjistetystä valituskirjoituksesta puuttuu yksi aspekti: mies. Aika useassa perheessä mm. päiväkotiviemiset ym. kodinhoito on jaettu kahden vanhemman kesken. Kalenterista katsotaan, että milloin palaverit alkavat ja muut työasiat painavat päälle ja sovitaan sitten vuoroista.

    Eikös tuommoinen vain ja ainoastaan äidin varassa oleva kotitalous ole aika antiikkista.?

    • mamma

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Eräälle tiedoksi!

      Rivien välistä luin, että olet perheetön ihminen, koska mainitsit kirjoituksen olevan "kärjistetty valituskirjoitus".

      Voin ihan omasta elämästäni kertoa, että mieheni työpaikka on edelleen 70 kilometrin päässä, ajo työpaikalle aivan eri suunnassa kuin päiväkoti ja kävi usein työmatkalla ulkomailla. Vein lapseni linja-autolla päiväkotiin, koska ei ollut yksinkertaisesti rahaa ostaa toista autoa. Asuntolainan korko oli silloin 12 %. Nyt ajattelet, että oma valinta, niin oli, mutta jos ei ole päässäsi empatiaa, ei voi mitään.

    • Yksi äiti

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Suomessa 20,5% lapsiperheistä ovat yhden vanhemman perheitä. Siis joka viides perhe. Näissä tuo Sari Helinin kuvaama päivä on perusarkea. Mistä ihmeestä tempaisit ajatuksen, että äidin varassa pyörivä talous on antiikkista? Oletko käynyt ulkona muutamaan vuosikymmeneen? Mahtava kirjoitus Sarilta!

    • osa-aika äiti ja työntekijä

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Onko antiikkista se, että miehellä on kolme kertaa isompi palkka ja vakituinen työ, ja tekee tämän eteen 60-tuntista viikkoa ollen jatkuvasti poissa kotoa, kun taas äiti tekee työnantajan pakottamana osa-aikatyötä tai on pätkätöiden välillä työttömänä? Ei ole koulutuksesta tai työhaluista kiinni. Ihan on totta 2014 luvun Suomessa.

    • Kotona oleva 3-kymppinen äiti

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Erittäin hyvä kommentti. Meillä on juuri noin. 3-kymppisiä naisia ei palkata, koska työnantajat pelkäävät niiden joko lisääntyvän tai jäävän lapsen sairastuessa kotiin hoitamaan lasta, siksi edes korkeasti koulutetuilla aloilla naisille ei makseta kunnon palkkaa miehiin verrattuna. Sitten 4-kymppisinä naiset ovat jo työnantajan mielestä liian vanhoja, minkä vuoksi naiset eivät saa kokemustaan vastaavaa työtä. Ei näin ajatella miesten kohdalla.

    • Ella

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Naisten kannattaisi ehkä satsata vähemmän lisääntymiseen. Sitä tekee maailmassa niin moni, että asia on ikäänkuin kärsinyt inflaation.

      Kun ihmisten määrä taas vähenisi näin toimien kohtuulliseksi, niiden tekemistä voisi ehkä taas arvostaa.

    • Neku

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Hyvä Ella, osuit naulan kantaan!

  • Kalle

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Onko niin, etttä tutkijat elävät tilastojen maailmassa katsomatta ikkunasta koskaan ulos? Kyllähän tuo teksti hyvin kuvaa arkea. Eikä se muutu vaikka ei potisi syyllisyyttä. Lopulta kysmymys ei ole siitä mitä elämä tuo tullessaan vaan siitä mitä siitä ajattelee. Ajatuksia voi hallita, elämää ei.

    • Suomi

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      on luvattu nollatutkimusten maa...

    • Asta

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Meidän peruspäivä alkaa sillä, että lähden 06.30 pyöräilemään töihin. Mies ja lapset jäävät kotiin heräilemään rauhassa. Seitsemältä saavun työpaikalle ja työpäivä sujuu mukavasti. N. klo 15 lähden pyöräilemään tarhaan. Napsujen kanssa sitten mennään verkkaisesti kävellen kotiin ja ollaan siinä neljän viiden korvilla paikalla, hieman riippuen siitä, mitä kaikkea matkan aikana on nähty.

      Kotiin tultaessa tehdään ihan perusruokaa ja viideltä napsahtaa pikkukakkonen päälle. Isä tulee kotiin kuuden korvilla ja puuhataan mitä puuhataan kotona loppuilta.

      Klo 20 on lasten nukkumaanmenoaika. Jos ei ole oma vuoro nukuttaa valitsen joko sohvalla loikoilun tai lenkin. Jos on oma vuoro nukuttaa saan köllötellä pienet untuvikot kainalossa ja yhdeksään mennessä viimeistään olen telkun ääressä.

      En tuosta blokirjoituksesta saanut mitään kosketuspintaa omaan tai ystävieni arkeen.

    • minena

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Tämä koskettaa ja syvältä ja täytyy sanoa, että upea kirjoitus! Olen puinut tätä asiaa paljon myös omassa blogissani joka pyörii työssäkäyvän äidin taaperoarjessa. Eli totisinta totta on tämä kaikki. JOllain ilveellä tästä(KIN) vaiheesta on vain selviydyttävä, kuuden tunnin yöunet on luksusta!

      Ja kyllä meidän lapsella isäkin on, onneksi sillä muutoin KAIKKI olisi minun harteillani.

      jos kiinnostaa käydä kurkkimassa tällaista arkea, löytyy se täältä: www.lily.fi/blogit/kasvukayrilla

      UPEA KIRJOITUS!

    • Hutkiminen ennen tutkimista

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      "Onko niin, etttä tutkijat elävät tilastojen maailmassa katsomatta ikkunasta koskaan ulos?"

      Eivät suinkaan kaikki, tai edes useimmat. Loputkin ovat yleensä lausunnoissaan hyvin varovaisia, koska medialla on hienoista taipumusta vetää mutkia suoriksi. Minä pidän muokkaamattomista haastatteluista ja mahdollisuudesta varsinaiseen tutkimukseen perehtymisestä itse, koska silloin jää välistä yksi "suodatuskerros" pois - lisäksi journalistin tason arvioiminen onnistuu paremmin.

      Kielenkäytöllä on paljon merkitystä. Kauhistuvainen ja mukahurskas mielikuvapaasaaminen tai substanssia välttelevä ylikohtelias sievistely ovat yleensä merkkejä siitä, että parantamisen varaa olisi. Se kolmas lähestymistapa on vaativin, ja siihen suomalaisessa yliopistokoulutuksessa keskitytäänkin.

    • äiti ja mummi

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Nyt kirjoitit täyttä asiaa blogissasi Sari Helin! Yhteiskunnan onni olisikin ÄIDINPALKKA- tai joku vastaava systeemi. Kaiken kaikkiaan kotiäidin työlle tulisi antaa ARVO, sillä lapsi tarvitsee äitiä kotona ensimmäisen 10 elinvuottaan. Sen jälkeen äiti voi suunnistaa työelämään. Suurperheen äidille taas tulee suoda 'ammattikunnia' korvaamattomasta työstään. Näin voitaisiin lakkauttaa suuri osa päiväkotilaitosta, mistä saataisiin verohelpotusta, sillä äidit hoitaa omat lapsensa paremmin ja edullisemmin yhteiskunnalle kuin vieras palkkatyöläinen. Terveyskeskusten painekin helpottaisi sillä kotihoidettu lapsi on terveempi kuin laitoshoidettu. Esim.korvatulehduskierteet loppuisivat siihen paikkaan! 6 lapsen äitinä voin taata tämän, ainakin jos lapsia täysimetetään. Vaalit tulossa. Äidit, teillä on perustuslaillinen ja lastensuojelullinen oikeus itse hoitaa lapsenne ja kotinne. Taistelkaa sen puolesta! Ei hylätä lapsia, vaan kasvatetaan ne itse. Palkkio ja ilo on suuri. Esim.hyvä omatunto.

    • Yrittäjä-Nainen 4-lasta

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Ärsyttää! Ensinnäkin olen aina tienannut enemmän kuin mieheni. Joita on yksi ex ja nykyinen. Molemmat vierelläni n. 15 V. Molemmat kahden lapseni isiä. Varmasti kova paikka miehelle. Mutta totuus on, että voittaja hakee kaverikseen voittajan.

    • Loser

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Onneksu olkoon. Toivottavasti et istuta tuota ajattelutapaa lapsiisi. Ei elämä ole pelkkää voittamista.Se ei silti tee ihmisestä ja vanhemmasta epäkelpoa.

  • Just näin

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Näin se menee. Itsekin ihmettelin, miten tutkijat muka eivät ymmärrä minne "parhaassa työiässä" olevat naiset katoavat työelämästä! Nainenhan on parhaassa työiässä vasta, kun lapset alkavat olla teinejä. Sitten on aikaa työnantajalle, harmi vain, että sitä eivät työnantajat ymmärrä. Ei kukaan palkkaa enää naista, jos kotona on vietetty kymmenisen vuotta. Vaikka se kokemus vasta opettaa kuinka ollaan empaattisia johtajia ja tehokkaita logistiikkapäälliköitä.

  • TarjaHelen

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Varmaan tarkoituksella kärjistetty juttu? Ei Suomessa sentään joka päivä päiväkotiin muffinseja paistella eikä keskustella open kanssa. Kaksi lasta pitäisi kouluun ja päiväkotiin saada ilman isompaa draamaa. Yksi ratkaisu on tehdä lyhennettyä työpäivää jos omatunto vaivaa, niin itse tein vaikka tulot vähenivät.

    • SiruSusanna

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Ei pätkääkään kärjistetty. Jos kuulut siihen onnellisten joukkoon joka ei tunnista kirjoituksesta omaa arkipäivää, muista olla kiitollinen.

    • minuun kolahti

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      No ei todellakaan - tuotahan se olisi, jos antautuisi työelämän paineisiin... ja todellakin joinakin päivinä olen raivoava räähkä ihan väsymystäni, vaikken todellakaan paista muffinseja, ja silloin inhoan itseäni eniten ... Ja hei mä saan olla kiitollinen, mulla on päivätyö ihan vain pelkkinä arkipäivinä - yksinhuoltajana on todella haastavaa pitää kaikki langat käsissä sillä tavalla, että hoituu koko huusholli, talous pyörii, lapsi mahdollisimman turvallisen ympäristön kasvaakseen, on pyykit pesty, melko siistiä kotona jne...

      Vain he, joiden lähipiiristä löytyy lastenhoitoapua aina tarvitessa, jotka eivät ole oikein koskaan elämässään kokeneet huolta toimeentulosta tai eivät osaa ymmärtää lasten kaikkia tarpeita tunne-elämästä lähtien, ei pysty ymmärtämään kaaosta...

      Minä olen tyytyväinen elämääni tällä hetkellä, sillä toistaiseksi olen niin onnekas, että kaikesta vastustuksesta huolimatta olen löytänyt keinot selvitä sekä saanut mahdollisuuden käyttää selviytymiskykyäni.

    • On tässä pointti

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      TarjaHelenin kommentti kuvaa hyvin sitä naiivia käsitystä, että työelämässä tai elämässä muuten voi aina tehdä itselle mieluisia valintoja. Et sinä tee lyhennettyä työpäivää, jos se ei työnantajalle sovi. Hyvin usein tilanne on se, että ota tai jätä, meillä on täällä iso jono muita tulijoita jos ei kelpaa.

      Sekin surettaa, että muutaman vuoden kotona ollut nainen (tai miksei mieskin) katsotaan työelämään kelpaamattomaksi. Eivät useimpien ihmisten työt niin ultravaativia ole, että muutama vuosi tuhoaisi osaamisen peruuttamattomasti. Työnantajilla tuntuu olevan niin älyttömän ahtaat ajatuskulut ja yksioikoiset asenteet, että se oikea työmarkkinoiden joustamattomuus johtuu niistä eikä suinkaan palkoista tms.

  • osa-aika äiti ja työntekijä

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Olen aivan samaa mieltä kirjoittajan kanssa. On koko perheelle parempi, jos muutaman vuoden jompikumpi vanhemmista tekee vähemmän töitä ja hoitaa lapset ja kodin. Olisi varmaan vähemmän avioerojakin kun ei tarvitse riidellä roskapussin viennistä.Ei väliä kumpi jää kotiin, mutta yleensä sillä isällä on parempi palkka, kun taas monet tämän ikäiset naiset tekevät joko pätkätöitä jotka välillä loppuvat kokonaan tai ovat matalapalkkatyössä tai osa-aikatyössä. Mitä ne tutkijat oikein ihmettelevät syitä naisten kotona olemiseen, kun on aivan päivänselvää että työmarkkinat tarjoavat naisille vain pätkää tai osa-aikaa ja muuten vaan huonoa palkkaa.

  • Jep jep

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Aamulla isä tekee n. 6:15 molempien aikuisten aamupalan valmiiksi kahvineen. Lapset heräävät tai herätetään samoihin aikoihin. Äiti valmistautuu tällä välin aamutoimillaan. Lapsille vaatteet päälle ja tarvittaessa aamupalaa huuleen. Isä ja äiti syövät samaan aikaan. Sitten tulee vuoronvaihto, isä menee valmistautumaan ja äiti hoputtaa lapset hammaspesulle etc. Tämän jälkeen äiti rientää töihin ja isä vie lapset päiväkotiin. Äiti hakee lapset päiväkodista, jotta isä voi hoitaa tuntivelvoitteensa työpaikalla.

    Mihin siis tekstistäsi hävisi perheen puoliso? Meidän perhe ei voi olla ainoa, joka toimii näin. Ja nyt on turha selitellä, että kirjoitat vain provosoidaksesi tai kärjistäen.

    • Sari Helin

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Tutkijat ihmettelevät, miksi naiset katoavat ja mihin he katoavat. Tämä on yksi vastaus. Kannattaa myös huomata, että suomalaisista perheistä uusperheitä on 15 % ja yhden vanhemman perheitä 20 %. Samaan aikaan myös niissä perheissä, joissa eletään kahden vanhemman "idylliä", työn vaatimukset ovat lisääntyneet eli työpäivät pidentyneet. Moni tekee myös reissutyötä. Eli mihin hävisi perheen puoliso? Monessa perheessä hän hävisi tekemään pitkää työpäivää. Silloin joku joustaa ja se on usein nainen.

    • Jep jep

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Elämä on valintoja täynnä. Niin työsuhteissa kuin perheen hoitamisessa. Kaikki pystyvät joustamaan, ihmiset tuntuvat vain unohtavan mitä perheen perustaminen tarkoittaa ja vaatii. Ei mieskään saa huippu-uraa ja perhe-elämää, melkoinen utopia. Tutkijat ovat tutkineet ja eivät osanneet sanoa miksi. Miten siis voit yleistää noin rankasti vaikka et ole itse asiaa tutkinut?

    • Isä

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Meidän perheessä (ja varmasti monessa muussakin) se on isä joka venyy, kun äiti luo uraa.

      Terveisin, 37-vuotias diplomi-insinööri mies

      ps. Kirjoitus sinänsä oli loistava. Minun arkeni oli juuri tuollaista, kunnes aloin tehdä lyhennettyä työpäivää. Suosittelen.

    • Kaikki tekee osansa

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Meillä isä on päivittäin "kadonnut" jo klo 6.15 lähtevään linja-autoon ja loppuperhe meillä toimii hyvin pitkälle saman kaavan mukaan kuin Sari Helin kuvasi tosin sillä erotuksella, että meillä oli lapsia kolme: yksi päiväkodissa, yksi ala-asteella ja yksi yläasteella. Mies "ilmestyy" illalla klo 19-20 kotiin töistä, joten molemmat kantavat kyllä osansa tästä paketista, mutta tuosta kaaososiosta kannan minä yksin vastuun.

    • Jep jep jep

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Rankkaa yleistämistä on juu.

      Tämä nainen on tällä hetkellä työelämän ulkopuolella parhaassa työiässä toipumassa esimiehen harjoittamasta kiusaamisesta. Yksi mielenkiintoinen kysymys olisi, kiusataanko naisia enemmän työpaikoilla ja / tai kokevatko he kiusaamisen eri tavalla kuin miehet eli siten että sen seurauksena katoaa työ- ja toimintakyky.

      Eli se kiltti tyttö, joka huolehtii kaikesta on myöhemmin nainen, joka huolehtii perheen (jos sitä on) ja työn hyvin. Kun sitten saa kuraa niskaan kiusaamisen muodossa, se on hyvin rankkaa, kun on antanut niin paljon työlle ja ollut se tunnollinen työntekijä.

      Ja toinen ryhmä on nuoret n 20v naiset, joita jää työkyvyttömyyseläkkeelle valtavia määriä. Ei heillä läheskään kaikilla ole lapsia.

      Mutta saihan tästä hauskan kolumnin. Tutkijan täytyy tehdä muutakin.

    • Yksi heistä

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Yleistämistä ehkä, muttei mitenkään kaukaa haettua. Lisäisin yhtälöön ne lapsettomat (mutta parisuhteessa elävät) naiset ja miehet, jotka eivät koskaan ole edes päässeet työelämäputkeen kriittisessä vaiheessa valmistumisen jälkeen ylikoulutuksesta kärsivillä aloilla. Jos on tyhjää CV:ssä eikä edes lapsia selityksenä, tilanne on vielä huonompi työllistymisen kannalta.

  • Ismo

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Miksi kuvasit Sari osaamattoman yh-äidin elämää?

    Jos kuvasit parisuhteessa elävän naisen perhe-elämää, kyseinen nainen on 50-luvulla nyrkin ja hellan välissä elävä täysi idiootti. Mies ei osallistu mitenkään perheen arkeen!

    Tänäpaivänä miesten rooli perheen arjessa on täysin erilainen kuin esim. sinun vanhempiesi "kaaosvuosina". Sukupuolten välinen tasa-arvo on koko ajan lisääntynyt. Ennen miehet tekivät fyysisesti raskaat työt ja naiset huolehtivat kodista ja lapsista. Koska miehet ovat valittaneet siitä, että he tekivät 50 vuotta kaikki raskaat työt, kun naiset huolehtivat (omista!) lapsistaan?

    Jos ja kun joku nainen elää kuvatun kaltaista arkea, jossa mies ei tee perheessä mitään, hän voi katsoa ainoastaan peiliin ja syyttää itseään. Jos parisuhteen "säännöt" ovat, että nainen hoitaa kaiken, systeemi on varmasti ollut tiedossa ja olisi ollut ehkä syytä miettiä kaksi kertaa ennenkuin tekee lapsia kyseisen miehen kanssa!

    Osaavatko naiset muuta kuin valittaa ja haukkua miehiä?

    • hetkinen

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Olen tasa-arvoasioista samaa mieltä kanssasi, mutta tuo "miehet tekivät 50 vuotta kaikki raskaat työt" kuulostaa hiukka oudolta. Naistenkin elämä maatiloilla ja kodeissa on aikaisemmin ollut fyysisesti erittäin raskasta sen lisäksi että monilla elämä on ollut lähinnä jatkuvia raskauksia ja synnytyksiä. Vai mikä historiallinen 50 vuoden jakso sinulla on mielessä?

    • Laurakaisa

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Tilastoista voi sitten lukea, miten monen perheen arkeen se osallistuva isähahmo todellisuudessa kuuluu.

    • Tia

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Joissain perheissä voi toisella vanhemmalla olla sen verran pitkä työmatka, että lasten päiväkotiin viemiset ja hakemiset ovat yksinomaan sen toisen vanhemman harteilla. Ja jotta lasten hoitopäivä ei venyisi älyttömän pitkäksi ja hakeminen ennen päiväkodin sulkeutumista onnistuu, on toisen vanhemman (usein äidin) tehtävä lyhyempää työpäivää, jotta elämä soljuu eteenpäin. Meidän perheessä tehtiin ratkaisu, että äiti tekee kotoa käsin lyhyempää työpäivää lasten ollessa päivähoidossa. Se tarkoitti palkkatyöstä irtisanoutumista ja ryhtymistä yrittäjäksi. Ja jotenkin se nyt on vaan mennyt niin, että äitinä teen suurimman osan kotitöistä, koska olen enemmän kotona ja tuon talouteen vähemmän rahaa. Onko se reilua? No toisaalta on ja toisaalta ei, mutta näin elämä sujuu ja täytyy myöntää, että olemme arjessamme hyvin onnellisia. Tottakai joskus harmittaakin, että olen pudonnut uraputkesta, ja eritoten pelottaa työllistymismahdollisuudet tulevaisuudessa...

    • Mahamies

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Laurakaisa, Tässäkin keskustelussa vilahtaneiden tilastojen mukaan 80% perheissä on isähahmo tai siis kaksi vanhempaa. Oma tai uusperheen. Eli nyt tuo kirjoitus oli selvästä vähemmistöstä.

    • Tuijja

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Aikamoista stereotypiaa ja kärjistämistä tämäkin kommenttisi - onko vähän sovinismia ja yhteiskuntaluokka-aitojakin ? Ainakin kapea käsitys miehistä, naisista, töistä, ajasta, viisaudesta, lapsista...

      Suosittelen tutustumaan kaikenlaisiin miehiin ja naisiin, ihan livenä tai vaikka muuten seuraamaalla elämää esimerkiksi lehdistöstä. On huonoja ja hyviä miehiä ja naisia, ajoittain enemmän ja vähemmän töitä, raskaampaa ja kevyempää elämää.

      Helin mielestäni on saanut hyvän keskustelun aikaan lapsista ja lapsuuteen liittyvistä asioista. Nyt kaikista 2000-lapsista pitäisi saada joskus aikanaan vanhempiaan viisaampia aikuisia - onnistummeko siinä? Mitä kaikkea tulevaisuuteen siirtyykään?

  • Kolme päiväkoti-ikäistä lasta

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    70 %:nen työaika ja aviomies - suosittelen!

  • Earlene

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Missä tässä kolumnissa esitetyn esimerkkiäidin puoliso ja lasten isä on? Miksi edelleen ajattelemme, että vain nainen on vastuussa kodista ja lapsista? Miksi miehellä ei ole samanlaista vastuuta?

    Minulla ei itselläni ole ongelmia yhdistää arkea ja omaa työtäni, sillä jaamme puolisoni kanssa puoliksi kaiken vastuun arjesta. Näin jää aikaa myös keskittyä vaikka siihen tärkeään palaveriin (kulta, huolehdithan tänään lapset nukkumaan, niin ehdin vielä miettiä huomisen palaverin esitystä) tai omaan hyvinvointiin (käy sinä salilla maanantaina ja keskiviikkona, niin minä käyn tiistaina ja torstaina. Viikonloppuna sitten ulos koko perheen voimin). Onhan se arki väsyttävää, mutta kyllä sen kahden ihmisen voimin jaksaa.

    Naisten pitää rohkeasti luovuttaa sitä vastuuta puolisolle. Minun mieheni esimerkiksi hoitaa päiväkodin juokset asiat, minä taas huolehdin vaatteiden ostamiset. Lasten harrastusmenot on jaettu samoin puoliksi. Tässä vain pari esimerkkiä!

  • päivikki

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Tässä oli ilmeisesti kuvattu yksinhuoltajaäidin arkipäivää? Isää tai naispuolista kumppania kun ei kuvauksessa mainittu sanallakaan. Onneksi kahden vanhemman perheessä arki ei kuitenkaan ole kuvatunlaista, kun molemmat vanhemmat voivat ottaa yhtä paljon vastuuta eikä toisen tarvitse aina tehdä aamupalaa.

    • Vuorotyöläinen

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Loistavasti kirjoitettu Sari! Vuorotyötä tekevien vanhempien kolmen lapsen perheessä arki rullaa juurikin noin. Vaikka kuinka organisoi ja arjen pyörittämistä jakaa kaksi aikuista, kaatuu hommat yhden niskaan vuorollaan toisen painaessa töitä. Onneksi kuitenkin vuorotellen :)

    • Yksisilmäisyyttä

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Päivikille, ja muillekin siunailijoille - ei tarvitse olla uusavuton tai nyrkin ja hellan välissä, eikä edes yh että arki on ainakin satunnaisesti tuollaista. On helppo nousta norsunluutorniin ja huudella sieltä jos asiasta ei ole omakohtaista kokemusta, tai oma elämä on jokin Strömsö-idylli. Osa-aikatyötä ei niin vain "tehdä", se on tasan kiinni tuurista, työnantajasta ja tulotasosta vs. asuinpaikkakunta että onko se edes mahdollista.

      No missä se mies sitten on? Vaihtoehtoja: matkatöissä, vuorotöissä, asuu töiden tai muun syyn takia eri paikkakunnalla, sairas, eronnut / karannut, kuollut. Tai sitten on vain sovittu että vaimo hoitaa perheen ja mies hoitaa auton, kiinteistön, tietokoneet, sähkösopimukset, dataliikenteen, eri kokoiset ja näköiset mustat laatikot olohuoneen nurkassa jne...

    • Urastaan luopunut 40v.?

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Kiitos Sari Helin - olet rohkea puhuessasi, minkälaista elämä on, kun on vaativa työ ja pieniä lapsia. Nyt tietysti monilla deffensit heräävät ja kaikki ne, jotka joutuvat ja pystyvät nämä yhdistämään, saavat tuntea onnistumista ehkä jopa ylemmyyden tunteita. Fakta kuitenkin on, että ruuhkavuosissa elävien elämänlaatu harvoin on kovin hyvä! Meissä naisissa toki on eroja - naisten itselleen asettamat vaatimukset vaihtelevat ja syyllistymisen tunteiden voimakkuukskin vaihtelee. Mutta kun tuohon yhtälöön lisätään vielä omien vanhempien sairastumiset, masennus tai kuolema - niin kyllä - kyllä se on aika mahdoton yhtälö! Ilman oman terveyden merkittävää heikentymistä, uni ym. ongelmia ruuhkavuosista tuolloin tuskin selviää.....ja jos...jos vain on mahdollisuus ja rohkeutta, niin työelämästä poisjäänti voi olla se elämän paras päätös! Ja eiköhän se urakin siellä vielä jossain odota - eläkeiän noston takia siitä olisi yli puolet vielä jäljellä....

    • Akat. yh

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Yhden vanhemman perheessä arki muistuttaa kirjoittajan kuvaamaa, oli perhettä luotsaava vanhempi sitten äiti tai isä. Jos te jotkut kommentoijat elätte juuri tällä hetkellä toimivassa ydinperheessä, ei se tätä elämän ja työelämän ongelmaa pienennä eikä poista.

    • mh

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      No se puoliso on voinut mennä aikaisemmin töihin tai on vielä siellä töissä. Tai isä voi olla 3kk:tai kerralla pois toisella puolella maailmaa töissä? -en valita.

    • Oliko tämä vitsi?

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Minkälaiset naiset menee tuohon "miehet hoitaa sähkösopimukset, puhelinliittymät ja kodin elektroniikan" -halpaan :-D Valitusvirsistä päätellen aika moni. Ja yhteiskunnan olisi maksettava ukoille puolison antama täyshoito ja "työrauha" sähkösopimusten parissa..

    • physica

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Miehenä vähän ihmettelen että vaikka se mies on kuvioissa, niin se kommentoijilla on jostain syystä nimenomaan aina mies joka käy toisella paikkakunnalla töissä, tekee työmatkat ulkomaille, lähtee aikaisemmin töihin, tulee myöhempään, tekee pidempää viikkoa, opiskelee töiden lisäksi jne.

      Eli se hyvin perinteinen työnjako, jossa mies on perheen "elättäjä".

      No joo. syitä on varmasti rakenteissa, asenteissa, perinteissä jne.

      Kaikki itsestäänselvyydetkään ei kuitenkaan ole aina kiveen hakattuja, vaikka ne voivat siltä tuntua. Joskus pitää pöyhiä myös totuttua ja "näin se on aina ollut" ajattelua.

      Itse olen silloin tällön haaveillut jääväni kotiin lapsen kanssa. Aika vaikea ajatus kun vaimo on työttömänä ja työnantajat tuntuvat vierastavan lisääntymisiässä olevan naisen palkkaamista... Että toisaalta mutta toisaalta...

    • Höpö

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Potaskaa. Ainakin omalta osaltani. Olen yksin hoitanut kolme lasta, kodin ja työn enkä ymmärrä, mikä siinä pitäisi olla niin vaikeaa! Onnellinen ja tyytyväinen elämääni olen ollut koko ajan. Tietysti se on helpottanut, että olemme kaikki saaneet olla terveitä ja rahat riittävät. Kaiken maailman yh-yhdistyksiin minua on houkuteltu ja olen yleensä kerran käynyt kuuntelemassa sitä loputonta kitinää ja valitusta ja todennut, että eipä ole minun paikkani. Elämä on hyvä!

  • Höh

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    "Naisen paras työikä alkaa vasta sitten, kun lapset oppivat itse niistämään nuhakuumeisen nenänsä. "

    Eli kun olen lapseton (valitettavasti), niin enkö ole nainen vai eikö minulla ole koskaan paras työikä?

    • Heh

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Tottakai lapsetomat naiset ja miehet voivat olla loistavia työntekijöitä missä iässä tahansa, ihan niinkuin lapsellisetkin naiset ja miehet. Siitä nyt ei taida tässä kommentissa olla kyse. Ei siitä tarvitse hernettä nokkaan vetää. Miksi sitä automaattisesti loukkaannutaan kun kirjoitetaan lapsellisista naisista? Ei siinä arvostella muiden ratkaisuja. Tässäkin vain todetaan, että vaikeampaa on huomioida itsensä ja puolisonsa lisäksi lapsista 24/7. Ja sitten kun se huolehtiminen vähenee, niin sitä kapasiteettia siirtyy aikalailla työnantajan käyttöön.

  • huoh

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Näinhän se menee, omalla kohdalla vaan soppaa hämmentää kolmivuorotyö ja lapsia neljä. Jeee...

    No, mitäs läksin tähän puuhaan. Valitettavasti töissä on pakko käydä tän kokosen perheen kanssa.

    • Loistava kirjoitus

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Kaikki ihmiset eivät tee kahdeksasta neljään työtä.Olen itse joutunut kantamaan vastuun perheestä ja lapsista kun mies oli vuosia reissuhommissa ja vain viikonloput kotona. Vaikka mies ei tee enää reissuhommia, on nykyinen työpaikka sen verran kaukana, että työpäivä työmatkoineen vie 10 tuntia. Minun työpäiväni loppuu kolme tuntia aiemmin kuin miehen.Kun mies palaa illalla töistä kotiin muu perhe on ehtinyt jo ruokailla kaksi tuntia sitten ja olen ehtinyt kuljettaa lapsia jo harrastuksiinkin. Näin se vaan menee.Enkä ole nyrkin ja hellan välissä.....

  • KS

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Miksi miehet ovat tässäkin asiassa eriarvoisia? Itse en palkkaisi ns. riski-iässä olevaa aikuista töihin, koskaan ei tiedä koska tämä päättää lisääntyä. Kun sieltä lapsi-vanhempain-raskaus-vapailta palataan, ovat ne lapset ja aikuiset ja sen myötä koko työ-yhteisö jatkuvasti sairaana. Ja jos siellä työelämässä haluaa pysyä, ei kannata lisääntyä. Maailma on jo ylikansoitettu.

    • tallero

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      "Itse en palkkaisi ns. riski-iässä olevaa aikuista töihin, koskaan ei tiedä koska tämä päättää lisääntyä. Kun sieltä lapsi-vanhempain-raskaus-vapailta palataan, ovat ne lapset ja aikuiset ja sen myötä koko työ-yhteisö jatkuvasti sairaana. Ja jos siellä työelämässä haluaa pysyä, ei kannata lisääntyä."

      Tämä ja moni muu kommentti alleviivaa minusta hyvin ainakin yhtä asiaa: töihin ei haluta ihmisiä, joilla on lapsia. Ehkä muun muassa siksi monet, etenkin naiset, karkaavat pois työelämästä siksi aikaa, kun lapset ovat sitovimmillaan? Ne jotka joutuvat olemaan kotona sairaan lapsen kanssa tai joutuvat heräilemään öisin lasten vuoksi. Nykymaailmassa työelämässä on kovat paineet, ja vaikka ymmärrystäkin löytyisi tällaiselle 'epätehokkaalle' ihmiselle, niin ei sitä loputtomiin jakseta katsella… Äidit saavat samaa asennetta myös päiväkodissa lapsia hakiessa. Jos unohdit yhtenä päivänä lapsesi kuravaatteet,hoitotätien työmäärä kuormittuu kriittisesti...

  • Della

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Missä ihmeessä lasten isä luuraa? Nuo vuodet ovat kyllä rankkoja, mutta ottaisihan mies siitä taakasta kuitenkin puolet pois.

    Omien ruuhkavuosieni jälkeen tilanne on kyllä valtavasti huonontunut. 80-luku oli varmaan valtakunnallista vaurauden aikaa, koska silloin sai lapsen sairastuttua tai muussakin ongelmatilanteessa hoitajan kotiin.

  • Joopa joo

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Ja mihin on isä unohtunut? Meillä minä (isä) hoidan aamutoimet ja vien lapset (3 kpl) tarhaan ja kouluun. Vaimoni vuorostaan hakee lapset iltapäivällä jne. Mutta jos tarkoitus oli kirjoittaa YH-äidin arjesta niin ei siinä sitten varmaan mitään...

    • JGK

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Tuossa jo aiemmin kirjoitinkin, isä on, ja tottakai on APU (hassu sana, mutta en keksi nyt parempaakaan, isähän on osa perhettä, eikä mikään apuri), mutta en ymmärrä miksi ihmiset eivät ymmärrä, että on eri tilanteita. Meillä ei ole ns. varsinainen erityislapsi, mutta puheterapiaa on. Sitten on omat fyssariajat jne. tällaisia pakollisia, mitkä on kaikki pois vapaa-ajasta. Tiedän jotkut pihistävät nukkumisesta, mutta sillä ei saavuta mitään. Itse pihistän mieluummin vaikka imuroimisesta ja tiskeistä, kunhan saan nukkua. Kaikille väsymys ei vaikuta samalla tavalla. Itse voin olla joskus nukkumassa jo 20-21 välillä. Eikä siltikään unta tule niin ruhtinaallisesti. Että kuvittele tähän jos on 17-18 joku kotona, niin ei siihen paljon jää aikaa mihinkään erityiseen. Jotkut myös kestää paikasta toiseen juoksemista paremmin, itsellä nuppi haluaa rauhaakin välillä. Mutta joo, harvemmin ihmiset osaavat katsoa muusta kuin omasta maailmankuvastaan.

  • Kaaosäiti

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Kiitos hyvästä kirjoituksesta! Näin se juuri on.

    Vaikka täällä keskustelussa kritisoidaankin sitä, että esimerkin perheenäidillä ei ole osa-aikatyötä ja lapsilla isää, olisi syytä muistaa, että osa-aikatyön valitsemisesta riippumatta osa työnantajista odottaa töiden tulevan valmiiksi työajoista riippumatta (joustava työaika), että työmatkoihin saattaa mennä kaksi-kolme tuntia päivässä, että perheen isällä saattaa olla ruuhkavuodet, jolloin hän viilettää työmatkoillaan viikkotolkulla ja että perheen isovanhemmat saattavat olla huollettavia hekin.

    Hyvä, että kirjoituksen kritisoijat ovat saaneet perhe-elämän ja työelämän yhteensovitettua ja tietävät, kuinka muutkin voisivat sen tehdä. Helppoa, eikö totta.

  • Mummo

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    No just!

    On se rankkaa tämä nykyinen lastenhoito, työelämä jnejne.... Harmi, että on astianpesukone, pesukone, päivähoito, kodinhoitoon osallistuva aviopuoliso, pitkät äitiyslomat, vuorotteluvapaat, opintovapaat, kaksi autoa vähintään, kotitalousvähennys, halvat korot............Nämä kaikki puuttuivat isovanhemmiltanne ja osin vanhemmiltannekin! Ainoa mitä nyt ei aina ole, on työ!!!! Ennen sitä kyllä riitti. Kärjistää kyllä saa, mutta ei pidä mennä naurettavuuksiin!

    • Ruuhkavuosi-isukki

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Vanhemmilta, saman kokeneilta ihmisiltä odottaisi sentään vähän empatiaa. Useimmat meistä ruuhkavuosia elävistä eivät valita, vaikka itsekin olen yksityiskohtiin menemättä lähes burnoutin partaalla. Mutta siinähän se on se kokoomuslaisuuden ydin: oletus, että kaikilla on kaikkea ja varaa tuohon kaikkeen. Ja koska asiat ovat itseltä sujuneet kitkattomasti, muut ovat aina tietysti vain laiskoja tai heikompia yksilöitä, jos heillä on joskus raskasta tavallisen arjen pyörittämisessä.

    • mummolle

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Ennen elettiin yhtenäiskulttuurissa, katsottiin muutamaa tv-kanavaa ja käytettiin lankapuhelinta. Ei ollut internettiä.Sukulaiset asuivat samalla paikkakunnalla, ei tarvinnut käydä 100 km päässä työssä. Ennen elämän vauhti oli max 50 km/h, nykyään min 100 km/h.

    • Tosiasia on myös

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      työelämän muuttuminen.

      En sano, ettei työ olisi ennen ollut rankkaa. Tiedän hyvin, miten oma mummoni on raatanut aamusta iltaan. Eikä kaikilla kaupungeissa ole ollut turvaverkkoa auttamassa, kuten maalla ehkä yleensä oli.

    • Wasserstoffbrückenbindung

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Arvon Mummo: ennen, eli 60-luvulla, lähiöiden lapset kasvattivatkin toisiaan nyrkein ja nahisteluin. Sitä aiemman tunnen minäkin mm. Kalle Päätalon ja Pentti Haanpään kautta.

      Töitä ei enää piisaa entiseen malliin, koska monet siunaukselliset ovat huomanneet monenlaisen raatamisen sinänsä tarpeettomaksi sekä onnistuneet rakentamaan sen vähentämiseksi apuvälineitä.

      Enää ihmisten pitäisi vain ymmärtää, että mitä varten täällä oikein ollaan. Vastaus on helppo: elämää. Se sujuu mielekkäämmin ja älykkyyttä varjelevammin, jos sitä ei koeta jonkinlaisena pudotuspelinä. Tästä johtuen vanhaa Arbeit macht frei -mantraa voi todellakin toistella väärään aikaan.

      Jos ajatellaan elämän kuuluvankin olla kurjuutta ja tuskaa, niin mihin vedetään raja, ja millä perustein? Pätevimmät olisivat jo laukaisemassa rauhanohjuksia. Tulevaisuuden kohtaamaan joutuvaa kiinnostaa tuleva, ja siinä menneisyyden tunteminen onkin kieltämättä eduksi.

  • Ruuhkavuodet ohi, onneksi

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Kommentteja lukiessani ihmettelin taas naisten keskinäisen solidarisuuden puutetta. Kirjoittaja syyllistetään ja samalla mainostetaan joko omia ratkaisuja tai omaa jaksamista. Miksi emme voi hyväksyä sitä, että perheet ovat erilaisia? Suomessa on paljon yhden lapsen perheitä. Perheitä, joissa toinen vanhemmista matkustaa paljon tai jopa asuu toisella paikkakunnalla ja silloin läsnäolevan vanhemman arki on kiireistä. Myös lapset ovat erilaisia ja joissakin perheissä sähköpostissa näkyvä päivittäinen Wilma-viesti on tavallista.

    Hienoa olisi, jos perheissä voitaisiin tehdä ratkaisu toisen vanhemman lyhyemmästä työajasta. Useimmiten se on/olisi kuitenkin äiti, mikä vaikuttaa sitten hänen tulevaan työuraansa, eläkkeeseen jne. Toivotaan, että työurien pidentyessä työnantajat alkaisivat arvostaa lapsensa melkein aikuisiksi kasvattaneita äitejä.

    • Vaikeat perusasiat

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      "Kommentteja lukiessani ihmettelin taas naisten keskinäisen solidarisuuden puutetta. Kirjoittaja syyllistetään ja samalla mainostetaan joko omia ratkaisuja tai omaa jaksamista. Miksi emme voi hyväksyä sitä, että perheet ovat erilaisia?"

      Osa voi, osa ei. Tietynlaisella persoonallisuudella varustetulta se ilmeisesti edellyttää abstraktiin logiikkaan kykeneväisyyden kehittymistä. Tärkeä oivallus on nimittäin se, että muiden auttaminen on konkretisoituvaa ja toimivaa hyvää. Sen harrastamattomuus on varma tie rappioon, joten on myös oltava kykyä ja tahtoa käyttää itseään välineenä asioiden edistämiseen.

  • Perhesuunnittelu

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Toivottavasti mahdollisimman moni potentiaalinen yh-äiti lukee tämän kirjoituksen ja ymmärtää, että se ei välttämättä ole hirveän kärjistetty. Eittämättä on niitäkin naisia jotka eivät ole "huonoja äitejä" ja jotka pyörittävät arkea työelämineen ihan menestykselläkin, mutta antaahan tämä kuitenkin jonkinlaisen kuvan millaista se elämä näiden rakkauspakkauksien kanssa on.

  • Hanna

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Meillä on tehty se ratkaisu, että olemme muuttaneet asumaan lähelle työpaikkoja, toinen vanhemmista on koko ajan tehnyt 6 h työpäivää ja harrastukset on max 10 min ajomatkan päässä. Lapsiakin on "vain" 2 ihan tarkoituksella. Ei tämä nyt mitään kovin helppoa ole ollut, mutta paljon helpompaa kuin vaikkapa pitkillä työmatkoilla ja täysillä työajoilla olisi ollut.

  • Neljä lasta ja mies

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Kuulostaa tutulta, kyllä meillä mies on talossa, mutta kun ne äidit on joskus tuota tasa-arvoa opettaneet ihan vaan niin että on naisten ja miesten työt..... On toki miehiäkin jotka tekevät osansa, mutta valitettavasti niitä jotka eivät tee on enemmän. Mut meidän pojat saa oppia miten kotitöitä tehdään ja miten tarpeellista se on.... siis siivoovat ja tekevät oman osansa kotitöistä.

    Mutta valitettavasti ainakin meillä mun vastuulla on lapset ja koti, jos mies saisi päättää ei noi ruoka- kaveri ja läksyajat olis ihan silleen oikeet;) ja on muuten kokeiltu miten toimii isin kanssa;)

  • alpha

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Varmasti oli kärjistettyäkin mutta kyllä meillä on kovasti kuvatun kaltaista menoa vaikka on se aviomieskin. Valitettavasti vaan tuo mies tekee pitkää työpäivää pitkän työmatkan takia joten siitä ei apua juuri ole noissa aamutoimissa. Lisäksi molemmat kun on tavallaan vuorotöissä kaupan alalla niin ei niitä työvuorojakaan saa sovitettua aina niin näppärästi, kas kun siellä töissä on muitakin ihmisiä joilla on myös omat työvuoronsa. Ei se niin käy että itse voi työvuoronsa valita vaan töihin mennään silloin kun työvuoro on merkattu. Todellakin mieli tekisi kotiin jäädä jotta jaksaisi ja ehtisi lasten kanssa jotain tehdäkin ja ehkäpä jopa harrastaa jotain. Harmi vaan että rahat ei kyllä riittäisi jos kotiin jäisin.

  • Sillälailla.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Tottakai kärjistetty jotta herättää mielenkiintoa ja itse asiassa ei niin kärjistetty kuitenkaan..Minulle tuo kolahtaa, koska puoliso kyllä löytyy mutta hän on jatkuvasti työreissussa ja muutenkin tekee pitkää päivää, joten kun itse olen töissä ja yritän selvitä kaikesta yksin niin ikävä kyllä välillä mietin(siis koko ajan) miten ihmeessä jaksan tätä..

  • YH-isät unohtuivat

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Artikkelisi on selkeästi yksinhuoltajan arkea -- tai, kuten jotkut kommentoijat jo vihjailevat, työnjako perheessäsi on kivikaudelta. Olen toki nähnyt valitettavan läheltä tällaista kivikautista työnjakoa mutta niin, että isä työnsä ohella hoitaa kodin ja lapset ja äiti (hieman kärjistäen) vain vaatteensa ja meikkinsä.

    Yksinhuoltajan arjen kuvauksenakin artikkelisi on suppea. Eivät ainoastaan äidit ole yksinhuoltajia, vaan moni isäkin elää tänä päivänä juuri siinä kaaoksessa jota hieman kärjistäen kuvaat. Löytyykö tilastoa työelämästä pois jäävistä isistä? Ja jos ei, niin mikä mahtaa olla syy?

  • Iita

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Itse kyllä tunnistan paljonkin omasta arjestani. Ja kyllä - minulla on puoliso, joka tekee vuorotyötä. Eli 2 viikkona kolmesta huolehdin aamut yksin ja sillä kolmannella viikolla puolestaan illat itsekseni. Minusta tuo kirjoitus ei kuvaakaan sitä, että JOKA PÄIVÄ vastaan tulisi KAIKKI mainitut haasteet. Enemmän sitä tunnetta, että aamut ovat kiireisiä, aina ei mene niin kuiin Strömsössä ja muistettavaa ja huolehdittavaa on lasten kanssa paljon.

    Etukäteissuunnittelulla ja organisoinnilla saa paljon hyvää aikaan, mutta aina ei vaan jaksa. Ja sitten on vielä se x-faktori, joka voi olla kadonneet hanskat, itkupotkuraivari juuri ratkaisevassa kohdassa eteisessä tms.

    Minusta hyvä kirjoitus ja enemmän kuin lannisti, niin minua huvitti ja tsemppasi. Ihanaa, että joskus muillakin! :D

  • The täti

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Kirjoituksessa on tarkoituksellisesti kärjistetty tilanteita, joita tulee viikkojen aikana vastaan, eikä välttämättä suinkaan kaikki yhtenä ja samana päivänä. Näin kirjoituksessa tuli hyvin koottua näitä kaaosta aiheuttavia seikkoja joita kommentoijat voivat täydentää.

    Nostan hattua pikkuveljelleni, joka hoitaa kahta perheen pientä kotona ja vie päiväkotiin. Hänen tilanteensa on tällä hetkellä niin, että perheen äiti on se joka käy työssä ja lapset kaipaavat huutevat iskän perään, joka heitä on viimeisen vuoden aikana hoitanut. Ja kyllä se kotona oleva isukkikin välillä väsähtää, vaikkei siinä samassa syssyssä palkkatyössä olekaan. Eipä jää "ruuhkavuodet" yksin äidin kontolle.

  • Yrittäjän muija

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Meillä arki on kyllä juurikin kuvatun kaltaista. Johtuu varmaan siitä, että mies on yrittäjä eikä yksinkertaisesti ole kotona, silloin kun siellä pitäisi jotain tehdä. Muiden kommenteista päätellen yksityisyrittäjän ja varsinkin yrittäjän puolison arki on monelle täysin vierasta. Tiedoksi teille, että yrittäjiäkin tarvitaan, jotta kermapepuille riittää niitä "kahdeksasta neljään -työpaikkoja", joista voi tarvittaessa livahtaa pomon silmän välttäessä puoli neljältä hakemaan mukuloita tarhasta. Ja saa silti täyden liksan käteen...

    On valtavan etuoikeutettua, jos vastuun arjesta voi jakaa puolisonsa kanssa aina tasan. Kaikissa perheissä se ei yksinkertaisesti ole mahdollista. En silti koe olevani nyrkin ja hellan välissä tai 50-lukulaisesta ajattelumallista kärsivä typerys. Päätän itse mikä minulle on tärkeintä elämässä. Tällä hetkellä se on lasten hyvinvointi, vaikka se tarkoittaa monista itselleni tärkeistä asioista luopumista. Eli valitettavasti ura jää tässä tilanteessa toiseksi.

    • se matkoilla ollut isä

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Juuri näin! Valtaosa Suomen palkansaajista ei ymmärrä ollenkaan, millaista elämä on a) yrittäjällä ja tämän puolisolla ja b) perheessä, jossa toinen puoliso matkustaa jatkuvasti. Jo se stressaa kotia pyörittävää puolisoa, että toinen on muutaman päivän poissa toisella puolella Suomea mutta kun toinen on joka kuukausi muutaman päivän toisella mantereella vähän pitemmän kotimatkan takana, se se vasta stressaakin. Tätä ei luultavasti voi ymmärtää, jos ei ole itse kokenut. Minä olin se matkustava puoli, kunnes älysin irtisanoutua ja tehdä aika ison remontin arvojeni suhteen. Koko perhe rupesi voimaan paremmin. Jouduin toki tinkimään mm. hyväpalkkaisesta matkustavaisesta työelämästä, jota niin moni tuntuu kadehtivan.

      Autuaita ovat tietämättömät mutta heillä tuntuu olevan aikaa tännekin kirjoitella.

      Kiitos, Sari - täyttä asiaa! Älä anna noiden marisijoiden lannistaa sinua.

  • Työssä käyvä äiti

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Entäs isät? Kyllä meidän perheessä isä hoitaa puolet päiväkotiin hakemisista/viemisistä, puolet harrastuksiin kuskaamisista, puolet kotitöistä... Kaaosvuodet vaativat sumplimista, joo, mutta jos isä hoitaa oman osansa, niin ei äidin osa ole kohtuuton.

  • Aikuinen työntekijä

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Kolumni: "Kotijoukkojen johtaminen tuo naiseen sellaisen asiantuntijalisän, ettei sitä voi korvata millään strategisen henkilöstötuottavuuden johtamiskursseilla."

    - Tästä olen jyrkästi eri mieltä, oltuani alaisena kahdellekin lapsensa kasvattaneelle naisesimiehelle. Molemmat kohtelivat alaisiaan kuin lapsia. Käytännön esimerkkinä vaikka asenne: "Lapsi ei ole koskaan asiantuntija, joten hänen mielipiteensä voidaan sivuuttaa vanhemman tiedolla ja sitten muistuttaa että se on hänen omaksi parhaakseen." Ei ollut suinkaan ainut esimerkiksi kelpaava asennevinoutuma joita lapsenkasvatuskokemus synnyttää.

    Vähän vastaavaa olisi väittää karjapaimenta hyväksi esimieheksi koska tämä on tottunut lauman käsittelyyn.

    Jotta kieroutumilta vältyttäisiin, pitäisi mielestäni asioita (kuten kotiäidin uraa) pyrkiä arvostamaan niiden itsensä vuoksi, eikä yrittää esittää niiden tuottavan jotain mitä ne eivät tuota: kuten johtajantaitoja.

    • jurmu

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Taidat muuten tietää mistä puhut.Kyse lienee viime kädessä täysin kahdesta eriluonteisesta asiasta.Miten muuten tällaisista asioista selvittiin aiemmin, kun työtä tehtiin nykyistä enemmän?

    • Totuus on parasta komediaa

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Meillä on samat havainnot. Ikänsä nalkuttamiseen keskittynyt ja lastensa maailmalle altistumisen kieltänyt äitini olisi huomiokyvyttömän runttaamisensa takia naurettu AUK:sta pihalle, jos hän sinne olisi jostain syystä eksynyt.

      En usko äitiyden synnyttävän moisia asenteita, mutta kenties mahdollistavan aiemmin käytännön syistä piilotellun tyrannisuuden esiintulon.

      Nuoruudessaan auttamishaluton ja vastuuton hedonisti on vanhempana herkästi "voimalla" ja auktoriteetilla hallitseva, jos jostain syystä sattuu joutumaan jonkinlaiseen asemaan.

  • Maija

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Täällä Hollannissa valtaosa (luokkaa 3/4) naisista tekee osapäivätöitä. Feministisesti ajateltuna se on ongelma. Muuten varsin tasa-arvoisessa maassa on vähän naisjohtajia yms. Mutta hyvin ymmärrän sen kuitenkin, vaikka itse olen lapseton. On hyvä, että ihmiset voivat (=kehtaavat ja on varaa) vähentää työkuormaa. Myös monet perheenisät tekevät esim. nelipäiväistä työviikkoa.

  • Ding

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    karmeaa kuraa, huonot äidit on varmaan huonoja töissäänkin, mutta on mahdollista olla hyvä äiti ja hyvä myös työssään.

    • JGK

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Niin työssä on ihanan rauhallista, kyllä itse olen tehokkaimmillani työssä kuin kotona eikä keskeytyksiäkään ole eikä harmia työnantajalle kun on terve lapsi...sairastuessaan sitten mummille kyllä jos tuollaisia päiviä tulee, oli ainakin yksi valtti työpaikkaa vaihtaessa :)

  • S

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Ja miten tuo muka eroaa miehen arjesta lasten kanssa? Onkohan ehkä puolisonvalilnta mennyt hieman pieleen, jos toinen ei ollenkaan osallistu.

    Naisille on sentään sosiaalisesti hyväksyttyä jäädä kotiin pienten lasten kanssa, miehille harvemmin sitä etua annetaan.

    • tolkullisuuden vaikeus

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      "Naisille on sentään sosiaalisesti hyväksyttyä jäädä kotiin pienten lasten kanssa, miehille harvemmin sitä etua annetaan."

      Oletko itse tuota mieltä, kun kerran ajattelet noin? Kyseessä ei nähdäkseni ole annettu etu, vaan tehty asia. Tiedän pari perhettä, joissa asia on päinvastoin. Syynä järjestelyyn on molemmissa se, että mies on herkkähipiäinen tumpelo. Heistä vakavammalla ja yhteistyökykyisemmällä oli ankara, niukka ja ylisuojeleva kasvatus, kun taas sillä hölöttävällä hedonistilla rajaton ylistäminen kuului arkeen.

      Arvatkaapa vain, että kumpi heistä on vaisu, akateemisesti lahjakas sekä matemaattisesti vikkelä, ja kumpi ns. ympäristölleen raskas johtajaluonne. Myös veikkaukset vanhempien sosiaalisesta statuksesta ja vauraustasosta ovat tervetulleita.

      Vaikka kertomus kuulostaakin kliseiseltä, niin molemmat ovat 80-luvulla syntyneitä todellisia tapauksia, joita olen päässyt seuraamaan läheltä.

  • Tuttujuttu

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Aiheesta kirjoitettu ja totta. Mutta missä on isä? Miksi isät eivät ota enempää vastuuta arjen pyörittämisestä? Jos isät hoitaisivat osan äitien niskaan kaatuvista arkiasioista, ei äidin tarvitsisi olla se raivoava räähkä.

  • Elämää Enemmänkin

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Miksi osa naisista joutuu tälläiseen rääkkiin...

    Miksi perhe ja lapset eivät saa rauhaa kasvaa sisältäpäin yhteiskuntaa voimaannuttaviksi...

    Miksi omien lasten hoito koetaan negatiivisenä "työstä pois jäämisenä"...

    Päiväkodin kulttuuriperintökö on se arvokkain siirrettävä perintö...

    Mitä osalle miehistä on tapahtunut, kun vastuunotto jälkeläisitä ei onnistu...

    Herätit minut Sari todella moniin kysymyksiin!

    Kiitos tosikertomuksesta.

  • joki

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Mutta entäpä jos äiti/isä jääkin kotiin? Sitten elämän pääsisältö on vain ja ainoastaan tuota lapsiperheen arjen pyörittämistä. Ei kiitos! Mieluummin otan vaikka muutaman hermoja raastavan aamun viikossa kuin kökötän kotona kaikki päivät. Äitiyslomilla tuli testattua kaikki lähiseudun perhekerhot ym. aktiviteetit (joihin lapsen pystyi ottamaan mukaan), jotta olisi saanut päiviinsä hiukan vaihtelua, mutta arvatkaapa kahdesti mikä oli ko. paikoissa se ainoa puheenaihe? Koen, että aikuisten seurassa vietetyn päivän jälkeen jaksan olla parempi äiti ja jopa leikkiäkin lasteni kanssa.

  • Toisenlaiset ruuhkavuodet

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Tästä perheestä ilmeisesti puuttuu toinen vanhempi, jonka kanssa jakaa kotitöitä ja kuljetuksia? Lapset osaa myös tehdä ison osan kotitöistä, jos heitä vaan ottaa mukaan avuksi. Jos lapsella on kirjoituksen mukaan oma kännykkä, on hän myös kykenevä tyhjentämään esim. tiskikoneen tai pyykkikoneen tai ainakin huolehtimaan omista aamu- ja välipaloistaan.

  • JGK

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Näin se usein on! Siksi vain yksi lapsi...on lääkärit, hammaslääkärit yms. - omat ja lapsen - plus kaikki muut menot, jotka venyttävät usein työpäivää toisesta päästä kun tunnit on paikattava. Ja teen hieman lyhyempää päivää. Joskus on toki rauhallisempaa, mutta varsinaisesta kiireettömyydestä ei voi usein puhua. Työmatka vie vielä osan yhteisestä ajasta. Sitten on siivoaminen, ruoanlaitto, muut kotityöt. Samaan aikaan syyllistetään, että vanhemmat eivät ole lasten kanssa. Siinä tuli toinen vankka ajatus, että ei toista enää, koska kiire jättää jälkensä vaikkei toivoisi ja vaikka isäkin on. Nyt vielä iän puolesta on tulossa lapsen harrastus, joten sekin on pois ns. yhteisestä ajasta. En tosin tunne täysin syyllisyyttä, sillä oma lapsuus meni kaverien kanssa (kun taaperoikä oli ohitettu) enkä edes olisi halunnut olla äidin tai isän helmoissa. Ulkona juostiin...samaa kyllä toivon lapselle, ettei mene tietokoneella.

  • Yllätys!

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Elämä on valintoja, enimmäkseen, niin kliseeltä kuin kuulostaakin. Opiskellako pitemmän vai lyhyemmän kaavan mukaan, hakeutuako ns. vaativaan työhön vai ei, perustaako perhe opiskellessa vai opintojen jälkeen, pätkätyöläisenä vai vakityön saatuaan, vuokralla asuessa vai sitten kun oma asunto on ostettu... yksin vai yhdessä, vuoden vai viiden vuoden seurustelun jälkeen, puhumattakaan lasten lukumäärästä (juu tiedän ettei lasten saaminen ole itsestäänselvyys eikä näin ollen aina valintakysymys), ikäerosta, siitä hoidetaanko lapset kotona koululaisiksi vai laitetaanko hoitoon 9kk iässä vai jotain tältä väliltä..

    Sen ei pitäisi tulla kellekään yllätyksenä, että elämä pienten lasten vanhempana oleminen on hektistä, jopa uuvuttavaa. Elämäntilanteet vaihtelevat, välillä töitä on liikaa, aina ei ole mahdollista osa-aikatyöhon, joskus ei saa töitä vaikka kuinka haluaisi ja työttömänan kotiäitinä/isänä olo ahdistaa sekin.. mutta elämä on!

    • Kellä on, kellä ei

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      "Elämä on valintoja, enimmäkseen, niin kliseeltä kuin kuulostaakin. Opiskellako pitemmän vai lyhyemmän kaavan mukaan, hakeutuako ns. vaativaan työhön vai ei, perustaako perhe opiskellessa vai opintojen jälkeen, pätkätyöläisenä vai vakityön saatuaan, vuokralla asuessa vai sitten kun oma asunto on ostettu..."

      Entä rahoitus? Niin, sitähän minäkin.

  • Missä puoliso luuraa

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Tässäkö puhutaan yksinhuoltajan ongelmista? Miehestä/puolisosta ei sanaakaan.

  • JGK

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Kotitöistä. Huomaan edelleen, että monilta pojilta ei vaadita paljon mitään kotona. Tämän kai sitten huomaa kun kyseiset pojat ovat joskus itse parisuhteessa. Että älkää valittako, kasvattakaa pojistanne osallistuvia. Meillä ei edes marmateta jos pyydän imuroimaan, itse on halunnut, on tosin sen verran nuori, että haluamiset ehtii vielä laantua. Sama tulee joskus mieleen, kun jotkut miehet valittavat suomalaisista naisista (tai naiset miehistä), että ovat sellaisia ja tällaisia. Tuleepa ajatus, että kasvatukseen voisi osallistua, niin on ehkä jotain "sananvaltaa" millaista jälkikasvusta tulee, suomalaisista naisista ja miehistä. Yleistää EI tietenkään voi, mutta hyvin usein isä ei niin osallistu mitä katselee joitain perheitä. On toki menty eteenpäin nykypäivänä ja hyvin paljon entiseen verrattuna.

  • Koska se on mahdollista

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Talous ei kaadu ainakaan kahden vanhemman taloudessa - ei ole pakko käydä takomassa rahaa, että pärjää. Eritoten hyvinansaitsevilla aloilla työskennelleet. Tämän lisäksi KELA:lta saa tukea.

    Suomi tukee kotiin jääntiä omalla tavallaan.

  • Jaana

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Vaikeeta on, mutta tällaisen narinan mahdollistaa vain hyvä taloudellinen asema ja yhteiskunnan tuki. Luin juttua sota-ajan naisista, jotka hoitivat perheen, maatilan ja yöllä tekivät navettarakennuksen sementtivalun.

    Jotenkin tästä perheen perustamisesta ja äitinä olemisesta on tullut jonkinlainen porvarillinen projekti. Minunkin tuttuni sanoi naama ihan vakavana, ettei hän voi mennä töihin (koko kesäksi), kun hänellä on tämänikäiset (5- ja 7-vuotiaat) lapset. Ja miten niin ei voi mennä? Niinhän ne muutkin menevät, KUN ON PAKKO!

    "Kotijoukkojen johtaminen" ja siitä saatava lisäarvo työmarkkinoilla on myytti, johon törmää tavan takaa. Se, että nainen on äiti, ei ole organsiointikyvyn riittävä eikä välttämätön ehto. Tunnen hyviä äitejä, jotka eivät osaa lainkaan organisoida,, ja lapsettomia naisia, joilla organsiointi on ns. veressä.

    • hm

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Heh, jos sota-aikaan vertaa, niin nykyään ei saisi valittaa yhtään mistään. Aika huvittava veto. Jos lukee Helinin tekstin ja ymmärtää jotain, tajuaa, että ei tuossa helposta elämästä ja projektista puhuta vaan todellakin kaaosvuosista. Eihän tuo ole valitusta, vaan hauskaan muotoon puettua tosielämän kuvausta. Hyvä!

    • Hmm

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      "Luin juttua sota-ajan naisista, jotka hoitivat perheen, maatilan ja yöllä tekivät navettarakennuksen sementtivalun."

      Tämä on sikäli vähän huono vertaus, että sota-aika ei ole normaalia aikaa vaan aikaa, jolloin on pakko venyä. Sen venymisen jälkeen aika moni olikin sitten melko lailla rikki ja osin ne arvet siirtyivät seuraavillekin sukupolville.

      "Se, että nainen on äiti, ei ole organsiointikyvyn riittävä eikä välttämätön ehto. Tunnen hyviä äitejä, jotka eivät osaa lainkaan organisoida,, ja lapsettomia naisia, joilla organsiointi on ns. veressä."

      Tuo kotijoukkojen johtaminen on kylläkin erittäin totta. Äiti-ihmiset vain tuntuvat dissaavaan lapsettomia naisia, "koska eiväthän he voi ymmärtää organisoimisesta ja multitaskaamisesta mitään".

    • Tositarina

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      "Vaikeeta on, mutta tällaisen narinan mahdollistaa vain hyvä taloudellinen asema ja yhteiskunnan tuki. Luin juttua sota-ajan naisista, jotka hoitivat perheen, maatilan ja yöllä tekivät navettarakennuksen sementtivalun."

      Minullekin mummi (s. 1905) kertoi, että kun hän oli lapsi ja vanhempien oli pakko lähteä hommiin kodin ulkopuolelle, laitettiin hänelle pöydälle muki vettä ja leivänpala. Ulko-ovi lukittiin. Kaipa lapset hengissä pysyivät silloinkin, mutta tänä päivänä saattaisi joku viranomainen puuttua asiaan. Tosin lastensuojelussa on nykyisin ilmeisesti tiukka työtilanne.

    • jurmu

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Lapset pysyivät silloin hengissä aivan mainiosti.Itsekin kun ajattelen omaa sukupolveani (olen syntynyt 1959) tuntuu siltä,että nykynormien mukaan meistä kukaan ei olisi voinut pysyä hengissä ainakaan joutumatta lastensuojelun asiakkaaksi. Mutta olemme pysyneet emmekä ole voineet muodikkaasti pahoin.

    • Pyhä yksinkertaisuus

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      "Niinhän ne muutkin menevät, KUN ON PAKKO!"

      Sota-aika oli todellinen pakkotilanne, kuten on myös materiaalinen köyhyyskin altruismin puuttuessa. Pakko on ihmiselämän viheliäisin muoto, ja ihmettelen kyseistä sanaa ihmeellisin köykäisin perustein käyttäviä.

      "Luin juttua sota-ajan naisista, jotka hoitivat perheen, maatilan ja yöllä tekivät navettarakennuksen sementtivalun."

      Olethan muistanut lukea myös sota-ajan miehistä, jotka raatoivat ympärivuorokautisessa hengenvaarassa vielä olemattomammalla levolla?

      Tietysti hengissä on pysytty, mutta kyllä huomaa, ettei ajattelukyky ole monilla kehittynyt ruoan hankinnan konkretiaa pidemmälle. Muistan kuinka kolmannen luokan opettajani kertoi meille, ettei pakko ole kuin köyhän kuolla, koska ei saa lääkkeitä. Minut valtasi silloin suuri huojennus ja välitön tunne siitä, että hän on äitiäni tavattomasti viisaampi sekä kykeneväisempi ihminen. Oikeassa olinkin.

  • Sipuliraivo

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Voihan olla, että tuo on vielä tosi pientä. On suuri joukko poikkeustiloja, jotka myös liittyvät samoihin vuosiin, kuten vanhempien sairastaminen, jonkun perheen jäsenen vakavampi sairaus, erinäiset arjen projektit (rakantaminen tms), avioero, yksinhuoltajuus jne. Jos noista myllytyksistä selviää vielä iskukunnossa, olisi todellakin työnantajapuolella syytä arvostaa ja tajuta valtava potentiaali.

    • Erittäin hyvä kommentti

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Elämä on moninaista, ja jos oikeasti haluamme tietää, miksi nuo tutkimuksessa mainitut naiset katoavat työelämästä, on katsottava niitä monia tilanteita, joissa ihmiset ovat.

  • Viesti poistettu ylläpidon toimesta.

    Viesti poistettu ylläpidon toimesta.

    • Hih

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Se on kyllä huippua, kun saa viedä lapset päiväkotiin ja palata kotiin sairastamaan. Kokonainen päivä, jolloin saa maata sohvalla ja tuijottaa jotain netflixiä. Parhaita puolia työssäkäyvän vanhemman elämässä:-) Tosin täytyy myöntää että aika pohjalla sitä on jos on ihan täpinässä 39 asteen kuumeesta:-D

    • No huh

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Jos mulla on 39 kuumetta, en todellakaan ole siinä kunnossa että pystyisin netflixiä katselemaan... Lucky you.

  • Minja

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Järkevä ihminen jättää ne mokkapalat leipomatta. Ja mitä se mies tosiaan puuhaa.

    • Maarit

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Tässä keskustelussa kaikki kysyvät että missä se mies on. Suomi on sellainen maa, että täällä tuota edes kysytään. Jossain muualla kukaan ei edes kysyisi. Kysyisivät vaan, että missä se lastenhoitaja / siivooja / au-pair tyttö tms. palkattu apulainen on.

      Mä en muuten kysy itse, että missä se mies on. On missä on, ja jos olisi aktiivinen osallistuja niin kaipa se tuosta kävisi ilmi. Ei ole muuten ainoa mies, jota ei juuri näy. Mullakin on samanlainen.

  • tt

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Aivan mahtava kirjoitus!! Kiitos, parasta mitä vähään aikaan olen lukenut! Myös hauska, vaikka vakavasta aiheesta. Osuva ja tyhjentävä vastaus ihmettelijöille.

    Höpön löpöä ja hurskastelua kysellä, missä isä on. Yhä edelleen kotivastuu on naisen, vaikka toki mieskin johonkin osallistuu. Mutta ei osallistu äidin lailla juuri missään, se on tosiasia, jonka näkee, kun avaa silmänsä. Isillä on "tärkeämpiä" töitä tai he ovat yrittäjiä tai muuten poissa. Toki joissakin perheissä on toisin, eikä isänkään osaa voi vähätellä. Mutta pääkaaos on naisella, niin lasten kuin kodin hoidossa kuin tuossakin ikääntyvän äidin huolehtimisessa, johon viitataan.

    Katsokaapa julkista keskustelua. Kun puhutaan päivähoidosta tai kotihoidosta tai sokerin syönnistä tai mistä tahansa lapsiin liittyvästä, syyllinen on aina äiti. Ei isä, joskus hurskaasti mainitaan "vanhemmat".

  • Isä

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Napakka, osuva ja asiallinen kirjoitus.

  • Juuri näin

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Suurin osa naisista hoitaa vieläkin työn ja perheen, koska naiset ovat hyviä organisoijia. Aivan sama, onko kyseessä yksinhuoltaja vai parisuhteessa elävä. Yksinhuoltajalla on lisänä taloudelliset paineet. Miehillä on omat paineensa, mutta työnpäivän jälkeinen aika kuluu muissa puuhissa kuin kotitöissä. Niin se vaan on.Ei ihme, että monet eivät halua lapsia.

  • Työelämään palaava äiti

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Hillittömän hauska, kiitos tästä, piristi päivää:)

  • j7

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Kummallista ruikutusta. Meilläkin kuskataan lasta päivähoitoon ja harrastuksiin ja käydään molemmat töissä. Toisella työmatka tunnin suuntaansa. Lisäksi hoidetaan koirat, kissat ja useampi kymmenen kotitarvetuotantoeläintä, remontoidaan vanhaa taloa ja hoidetaan pihapiiriä ja metsää. Silti on aikaa käydä joskus kalassa ja metsällä, eikä stressiä synny. Eikä todellakaan syödä einesruokia vaan tehdään kaikki itse. Ihan asennekysymys jos alkaa normaali elämä tervettä ihmistä ahdistamaan.

    • jurmu

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Tuollaisia kirjoituksia on todella suuri ilo nähdä.Olen varma että sekä teillä että lapsillanne menee jatkossakin hyvin.

  • june

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Jopa oli elämä vaikeeta. Lapset voi hoitaa toisinkin. Kuten näin:

    Ala-asteella ollessani äiti oli lähtenyt töihin, kun herätyskello herätti minut. Keittiössä oli termarissa kuuma vesi ja voileivät lautasella. Sekoitin kaakaon, söin ja pukeuduin, keräsin kirjani ja menin kouluun. Läksyjen tekeminen oli minun tehtäväni, ei vanhempien. Koulun jälkeen otin välipalaa ja leikin ulkona kavereiden kanssa. Harrastuksia ei ollut koska niihin ei ollut varaa. Ne jotka kävivät harrastuksissa, menivät sinne bussilla tai kävellen. Illalla äiti laittoi ruokaa, joka syötiin vailla reklamointia.

    Jos ihmiset tanssitte lastenne pillin mukaan, niin sääliksi käy kaikkia. Varsinkin niitä jotka myöhemmin pariutuvat näiden lellivauvojen kanssa. Lellivauvat kun luulevat, että kaikki tarjoillaan valmiina nenän eteen, ei tarvitse itse kuin valittaa ikävystyneisyyttään.

    • jurmu

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Olen varma,että olet selvinnyt elämässäsi hyvin.Tuonkaltaisilla eväillä se nimittäin onnistuu.

    • O sancta simplicitas

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Minulla ei ollut lapsena kavereita, joiden kanssa leikkiä ulkona. En toisaalta oikein edes tiedäkään, että mitä ikävystyminen tarkoittaa. Harrastuksien olemattomuuden arvannette mainitsemattakin.

      Hain yliopiston matemaattis-luonnontieteellisestä korkean keskiarvon tutkintotodistuksen, josta kukaan työllistävä ei tässä taloustilanteessa vaikuta olevan kiinnostunut.

      Jos tässäkin ollaan taas rakentamassa jonkinlaista konsensusta siitä, että epäonnistuneisuus ja lellivauvamaisuus kulkevat käsi kädessä, minun pitänee jo siirtyä SKP:n kestoäänestäjäksi. Saadaan aikaiseksi järjestelmä, jossa asenne todella ratkaisee kertaluokkaa enemmän, eikä tuollaisia riman alittavia lellimishöpinöitä kuule.

      Syntynyt olen 1980-luvun lopulla. Varusmiespalvelus on suoritettu maksimipitkästi.

  • xyz

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Kuulostaa ihan isän normipäivältä! Tsemppiä molemmille sukupuolille.

  • Äiti

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Loistava kirjoitus ja my life story. Unelmoin juuri parhaillaan potkuista jotka varmasti kohta saankin, koska työhön panostaminen on huonolla tolalla. Ei pysty enää venymään. Mies auttaa kun on kotona (osan viikosta muualla töissä), mutta kyllä arjen jutuista monet jää silti äidin harteille.

  • Hmm

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Tämän kirjoituksen oli kai tarkoitus olla tyylilajiltaan hauska.

    "Nainen korottaa äänensä ja uhkaa lasta parilla vakiouhkauksella, joita ovat kännykkätakavarikko tai viikkorahakielto."

    Tämä kuitenkin tekee minut surulliseksi. Suomessa on vallalla hyvin ikävä kasvatustapa, jossa lapsia tosiaan kasvatetaan "vakiouhkauksilla". Menet mihin tahansa, missä on lapsiperheitä, niin uhkauksia satelee.

    Kenties hieman toisenlaisilla kasvatusmenetelmillä se vanhempikin pääsisi vähemmällä stressillä ja tunnelma aamupalapöydässä olisi mukavampi :)

  • Yksinhuoltajia kaikki?

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Lapsenhankinta ei koske kaikkia naisia. Oikeasti kolumnissa puhutaan vain äideistä.

    Ensimmäiseksi herää kuitenkin kysymys, miksi tekstin esimerkkihenkilön pitäisi olla nainen? Eikö miehillä ole lapsia ja ruuhkavuosia? Kestävätkö isät tekstissä kuvailtua päivätmiä äitejä paremmin vai miksi he eivät katoa työelämästä?

  • Äiti vm.-80

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Kyllä se arki juuri kuvatun kaltaista vaan useimmiten on, ei tässä minusta mitään sinänsä erikoista ollut kirjoitettu, kunhan kunhan kirjattu ylös perusarkea :) Meillä on neljä lasta ja molemmat aikuiset ovat ihan täystyöllistettyjä perheen aikataulujen kanssa, aamulla sängystä noustua tietää että myöhään illalla seuraavan kerran saa istahtaa. Ja meillä silti sentään on toinen vanhempi vielä päivät kotona kahden muksun kanssa.

  • Äiti minäkin

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Voi hyvänen aika näitä kommentteja!! Eivätkö ihmiset ymmärrä kärjistämistä, huumoria, sarkasmia, ironiaa,... Maailmassa on muitakin värejä kuin vain musta ja valkoinen.

    Meillä on perheessä kaksi aikuista ja minä perheen äiti teen lyhennettyä työpäivää. Siitä huolimatta tunnistan hyvin juuri tuon kaltaisen kiireen ja sen tunteen, kun korttitalo tuntuu kaatuvan väärään aikaan tulevaan puheluun tai lapsen sairastumiseen tai ihan mihin vain yllättävään tilanteeseen.

    Aivan loistava kirjoitus, kiitos. Osui ja upposi.

    Ja kyllä: meillä perheen isä osallistuu myös rumban pyörittämiseen. Jopa niin, että käyttää vapaa-ajastaan ison osan (3-6 aktiviteettia per viikko) oman ja toisten lasten valmentamiseen. Tämän tyyppinen vapaaehtoisuus on omiaan tuomaan lisää painetta kodin ruuhkavuosiin.

  • Koitettiin mekin

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Vaimo meni töihin, mutta lopulta lastenhoitokulut, ja kotihoidontuen poisjäänti aiheuttivat sen että meillä jäi pari sataa vähemmän kuussa käteen. Siihen vielä huomioksi se että silloin käytettiin paljon enemmän valmisruokia, sumplittiin autonkäyttöä (jos töiden takia olisi otettu toinen auto, oltaisiin menty vielä enemmän miinukselle), josta aiheutui 100-200€/kk lisäkuluja versus kotona olemiseen.

    Jos on kaksi tai etenkin sitä useampi lapsi kotona, ja työpaikasta saa alle 1500 käteen ei työnteko ole järkevää muuta kuin harrastusmielessä. En tiedä miksi näin on mutta kokeiltu on. Toki jos toisellakaan tulot eivät ole järin suuret voi silloin mahdollisesti saada alennuksia päivähoitomaksuista ym. mutta siihen en ole perehtynyt

  • jep

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Kolumnisti unohti yhden asian - kuten hänellä on tapana - miehen ja muisti vain sankarinaisen. Hän unohti myös sen, että naisen on edelleen sosiaalisesti hyväksytympää jättäytyä pois töistä kuin miehen (ja myös kutsua työttömyysjaksoa lastenhoidoksi). Sankarinaisesta puhuessaan kolumnisti unohti myös, että monelle naiselle se on juuri miehen työ ja siitä saatava palkka, joka tekee kyseisen valinnan mahdolliseksi. Eikä siihen ole syynä pelkkä todellinen tai kuviteltu eripalkkaisuus vaan jo puolisoiden ikäero: nainen haluaa lähes poikkeuksetta itseään vanhemman mienen (ja mies itseään nuoremman naisen) ja 30-40 vuoden kohdalla tämä tarkoittaa yleensä parempaa tilipussia siinäkin tapauksessa, että muuten tehtäisiin samaa työtä ja saataisiin samassa kokemusvaiheessa sama tili.

    • jep jep

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Kolumnistilta unohtui myös, että kaikki naiset eivät ole äitejä. Ainiin, tai siis epänaisiahan sellaiset antisankarinaiset taitavatkin olla ;-P

  • Ex-koti-isä

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    "Kotijoukkojen johtaminen tuo naiseen sellaisen asiantuntijalisän, ettei sitä voi korvata millään strategisen henkilöstötuottavuuden johtamiskursseilla."

    Kolumnistikin siis myöntää, että nainen johtaa kotia? Se ei toki estä häntä valittamasta jo seuraavassa kolumnissa, miten nainen on aina miehen syrjimä ja tossun alla.

    Kysyä myös voisi, uskaltaako - ja haluaako - se nainen luopua tästä johtajuudesta. Jotta mies jäisi enemmän kotiin, naisen olisi siitä nimittäin osittain luovuttava. Ja hyväksyttävä se, että mies saattaa tehdä joitakin asioita toisin kuin nainen haluaisi - mutta että se ei tarkoita niiden olevan silloin yhtään huonommin tehtyjä.

    • Vanhapiika

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Ihan sivullisena naisihmisenä olen saanut asioiden tilasta sellaisen vaikutelman, että ex-koti-isä taitaa olla tässä asiassa ihan tasa-arvokysymyksen ytimessä. Merkittävällä osalla miehistä olisi valmiuksia ja asennetta enempäänkin, mutta on myös paljon niitä naisia jotka haluavat äidin nöyrän pikku apulaisen, ei sen enempää. Monien naisten kertomuksissa isä on kotioloissa ikään kuin vastenhakoisen teinin roolissa.

  • Ylpeä äiti

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Mielestäni Sari ei kuvannut yh-arkea vaan minun ja meidän arkea:-). On miehiä jotka, tekevät pitkiä päiviä, matkustaen jne, jotta muiden perheiden miehillä ja äideilläkin olisi työpaikka mihin mennä. On isiä jotka vetävät muiden perheiden lapsille harrastuksia, joihin muiden perheet voivat sitten lapsiaan kuskata. Siinä sivussa nämä miehet yrittävät parhaan taitonsa mukaan ehtiä olemaan omille lapsilleen hyviä isiä. Ylpeä näistä miehistä ja meistä äideistä jotka pidämme tämän arjen pystyssä.

    • Ahaa

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Teillähän on varsinainen sankariperhe.

      Perheetön siivooja tai hoitotyöntekijä ei taida saada arvostustasi. Vaikka ilman sitä siivoojaa ei palveluyrittäjällä ehkä olisi asiakkaita eikä siten työpaikkoja tai jos vanhuksia ja lapsia ei hoitaisi kukaan, ei silloinkaan ehkä olisi sinunkaan miehellä työpaikkaa.

      Tai entä jos kukaan ei olisi kouluttanut sitä supersankariasi ja tehnyt hänelle koulu- ja myöhemmin lounasruokia.

      Ja miksi ylipäätään ihmisiä pitää laittaa paremmusjärjestykseen?

  • Mieskin hoitaa lapsia

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Isän klo 7.00 oltava raksatyömaalla vasara heiluen,herätys on ollut klo 5.00 huonosti nukutun yön jlk (lapset hereillä vuoron perään),klo 6.00 lapset väkisin hereille samalla kun emäntä jatkaa uniaan, koska menee vasta 9.00 töihin.

    Klo 6.30 lapset tarhaan itkevinä ja väsyneinä,mestari jo soittelee kertoen betoniauton odottavan työmaalla,räntäsade ja pohjoistuuli kylmää ruumiin kun ajattelee ulkotyöpäivää myrskyssä.Työpäivän jlk ruuhkien läpi jäätyneillä teillä lapset tarhasta hakemaan,ovat ikävöineet isää ja kakkakin on tullut housuun,toisella lapsella kuume nousemassa,äkkiä kotiin jossa jo koululaiset odottavat isän tekevän taas hyvää ruokaa suurperheelle,vaimo tulee 18.00 töistä väsyneenä ja retkahtaa sohvalle,ei jaksa mitään.Isi vie vanhemman lapsen harrastuksiin ja pienimmän ottaa mukaan ,jotta vaimolla olisi vähemmän hommia kotona,saa katsella rauhassa Emmerdalensa,näin se menee nykypäivänä,mummot ja papat loistaa poissaolollaan.Työttömänäkin moni mies hoitaa kodin.

  • yhmutsi

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Aika omituinen kirjoitus. Kolmen lapsen yh-äitinä en koe elämäni olevan noin ankeaa, vaikka olenkin kokopäivätyössä ja opiskelen työn ohessa. Toki elämä olisi helpompaa, jos taloudellinen tilanne sallisi vaikkapa siivoojan palkkaamisen, mutta kun ei niin minkäs teet. Omat ja lasten harrastukset on järjestettävä järkevästi, ruokinta hoituu arkena (pakastimesta sulatettavalla) kotiruualla ja oikea asenne auttaa siihen, että lasten kanssa voi kommunikoida muutenkin kuin räyhäämällä. Jos perheessä sattuu vielä olemaan puoliso, niin luulisi kaiken olevan helpompaa.

  • Antti

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Ihan kiva juttu hei, YLE! Hyvä, että täällä tiedetään ketä ruuhkavuodet koskevat. Elän kai rinnakkaistodellisuudessa kun Sari Helin sanatarkasti kuvaili elämääni.

    Olen perheessä vastuussa lasten viemisestä hoitoon, heidän kanssaan leikkimisestä kun palaan töistä. Minulla ei ole perhettä kummempaa sosiaalista elämää, ellei työpaikkaa lasketa. Työpaikalla ei kannata avautua perhe-elämän vaativuudesta, sillä mies ei siellä mitään ymmärrystä saa. Aiempi aktiivinen kuntoharrastus päättyi seinään, nyt painan n. 15kg enemmän. Unet ovat myös vähentyneet, jotta ajan saa riittämään.

    En valita. Rakastan lapsiani ja sitä paitsi: mitäs läksin? Ai niin ja mikä oli ero? Olen mies.

  • Palataan vanhaan takaisin

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Monelle naiselle tulee yllätyksenä mitä äitinä olo vaatii,on ehkä unohdettu oman äidin mahtava työ,jonka teki hoitaessaan lapset kotona.Nykyään isät ovat vähintään tasapuolisesti mukana lasten hoidossa,ellei "supernainen" haali itselleen kaikkia kodin tehtäviä ja piilosyyllistä sitten miestään,joka raskasta duunia painaa,jotta omakotitalolaina tulee hoidettua.Jos mies ei osallistu lasten ja kodin asioiden hoitoon,niin kannattaa miettiä omia miesvalintojaan aikoinaan,osallistuvia miehiä on paljon tarjolla,ne ei vaan ole netissä.Lapsen kasvatus kestää myös n. 20v,joten mies hoitaa paljon teini-ikäisten kuljetuksia ja polkupyörien korjauksia ym,vauva-aika on vain hetken,tarha ei korvaa äitiä.

  • isoäiti ja esimies

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Sarin tapaan ihmettelen minäkin sitä, miksi Suomessa lapsensa päivähoitoiän ohi kasvattanut nainen ei saa työtä? He ovat todellakin parasta työvoimaa, jota voi kuvitella. Huomattavasti kyvykkäämpää ja tehokkaampaa, kuin nuoret uratykit, joilla ei vielä ole mitään näkemystä elämästä työn ulkopuolella. Eikä tämä tehokkuus laske iän mukana, se on nuorten harhaa. Ikääntynyt nainen on paras sijoitus työnantajan kannalta, koska hän on sitoutunut, kyvykäs, innokas ja viisas työntekijä.

  • t.m.u.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Kotona pitkään olevalle äidille kaatuu suhteeton määrä töitä. Olikohan siinä puolensa, kun jaoimme hoitovapaan miehen kanssa, kun hänkin meni töihin lapsen ollessa 10 kk,kummatkin saivat olla aikuisten kanssa, jolloin illalla jaksoi parrmmin lasten kanssa, lapsia syntyi 4. Lapset tottuivat säännölliseen päivärytmiin ja omiin tehtäviin.. Kaaos oli tietty meillä kun lapset sairastuivat, se ei onneksi ollu jatkuvaa. Suosittelen työssäkäyntiä siitä huolimatta että se on jonkinaikaa rankkaa,

  • Mies ilman kaaosta

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Kommentoijat ihmettelevät missä se mies on? No tässähän minä. Olin kyllä yksinhuoltaja yhdelle lapselle. Kaaoksesta en ollut kuullutkaan. Ihan järjestäytyneesti vein lapseni päiväkotiin. Hän jäi sinne mielellään ja iltapäivällä lähti mielellään kotiin, koska päiväjärjestys oli näin.

    Eikä minun tarvinnut työpaikallani tarkistaa onko minulla housut jalassa vai ei. Toki aamiaseni oli ranskalainen; kupillinen kahvia ja savuke. Ruokaryrmini oli iltapainotteinen.

  • Lapseton nyt ja jatkossa

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    "Kotijoukkojen johtaminen tuo naiseen sellaisen asiantuntijalisän, ettei sitä voi korvata millään strategisen henkilöstötuottavuuden johtamiskursseilla."

    Kirjoituksen perusteella tämä ei kyllä pidä paikkaansa, koska jos pitäisi, niin kuvatun kaltainen kaaos ei tapahtuisi, koska henkilö olisi oppinut sekä priorisoimaan että delegoimaan. Sivusta seuranneena tuntuu usein myös siltä, että lapsen jatkuva hyysääminen ja "lapsen ehdoilla eläminen" johtaa juuri tuohon oravanpyörään, kun vanhempi ei ole enää vanhempi, vaan elää lapsen oikkujen mukaan. Ei mikään ihme, että elämästä tulee sekamelskaa.

    Siksipä olenkin tehnyt valinnan lapsettomasta elämästä.

  • MrM.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Hyvä esimerkki siitä, miten ajanhallinta on täysin kadoksissa. Meillä vaimo tekee uraa ja itse pyöritän useampaa yritystä, pieniä lapsia on kaksi. Silti molemmat ehtivät harrastamaan ja viettämään välillä myös omaa aikaa vaikka lasten kanssakin pyritään siihen, että illalla on aina toinen aikuinen vähintään läsnä.

    Asiat ovat vaikeita ja raskaita, jos itse niistä tekee sellaisia.

  • Heimopäällikkö

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Tuntuu uskomattomalta, ettei aikuinen ihminen osaa järjestää arkeaan niin ettei olisi koko ajan kaaos. Ei töiden ja perhe-elämän yhteensovittaminen ole mikään mission impossible. Jää kuva, että kirjoittaja käyttää lapsia tekosyynä huonolle suoriutumiselle työssä ja toisaalta töitä tekosyynä sille että tiuskii lapsilleen. Vika voisi löytyä peilistä?

    • Yliopistokoulutettu intiaani

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Minulla ei ole koskaan ollutkaan työtä tai perhettä, ja silti elämäni on kaaos. Lapsuudenkodissa kuri oli kyllä äärimmäisen tiukkaa, sekä nk. virkistäytymistoiminta tarkoin organisoitua.

      Mitä enemmän luen ja kuulen tämän kommentin kaltaisia, sitä enemmän tuntuu siltä, että olen oikeassa.

  • yh

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Kahden pienen lapsen yksinhuoltajana arki oli juuri tuollaista ja kesti vuosia, kunnes molemmat oli koulussa. Ei ollut mahdollista jäädä pois töistä kun ei ollut toista palkansaajaa taloudessa...

  • Pois oravanpyörästä

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Loistava juttu Sari! Kuvaa juuri omaa elämääni, minkä takia päätin ruveta tekemään lyhennettyä työviikkoa. Mies on, mutta hän on usein työreissuissa ulkomailla ja isovanhemmat asuvat kaukana. Uran ja perhe-elämän yhdistäminen ei ainakaan minulta onnistu täysillä. Ei edes helpota, että lapset ovat jo koululaisia. Vaikka ovat omatoimisia muuten, kahden lapsen kilpaharrastukset, pyykki- ja ruokahuolto, auttaminen läksyissä jne. takaavat jokailtaisen toisen "työvuoron" kotona. En jaksanut enää.

  • töissä

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Suomessa suhtaudutaan jostain syystä todella syyllistävästi näihin tehokkaisiin ihmisiin, jotka ovat vanhempia ja maksavat veronsa. Töissä käyminen pitäisi olla itsestäänselvyys ja asenteiden, yhteiskunnan ja työnantajien tukemaa. Onko todellakin tässä talouden tilassa enemmän tuomittavaa käydä töissä, maksaa veronsa ja näin ollen laittas pienet lapset hoitoon kuin elää vuosikausia yhteiskunnan varoilla? Pienien lapsien hoitopaikkojen asenteet pitäisi olla tilannetta tukevia eikä tuomitsevia ja sääliviä. Keski-Euroopassa lapset menevät 3kk ikäisinä hoitoon, koska silloin loppuu äitiysloma. Lapsista kasvaa kuitenkin hyväkäytöksisiä ja tasapainoisia kansalaisia.

    Lopettakaa syyllistäminen ja tukekaa kiireisiä vanhempia. Jokainen veronmaksaja tarvitaan.

    • Hellu

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Kiitos Sari!

      Mun elämä oli just tuota, plussattuna sillä että yritin olla täydellinen kaikkialla.

      Toinen lapsi sairasti alinomaa, korvakierre ja putkitukset kolmeen kertaan ym. Ei mummoja tai ketään muitakaan.

      Lopulta paloin loppuun siinä kuviossa. Nyt lapset onneksi isompia ja terveempiä. Minä taas töissä, viisaampana. Osaan jo sanoa ei välillä.

      En siis yhtään ihmettele naisten katoamista. Eri asia olisi, jos voisi tehdä osa-aikatyötä ja olis kunnon turvaverkot.

  • Perheenisä

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Vaikuttaa jotenkin sille, että tässä päivän artikkelissa puhuttiin yksinhuoltajaäidistä? Varmasti rankkaa, mutta sitä se lienee myös vastaavassa tilanteessa oleville yksinhuoltajaisille - mutta täytyy vain oppia priorisoimaan kaiken keskellä.

    Tosin, tyypillisessä perheessä lienee kaksi vanhempaa, joten yksittäisen päivän riepotus toistunee lähinnä parillisina tai parittomina päivinä, joten mikä tässä nyt on niin kummallista? Miehet eivät vain jaksa stressata tilanteeseen täydellisesti sopivista vaatekappaleista ja välittää siitä jos kuudelta aamulla vedetty pakkeli ei jollakulla enää ole aamupalaverin aikaan kuosissa.

    Relaamalla ehtii ja jaksaa enemmän, niiin kotona kuin työelämässä.

  • Tällaista pohdintaa vaan...

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Eikö löytyisi jonkinlaista 5h työpäivä suunnitelmaa eduskunnalta esitettäväksi työnantajille 5 vuodeksi lapsen syntymästä? Tai jotakin sen suuntaista.

  • Jaanuska

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Aika mielenkiintoinen kirjoitus, enkä tuota ihan allekirjoita. Myös meillä 80- ja 90-lukujen äideillä ja isillä on ollut pitkiä työpäiviä, työmatkoja, uraputkia, päiväkoteja, joissa tietyt aukioloajat, sairastavia lapsia, harrastuksia jne., eikä kukaan silloin valittanut. Se vaan kuului asiaan.

    • Lapsi 80-luvulta

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Paitsi ehkä se lapsi? Ainakin itse muistan lapsuudestani pelon, hylätyksi tulemisen tunteen ja ikävän kun vietin paljon aikaa itsekseni, itse itseni kouluun ja harrastuksiin hoitaen ja tarvittaessa isovanhemmille sekä naapureille iltaa viettämään, syömään, yökylään... Yh-äiti loi uraa, opiskeli työn ohella, matkusti työn vuoksi ja teki päivittäin parin tunnin työmatkan julkisilla. Ei ollut esim. kännyköitä joilla tavoittaa mistä ja milloin vain jos jotain yllättää sattui. Ja sattuihan niitä. Ehkäpä äitini jatkuva ärtymys johtui väsymyksestä ja riittämättömyyden tunteesta? Vaikkei hän sitä ääneen voinut sanoa sillä olisi ollut heikkouden merkki, sitä valittamista.

      Itse en halua lapsilleni samaa, vaan teen mieluummin osa-aikatyötä alalla jota ei suuremmin arvosteta ainakaan rahassa. Ehdin olla lapsille läsnä ja opettaa heille yhteistä arkea. Ja kyllä, paljon lapsista ja kodista on minun vastuullini puolison ollessa puolet vuodesta työn vuoksi poissa kotoa, viikkoja kerrallaan.

  • Manna

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Hallitus teki hienon (sen ensimmäisen) päätöksen, että naiset voisivat tehdä osa-aikatyötä ja saada kotihoidontukea porrastettuna. Toteutus vaan ontuu, koska jos omaa työtä ei voi puolittaa, ei osa-aikatyötä muualta löydy. Paitsi jotain muutamaa tuntia kaupan kassalla iltaisin ja viikonloppuisin. Tässä olisi yritysmaailmalle eurooppalaistumisen paikka! Suurin osa eurooppalaisista pienten lasten äideistä tekee töitä osa-aikaisesti.

  • Sarjayrittäjä-Isä

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Tämä koskee yhtälailla miehiä. Elämässä täysi ralli päällä lasten ja työn kanssa. Erittäin tärkeitäkin asioita tehdään vasemmalla kädellä, massiivisissakin työasioissa oikaistaan jotta voidaan priorisoida lasten harrastukset, hammaslääkärit, neuvolat, kavereille viennit. Jäädään etätöihib lapsen sairastaessa tai puolison monipäiväisen työreissun aiheuttamien kotiaikataulupaineiden vuoksi.

  • Ateisti

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Hei, ja kiitos mielenkiintoisesta artikkelista. Yhteiskuntamme antaa sinulle kymmenen pistettä ja papukaija merkin. Olet tämän ajan marttyyri. Pystyt kertomaan tarinaa, johon moni samaistuu ja sinun armollasi he saavat itselleen pyhimyksen arvon. Mielenkiintoisesti tämä juttusi antaa ymmärtää, että jokainen nainen, on tai tulee joskus olemaan myös äiti. Ja jokainen, joka ei suvunjatkamiseta harjoita, ei pysty ymmärtämään tätä uhrautumista paremman asian puolesta. Eli lapsien. Toivon, että sinunkaltaistesi marttyyrien opit eivät jatku sukupolvelta toiselle. Olkaa yhdessä, ihmisinä, tässä hetkessä, hyvässä ja huonossa

  • Äiti

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Kiitokset loistavasta kirjoituksesta! Meillä juurikin näin. Mies viikot reissussa, minä hoidan kaiken. Monissa muissa perheissä isä toki osallistuu arkeen.

  • Yksinhuoltaja

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Jotenkin huvittavaa miten paljon kahden vanhemman perheet jaksavat mesota ruuhkavuosista. Teitä on kaksi aikuista jakamassa arkea! Nauttikaa.

  • xx

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Kiitos Sari! Totta joka sana. Ja vaikka isäkin osallistuu niin siltikin tuo pätee. Ehkä muutama palaveri/päivä menee rennommissa merkeissä mutta kokonaisuus silti pysyy siellä kaaoksessa. Ja usea isäkin kärsii, vaikka miehet kyllä osaa relata meitä naisia paremmin. Eivät vaan välitä "pikkujutuista".

  • Isänvaisto

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Tuttua tekstiä. Ihan yhteishuoltajaisän (muksu puolet ajasta) arjelta kuulostaa. Ihmettelen sitä vaan miksi tästäkin piti kommenteissa tehdä naiset vastaan miehet -kysymys. Aihe oli ruuhkavuodet eikä sukupuoli. Hyvä äiti tai isi, mitä väliä. Molempia löytyy ihan tasapuolisesti. Itselle ainakin lapsi elämän tärkein juttu.

  • Asennemuutoskin voi auttaa

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Pitää hyväksyä, että sillä että on työssäkäyvä pienten lasten vanhempi on vaikutuksensa. Kotona ei silloin koko ajan ole joku paikkoja ojentelemassa ja toivottavasti se aika kun kotona yhdessä ollaan, käytetään etupäässä muihin juttuihin. Vähemmän siivousta ja täydellisyyshakuisuutta, enemmän sotkujen ja kaikenlaisen keskeneräisen sietämistä. Jos pitää olla täydellinen kotona, töissä, ystävien ja suvun keskellä, harrastuksissa, vanhempainyhdistyksissä ja naapureiden silmissä voi saman tien hyvästellä sekä oman jaksamisensa että parisuhteensa. Kun kaikkea ei ihminen ehdi eikä jaksa. Vähemmän riittää ja lapset ovat onnellisia vaikka koti ei näytä arkisin avotakasta reväistyltä.

    Kyllä silloin jää paukkuja ihan hyvin myös työelämään.

  • Kuusi vuotta kotona

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Miehet eivät halua naisia töihin. SIitä se kaikki kumpuaa.

  • Isä

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Isät tekee yhtäläillä työtä perheen eteen. Isät ei tee asiasta vaan numeroa.

  • Mami

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Osui ja upposi. Aivan justiinsa näin. Vielä pieni lisäys loppuun: "ettei vanheneva dementoituva äiti soittaisi...

    Isä on talossa, mutta jotenkin kaikki kaatuu äidin niskaan. Siinä kun isä viettää illaan mukavasti jääkiekon tai sarjojen parissa, äiti viikkaa pyykkiä, tiskaa, imuroi, auttaa koulutehtävissä.

  • miesparka

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Oikein realistinen kirjoitus. Vaikka olen mies, joten ruoanlaitto ja moni muu asia jäi vaimolle, olen kyllä kokenut kovasti tuota samaa stressiä ja syyllisyyttä, mm. noutaessani lapsen päiväkodinjohtajan syhkeän katseen varjosta viimeisenä vanhempana, vaikka minun täytyi livetä töistä ennen aikojaan ehtiäkseni jotenkin kohtuuajassa. Mustina ja harmaina ovat mielessäni nuo vuodet, vielä tässä eläkeiässäkin se jotenkin ahdistaa.

  • Selene

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Tässä ollaan sentään vielä 30 min päässä palaveripaikalta. Tilanne niin tuttu. Oman mausteen tuo päiväkoti-ikäisten perheeseen päiväkodin aikataulu. Omalta kohdalta ohi, mutta pientä muistutusta seuraavan sukupolven ansiokkaalla tuella. Tuntee itsensä vähän nuoremmaksi. -Isät ei joka perheessä ole käytettävissä, tai äidit.

  • mökkihöperö

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Joskus on toisin päin:kotona oleva äiti voi olla se raivoava räähkä ja on parempi suunnata takaisin työelämään.Jotta iltaisin jaksaa olla se parempi vanhempi.

  • Pilttiäidit

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Uutta terminologiaa, ruuhkavuodet, kaaosvuodetdet, yleiselle laiskuuden ja mukavuudenhalunhyväksynnälle pilttisukupolvelta. Miten sitä ennen pärjättiinkään eikä huomattu valittaa , jos joskus vähän piti panna töppöstä toisen eteen rivakammin. Ei ollu ees nettiä apuna. Voi voi ny sentään tätä päivääää....

  • Vaihtoehtoja on

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Olipas herkullista luettavaa. Kyllä se vaan on ihana olla vapaaehtoisesti lapseton.

  • Koettu, nähty ja eletty

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Juuri näin. Ja tähän yhtälöön kun vielä lisätään vuosikausien epävarmuus työpaikasta (ketjutus), huoli asuntolainoista selviämisestä, työnarkomaanipuoliso, sairastelevat lapset ja ajoittaista apua tarvitseva iäkäs ja sairaalloinen vanhempi, on tarjolla sellainen soppa, että siitä ei ihan helpolla selviä. Lopputuloksena on tämän juhtana raatavan naisen terveyden menetys, avioero ja köyhtyminen. Terveyden menetys pitää huolen siitä, että ei tarvitse kauan eläkeläisenä valtiota rasittaa.

  • Tuija

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Olisiko asialla muukin selitys - nimittäin ensisynnytysiän noustessa äitiys- ja hoitovapaat osuvat juuri noille vuosille, jos parikin lasta laittaa? Ei silti, osa-aikatyötä edes pienten lasten vanhemmille ei meillä tunnu järjestyvän - päinvastoin työnantajapuolella tuntuu olevan tahtoa vain pidentää työaikaa.

  • Puupeli

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Ihan asiallisesti kommenteissä kysytään missä isä on?

    No, jos sellainen ylipäätään on kuviossa hän varmastikin hoitaa osansa perheen asioista, mutta usein juurikin tässä mainitut asiat "kaatuvat" naisen niskoille.

    Täytyy muistaa, että joku myös siivoaa, käy kaupassa, kulkee harrastusmatkoilla (lasten), huoltaa auton, tekee kodin kunnostustöitä ja perheen taloudellisen tilanteen ylläpitämiseksi käy töissä; käy paljon töissä.

    • Äiskä

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Juuri näin. Kyllä niitä erinäisiä kodin, pihan ym ym töitä on niin paljon, että molemmille riittää. Mieluummin itse ainakin hoidin lapsia tai tein ruokaa kuin huolsin autoa tai nikkaroin taloa.

  • Mama

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Hyvä kirjoitus ja kiinnostavia kommentteja, kiitos niistä!

    Elämä on. Perhe on. Rakkaus ja läheisyys. Yksinäisyys ja epätoivo. Työt ja velvollisuudet. Onnistumisen kokemukset. Pettymykset ja väsymys. Läheisteni tarpeet. Minuus. Ilot ja surut. Siinä elämän ihanan kirjava matto. Toiset raidat kirkkaita, toiset tummia. Yhteisellä loimella lujaksi kudottu.

  • ättä

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Miksi tuollaisia blogikirjoituksia julkaistaan näin isosti. Jokainen nainen tietää, ja myös terve mies tietää, perhe- ja työasiat blogista lukemattakin.

    Kaikki tietää, että lasten kanssa eläminen on vaativaa.

    mutta noin vaikeaa se ei kuitenkaan usienkaan ole tavalliselle ihmiselle. Moni pystyy organisoimaan esim aamunsa huomattavasti paremmin ja näin yhditämään lapset ja työn.

    kumma suurentelujuttu taas. ei me ihmiset niin tyhmiä olla että tuollaista haluttais yleistää.

    • tt

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Siksi, (kuten heti jutun alussa tuli ilmi), että silti yhä ihmetellään, miksi monet naiset jäävät työelämästä kotiin.

      Todellakaan kaikki eivät tiedä, että pienten lasten ja työelämän yhdistäminen on vaativaa.

  • ihmettelevä

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    "Lapsi on viimeinen, joka haetaan."

    Kuhahan ne kymmenet muut lapset on hakenut ennen itsesäälissä rypevää ruuhkailijaa? Ruuhkavuodetonko? Vai se isä tai äiti joka ei ole nostanut itseään elämää suuremmaksi marttyyriksi.

    Ja kenenhän kirjoittaja kuvittelee maksavan näiden työstä irtautuvien marttyyreiden elämän? Onko kuvitelma sama kuin tarinassa, jossa lapselta kysytään mistä raha tulee? "ne tulee seinästä, missä lukee otto.".

    Joku äiti tai isä joka ei ole nostanut itseään elämää suuremmaksi marttyyriksi ja lähtenyt pois työelämästä maksaa myös näiden itkupillien elämän.. Kannattaisi miettiä välillä sitäkin, kun elämä on niin raskasta ja kaaosta.. Ihminen itse tekee elämästänsä sellaisen kuin haluaa sen olla.

    Ja tosiaan mitähän ne isät tekevät ja ovat kadonneet, olipa perhe tai yh..

    Uskomatonta narinaa tyhjästä.

    • noh

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Pipoa löysemmälle. Juttu ei ole narinaa, van hauska, liioitteleva, sarkastinen kirjoitus. Ei pidä ottaa joka sanaa kirjaimellisesti.

      Eiköhän yhteiskunnassa ole suurempiakin toisten varojen kuluttajia kuin kotiäidit ja -isät muutaman satasen kotihoidontuella sen muutaman vuoden.

      Esim.on iso joukko sellaisia, jotka käyvät töissä vain sen verran, että pääsee taas ansiosidonnaiselle, vaikka töitä olisikin. Yli kahden tonnin eläkkeet vuosikymmeniksi.. Jostain syystä vain pikkulasten perheitä syytetään.

  • YHmammaklooni

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Kiitän kirjoittajaa hauskasti ilmaisusta naisten elämän tunnusmerkkien esilletuomisesta! jokainen voi löytää tarinasta omankin elämän vivahteita soveltaen hiukan yksityiskohtia.Erilaisia äitejä, naisia on ja moni kokee eri tavalla äitiyden ja työelämän haasteet.Kumppanin osuus on myös merkittävä ja taustajoukot, sukulaiset. Itse olen pyörittänyt kolmen lapsen arkea vuorotyöläisenä ilman auttavia käsiä ja naimisissakin olen. Työpaikkakin määrittelee miten perheelliseen suhtaudutaan. se luo omat haasteet jos ei ole joustavuutta siltä taholta. Mies voipi olla se matkustava ja reilummin ansaitseva jota näkee joskus lapsikatraan jatkeena. lasten eri ikäkaudet luovat haastetta ja aina se lapsi tarvitsee äitiä oli teini tai päiväkoti- ikäinen.Tarpeet vaan muuttuu! Lyhyempi työaika äidille olisi ratkaisu monen perheen pelastus.tein sitä itse nuorimman kohdalla, mutta siitäkös lompakko ja etenkin työyhteisö tykkäs.Samaa duunia paiskottiin tiiviimmässä paketissa, mutta eipä syöty eineksiä!

  • Terveisiä isoäidiltä

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Läheltä tyttären lapsiperheen elämää seuranneena sanon, että juuri samoilla sanoilla kuin Helin, olisin tilanteesta kirjoittanut. Jotakin täytyy olla todella pahasti vinossa suomalaisessa työelämässä kun johtajat eivät kykene strategioissaan ja henkilöstöohjelmissaan ottamaan perhe-elämän vaatimuksia huomioon. Masokistiset asenteet - mitä kurjempaa sen kunniakkaampaa! - vallitsevat. Tai ehkä johtoporras ei koskaan ole perhe-elämän vaatimuksia edes ajatellut? Meillähän vieläkin "management by perkele" on edelleen ihanne vaikka muu maailma sitä pitää vain huonona vitsinä. Tämä taitaa olla myös suomalaisen hallinto-ja yrityselämän suurin epäonnistuminen. Lyhytnäköiset, raha edellä tehdyt päätökset ja ihmisistä viis! - päätökset järsivät pitkäjänteisen kehittämisen pohjaa rotan lailla. On järjetöntä henkisen pääoman tuhlausta, että ihmisten sosiaaliset tarpeet ja elämänolosuhteet eivät ole johdon pöydällä kun strategioita kirjoitetaan. Siihen tämä maa kaatuu - näköalattomuuteen.

    • kiitokset terveisistä

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Olen tismalleen samaa mieltä, vaikka olenkin vasta alle kolmekymppinen mies ja korkeimmalla koulutustasolla pilattu.

      Kohtuun takaisin kaipaava on korkealle pallille nostettuna usein kovin eksyksissä. Asioita ei lainkaan helpota se, että sanotulla ja tehdyllä on voimakas taipumus muuttaa muotoaan merkityssisällöltään toisenlaiseksi "hierarkiassa" alemmas valuessaan.

      Nyky-yhteiskunnan säännöt on rakennettu erittäin kilpailullisiksi sekä sellaisiksi, että on vain asioita ja tapahtumia. Käytännössä useimmat ilmeisesti kuitenkin toivoisivat johtajaa, joka ikään kuin luotsaisi ihmismäisesti. Yhdistäminen on vaikeaa. Minä olen monologien ja suoran käskyttämisen sijaan pyrkinyt keskustelemaan mahdollisimman paljon, sillä läpinäkyvyydellä on valtava vaikutus luottamuksen rakentumiseen. Tiedon panttaaminen, mikäli siihen mennään, on vieläkin maailman tehokkain tapa tehdä henkilökohtaista rahaa. Siksi internetistäkään ei löydy ainakaan tekijänoikeuksia kunnioittaen juuri mitään olennaista.

  • RUUHKAMIES

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Meillä molemmat töissä. vien lapset aamulla ja vaimo hakee. 06.00 kun nousee saa syödä nopean aamupalan ja vie lapset hoitoon ehtii 9.30 töihin. Joustava työaika tekee sen, että päiväaikaan hoidettavat asiat jää minulle. Liukumia saakin tehdä takaisin jatkuvasti, jolloin kuuden jälkeen kotona. Ehtii sentään laittamaan lapsia nukkumaan.

  • Voi voi

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Lasten tekeminen ON vapaaehtoista....

  • 2Xäiti

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Tosiaan, tässä kirjoituksessa ei mainittu miestä. Tosiasia on se, että moni nainen elää ilman miestä, osittain siksi, että mies oli enemmän rasite kuin apu suhteessa (eli se "aikuinen lapsi"). Mutta vastakohtiakin löytyy ja sitä ei tietenkään sovi unohtaa.

    Itse olen nainen, kahden lapsen äiti ja perheen pääelättäjä. Tuloni ovat noin kaksinkertaiset mieheeni verrattuna. Ja kyllä meillä vaan meni niin, että puolet vanhempainvapaasta mies vietti kotona ja olimme molemmat erittäin tyytyväisiä tilanteeseen! Ei se ihan ongelmitta sujunut kuitenkaan. Puolivuotiaan esikoisen kun jättää isän kanssa kotiin, voi olettaa, että kaikki muu (pyykit, tiskit, yleinen järjestys) jää kuitenkin naisen vastuulle (ainakin useinmiten). Ei myöskään aurata kun isi ei omaa niitä tissejä jotka ovat niin kovin tärkeät vielä tuon ikäiselle. Kyllähän muutakin voi syötäväksi antaa, mutta ne eivät tarjoa lohtua samanlailla kun nuo maitorauhaset. Kotihoidon yms. tuet saa myös mies kun joku edel. kommentoija viittasi

  • Isä -75

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Meidän ydinperhe (41v, 40v, 9v ja 7v) asuu 100 metrin päässä koulusta. Työpaikalle on matkaa pari kilometriä, ja voi työskennellä myös etänä. Työ on hyvin palkattua, joustavaa ja myös henkisesti palkitsevaa. Isovanhemmat ja keskeiset sukulaiset asuvat samassa kaupungissa, ja tukevat arjen pyörittämistä. Ruokakassit tuodaan kotiovelle. Lapsia ei viedä organisoituihin harrastuksiin, vaan he tekevät sellaisia lasten juttuja jotka tuon ikäisenä luontevasti kiinnostavat. Silti on koko ajan sellainen fiilis, että on kiire ja stressi, ihan sama miten sujuvaksi tämän arjen pyörittämisen itselleen tekee. Eli kiire ja stressi vissiin sitten vain kuuluu tähän ikään. Kun on 40v, hommat pitää vaan hoitaa, ja toivoa, että kyllä se sitten joku päivä helpottaa.

    • Hyvin on pullat

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Hyvä kun arki toisilla on hyvin. Tuo kuulostaa ihan utopialta, kauniilta sellaiselta. Onnittelen!

      (Isovanhemmat & suku ihan toisaalla tällä kommentoijalla, 2xnatoja)

  • Rusininapulla

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Eihän tuossa väitettykään, etteivätkö myös isät osallistuisi.

    Kyllä pikkulapsiperheessä riittää valtavasti urakkaa kahdellekin. Saati jos esim. toinen vanhemmista tekee matkatyötä - tai jos toista vanhempaa ei yksinkertaisesti ole. Nimim. joka toinen viikko 24/7 äiti, joka toinen viikko sinkku.

  • Hyvin menny

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Ei ihan tiedä mitä sanoa... Paljon se on asenteesta kiinni.. Itse jäin yh ku lapset oli 11 ja 8 v. Josta toinen liikuntaesteinen.. Eli hyvin itse jaksoin olla töissä 8t päivässä loppuajan vuorokaudesta omaishoitajana ...Ei juurikaan ollut tukiverkkoa ym.. silti ei ois tullu mieleenkään valittaa tommosesta ja töitä tehny koko ajan. Mutta toki jos jutussa oleva näin kokee niin sitten se on niin hänen kohdalla.. Tuntuu vaan että osa liian herkästi valittaa ym. Vaikka paljon rankempaa monissa perheissä on.

  • kaaosäiti

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Terävästi ja osuvasti kiteytetty tämä äitiyden ja työn joskus ah niin mahdoton yhdistäminen. Kahden pienen työssäkäyvänä äitinä tunnistan tässä niin paljon tuttua, paitsi että meikit jää aamulla laittamatta. Hyvä Sari, jatka vain sanan säilän heiluttelua samaan malliin; blogisi ovat usein päivän piristys!

  • rennosti ruuhkassa

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Joo- tässä itse pienten lasten isänä ruuhkavuosia elävänä voisi todeta, että omalla asenteella voi jaksamistaan kaaoksen keskellä suojella. Oma ratkaisuni on ollut pudottaa sitoutumiseni astetta palkkatyötäni kohtaan (=tehdään vähän löysemmällä asenteella töitä eikä edes yritetä saavuttaa johdon asettamia tulostavoitteita). Suurimmassa uupumisen vaarassa on sitoutunut ja tunnollinen ihminen joka yrittää joka suuntaan tyydyttää kaikki vaatimukset. Itse priorisoin perheeni ja lasteni hyvinvoinnin oman urani kustannuksella.

  • äiti ulkomailla

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Monilla vanhemmilla arki on juuri tuollaista, ja mielestäni siihen pitää vaan tottua. En kyllä ymmärrä, miksi joidenkin vanhempien pitää yrittää olla super-ihmisiä: ei tulisi mieleenkään leipoa mokkapaloja päiväkotiin työviikon aikana. Tarpeettomia asioita voi karsia päivä-ohjelmastaan. Lisäksi minusta töissä olo pitäisi pyhittää työntekoon eikä lasten kanssa kommunikoitiin, siitähän meille palkkaa maksetaan. Kyllä ne lapset osaa itsenäisestikin toimia kun niille antaa siihen mahdollisuuden.

  • Kyltsä 1969

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Ihan kuin Sari olisi kirjoittanut minun elämästäni noin 4 vuoden ajalta.

    Meillä isä tuohon aikaan työskenteli kahdessa vuorossa, joten ei ollut aina läsnä, ku jos isä herää joka toinen viikko klo:04.15 ja joka toinen viikko tulee klo:23.00, ei siinä isä ole paljon läsnä. Itse oli pakko hoitaa juuri tuo rutiini joka päivä. Ja itselläni tuohon lisämomentin tuo 2 koiraa, jotka oli myös ulkoilutettava 3xpäivä. Olen joskus ihmetellyt, että miten olen tuon "rumban" jaksanut. Ei ollut myöskään itselläni isovanhempia, jonne lapsi olisi voinut mennä koulun jälkeen. Oma äitini niin vanha ja mieheni vanhemmat ovat espanjalaisia, joten ei sinnekään voinut kielitaidotonta lasta laittaa esim. kesäloman ajaksi.

    Olemme myöskin mieheni kanssa pitäneet tuon ajan kesälomia, niin että minä pidin kesäkuussa ja mieheni heinäkuussa, koska ei ollut muuta mahdollisuutta. Se siitä perheen yhteisestä ajasta, sekä akkujen lataamisesta syksyä varten.

    Kuitenkin hyvää syksyn jatkoa kaikille.

  • Onnellinen ruuhkavuosiäiti

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Kyllä tuo tutulta kuulostaa! Muttamutta...Väitän, että paljon on omasta asenteesta kiinni. Itse kokopv työssä, mies reissutyössä, pienet lapset, remontit, ruoanlaitto, nurmikonleikkuu, pyykkipino, pyttipannu, flunssa, vanhempainilta, vaatteiden nimikointi, väsymys, pieni hymyilevä suu. Minä nauti tästä elämänvaiheesta täysin siemauksin!! Jaksamisia kaikille äideille ja isille

  • Kaitsu

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    En täysin pysty tätä allekirjoittamaan. Vaativa työ ja kaksi lasta pienellä ikäerolla. Mutta: mies hoitaa osuutensa arjesta, itse en vaadi liikoja itseltäni (en töissä enkä kotona). Priorisoin, organisoin ja delegoin, kotona ja työssä. Kyllähän tässä tekemistä riittää mutta kiire ei ole vielä ollut, ei aamulla eikä illalla. Tosin lapset olleet hyvin terveitä sekä nohevia aamuherääjiä. Mutta silti, en edes oikeastaan ymmärrä miten hirveän aamuhässäkän saisi aikaan. terv. Äiti, joka aina on kyllä ennättänyt juoda kahvinsa kuumana ja ilman juoksuaskelia selvinnyt aamurumbasta.

  • Entinen yksinhuoltaja

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Ihmettelen suuresti tätä ilmiötä. Iloisella 80-luvulla olin itse yksinhuoltaja, enkä olisi voinut kuvitellakaan jääväni työstä pois vaikka `ruuhkavuosissa` elin... niin ne lapset vaan tottuivat tarhaan, vuorotyöhöni ja erilaisiin hoitojärjestelyihin. Ruokaa piti saada pöytään, lapsille vaatetta, eikä lasten isä juurikaan tähän kaikkeen osallistunut, saati sitten maksanut elatusmaksuja. Niin vaan lapsista kasvoi kunnollisia, nykyisin työssä käyviä kansalaisia, joilla ei näyttäisi olevan erityisiä huolia, melko tasapainoisia ovat.

    Tässä ajassa jotain pahasti pielessä... liian helpolla pitää päästä, liian nopeasti saada kaikki... kaaosvuosista puhutaan - Miksi. Oppimisen ja kasvun vuosiahan kaikki, elämää !

  • ritvis11

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Jotkut pystyy ja joillekin ihan perusasiat on vaikeita.Kun ei jaksa nuorena yhtään venyä,ei jaksa vanhana sitäkään vähää.Aina pistetään joku muu kantamaan vastuu omista asioista.

  • brankkari

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Tämä on taas tätä naisten marttyyriksi heittäytymistä. Itse hoidan lapsia 20vrk/kk. Ja tuskinpa kaikki naisetkaan noin lapsia hoitaa. Vai mistä nämä ongelmaperheet tulevat? Kysymys onkin että miksi naiset elävät pidempään? Koska he hyppäävät hetkeksi pois työelämän oravanpyörästä

    • mie

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Toi on hyvä pointti! Minä sekä monet ystävistäni ovat saaneet olla vuoden tai useammankin kotona pienokaisiaan hoitamassa; tauon jälkeen työ maistuu ja lapsetkin on jo vähän isompia. Se on oikeus kun saa hoitaa omiaan kotona!

  • Äiti

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Hienoa, että tässä ketjussa on nostettu esiin myös miehen ääni! Kaikki kunnioitus ruuhkavuosien keskellä eläville sukupuolesta riippumatta.

  • TodellaHuonoÄiti

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Aidosta elämästä;

    2x 3-7vuotiaat

    Opiskelen

    Työelämässä (30h/vko) vuorotyössä

    Mies on

    Laina

    Valitettava tosiasia on, että on ihmisiä joiden taas on tehtävä työtä. Olen koulutukseltani & työltäni sellaisessa tilanteessa, että jos CV:ssä näyttää pahalta niin työt loppuu siihen. Suhteita ei ole nykyisessä työssäni niin paljon että viitsisi mainostaa (joku vastaa: onhan meillä suhteita, - juu, mutta palkkaako kukaan 2-lapsen äitiä? Moni pelkää lasten aiheuttamia sairaslomia).

    Jos elämä olisi eri radalla todennäköisesti minä olisin kotona & keskittyisin kahteen asiaan. Ei se vaan mene niin aina vaikka kuinka käsikirjoittaisi.

  • vapaa maa

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Lasten kotikouluttaminen on Suomessa vielä melko marginaalinen ilmiö, mutta esim. USA:ssa aika yleinen. Jos toinen vanhemmista, esim. isä, on kodin ulkopuolella työelämässä, voi toinen vanhempi kouluttaa lapset kotona ja hoitaa samalla muut perheen asiat. Ehkä monissa perheissä myös pidetään tärkeänä, että toinen vanhemmista olisi kotona perheen talouden niin salliessa, esim. kunnes lapset menevät kouluun, toiselle tai kolmannelle luokalle, tms. Kotona oleva vanhempi voi mahdollisuuksien mukaan tehdä osa-aikatyötä, opiskella, tms. Peräänkuuluttaisinkin kaikkiin lapsiperhetilanteisiin lisää joustavuutta työmarkkinoilla osa-aika ja etätöiden tekemiseen sekä enemmän ymmärrystä yrittäjäperheitä kohtaan.

  • Logiikka unohtuu

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Isovanhempia ei ole, kirjoituksessa todetaan. Lopuksi muistetaan sitten toivoa, ettei vanheneva äiti soittaisi. Haudan takaako? Jos naisella on päiväkoti-ikäinen pikkulapsi, niin äidin uskoisi olevan yhä työikäinen. Eri asia tietysti jos vanhemmat sairastavat eivätkä siksi ole käytettävissä lapsenhoitoapuna.

    Mutta nyt ihan puskasta huutelen tässä, että miksi yh-äidillä ei ole yhtään ystävää, naapuriperhettä tai toista yh-äitiä joka voisi joskus hiukan helpottaa arjen ongelmissa? Eikö harrastukseen kuskaamista voi hoitaa joku toinen ryhmäläisen vanhempi? Ja jos lapsella on keskittymisvaikeuksia, tai muuten ei osaa tehdä läksyjään ajoissa, pitäisikö mieluummin lapsen kanssa tehdä ne läksyt, leipoa ne mokkapalat ja pestä pyykit yhdessä, kuin istuttaa kersat tv:n kasvatettaviksi?

    • kukkakeppihattutäti

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Eiköhän tuossa tarkoiteta ettei ole sellaisia isovanhempia joista olisi tukiverkoksi - vaan päin vastoin, isoäiti on sairas tms., ja soitto merkitsee joko että on tapahtunut jotain ikävää tai sitten dementoituva äiti tarvitsisi juttuseuraa juuri hankalimmalla hetkellä.

      Päiväkoti-ikäisen lapsen isovanhemmat muuten eivät välttämättä ole enää työikäisiä. Äitini ja tyttäreni ikäero on 76 vuotta...

  • Kiitos!

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Kuin minun päivääni olisit kuvannut! Mies kiinni omassa yrityksessään ja tässä taloudellisessa tilanteessa joutuu säästämään henkilöstökuluissa eli tekemään kolmen ihmisen työt yksin, töissä lähes koko valveillaoloaikansa. Koti ja lapset mulla. Ihan noita iltapäivän puheluita myöten sama kuvio. Kiitos Sari ja tsemppiä sulle!

  • työuupunut äiskä

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Myös isä tekee töitä. Hän useimmiten joutuu joustamaan työnantajan suuntaan: ylitöitä, töitä illaksi kotiin ym. Molemmat eivät voi joustaa, kun ne lapsetkin pitää jonkun hakea ja hoitaa illalla. Tällainen ainakin tilanne koulutetuilla, yksityisellä työskentelevillä vanhemmilla. Ja vähän väliä YT-peikolla pelottelu pitää joustavana työpaikan suuntaan.

    • Kaitasalmeneeva

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Ihan tottahan tuo on. Ikävä kyllä moni työnantaja on nykyään täysin joustamaton. Esimerkiksi työpaikallani on ollut 7 yt:t kolmen vuoden aikana. Ei puhettakaan, että siellä voitaisiin joustaa enää mistään. Niinpä on aika stressi vetää kiireessä työt pulkkaan, että ehtii hakemaan lapset, ennen kuin päiväkoti sulkee ovensa. On isäkin, mutta hän kulkee pidempää työmatkaa, koska on nykyään aika harvinaista, että molempien työpaikatkin osuisivat kohdin kanssa lähekkäin. Eikä nykyään ole kovin helppoa saada joustoapua ympäriltään: iso osa nuorista suomalaisista on muuttanut pääkaupunkiseudulle tai kasvukeskuksiin työn perässä ja suku on jäänyt kauas. Ja kuka oikeasti luulee, että tässä hässäkässä ehtisi jostain etsiä lapsiperhetuttuja siihen malliin, että voitaisiin yhteistyössä hakea sun ja mun ja teidän ja meidän lapsia tai katsoa heidän peräänsä? Oikeasti tässä yt-maailmassa, jossa irtisanotaan porukkaa massana ei ole helppoa yhdistää työtä ja perhettä - niin kauan kuin työtä riittää .

  • Heitukka

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Provosoivaa ehkä, mutta niin totta tämän päivän lapsiperheen arkea!

    Voisin jatkaa: kun olet iltayhdeltätoista tehtyä ne palaverimuistiinpanot, siiryt verkkopankkiin maksamaan laskuja. Tunnuslukusi on mennyt vanhaksi, ja tämän pankin helppari meni sopivasti kiinni klo 23.

    Jos jotenkin olet selvinnyt tarha- ja alakouluvaiheesta yläasteelle, ja luulet, että alkaa helpottaa, lapsesi tulevat teini-ikään, miehesi lähtee nuoremman matkaan ja sinut irtisanotaan "yli-ikäisenä". Ja poliitikot kehtaavat vielä päättää työurien pidentämisestä ja eläkeiän nostamisesta! Mikähän on se oljenkorsi, joka tämän kamelin selän katkaiseekaan?

  • Vastuunkantaja isä

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Teksti kuvaili osuvasti omaa elämääni ISÄNÄ! Minä hoidan meillä suurimman osan kotitöistä sekä lapsista. Olen myös parempi palkkaisessa työssä ja vetovastuu taloudesta lepää minun harteillani. Mä en jaksa valittaa näistä asioista, tämä nyt on vain tämän hetkistä elämää ja välillä hyvinkin raskasta, mutta itsesääli ja valittaminen ei tee arjesta yhtään sen helpompaa! Älkää suorittako niin paljon, vähempikin riittää elämässä. Sitäpaitsi, hyvällä suunnitelmalla ja organisoimalla asiat etukäteen valmiiksi, säästää paljon aikaa ja päänvaivaa. Ja vinkkinä voin ehdottaa, pitäkää yksi vapaapäivä kotitöistä aina silloin tällöin, se kannattaa.

    • elämä on

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Kolmen lapsen yh-isänä en ymmärrä blogin kirjoittajan valitusta. Teen kaiken tuon yksin enkä koe sitä muuksi kuin normaaliksi elämäksi. Kaiken muun hässäkän lisäksi valmennan vielä urheilujoukkueessa, mikä vie arki-illoista 3/5 + viikonlopuista yhden päivän. Sen verran eroa on, että lapseni arvostavat ruokaa ja syövät sen mitä tarjotaan. Ja itkupotkuraivareita ei ole tullut. Johtuu mahtavista lapsistani, mutta ehkä myös kasvatuksella on jotain merkitystä.

  • Totta joka sana

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Taitavat täällä kommentoivat olla tukevasti keski-iän ylittäneitä, joilla omaa kokemusta ruuhkavuosista ei ole tai ainakin aika on kullannut muistot. Koska juuri tätä se on. Meillä on kaksi vanhempaa, jotka molemmat painavat täysillä mutta päiväni ovat juuri kuvatunkaltaisia. Puoliso tekee pitkää päivää (vuorotyö), itselläni on pitkä työmatka. Lapsia on monta ja kaikki vielä sen ikäisiä, että vaativat täyttä huolenpitoa. Olen jo lyhentänyt työaikaa huomattavasti mutta haastava asiantuntijatyö on hieman eri asia kuin suorittava, kotonakin joutuu tekemään. Lasten harrastukset ja kaikki niihin liittyvä toiminta (kisat/turnaukset/myyjäiset/buffetit), omakotitalon huoltotyöt ja remontit, suurperheen vaate- ja ruokahuolto siivouksineen yms. vaatisivat vielä ainakin yhden täyspäiväisen aikuisen hommaa pyörittämään. Jokainen pullamössöksi naureskeleva on ihan tervetullut kokeilemaan, väitän ettette selviäisi tästä pyörityksestä viikkokaan!

  • olen ollut hyvä isä ja puoliso

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    olen ollut hyvä isä ja pitänyt lupaukseni tukea myötä ja vastamäessä, kantanut vastuuni tuomalla rahaa n. 3-6 kertaa enemmän kuukaudessa kuin vaimo kotitalouden yhteiseen kassaan silloin kun vaimo on ollut päätöimisesti kotona lapsia hoitamassa, sitten tehnyt puolikasta työaikaa useamman vuoden ja opiskellutkin kaksi vuotta päätoimisesti. En ole samalla tavalla osallistunut lasten kanssa olemiseen, päiväkotiin viemiseen tai yksityisessä lääkärissä käynteihin varmistamaan ettei mitään erityistä ole vialla. Olen lähtenyt kuudelta tekemään pitkää päivää, joten en ole ollut aamiaispöydässä tai aina koulun jälkeen läksyjä kuulustelemassa. Tilastojen mukaan kuolen vaimoa aikaisemmin joten en tulevaisuudessakaan ole lastenlapsia hoitamassa, eli taas naiset joutuu aina kaiken hoitamaan kotona. näinhän se tasa-arvo toteutuu ja tulee tulonjakokin hoidettua tasaisemmaksi kun vaimon tulot leskeneläkkeellä saadaan kuntoon. Onneksi on tasa-arvo!

  • Tasa-arvoa kiitos!

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Teksti kuvaili osuvasti omaa elämääni ISÄNÄ! Minä hoidan meillä suurimman osan kotitöistä sekä lapsista. Olen myös parempi palkkaisessa työssä ja vetovastuu taloudesta lepää minun harteillani. Mä en jaksa valittaa näistä asioista, tämä nyt on vain tämän hetkistä elämää ja välillä hyvinkin raskasta, mutta itsesääli ja valittaminen ei tee arjesta yhtään sen helpompaa! Älkää suorittako niin paljon, vähempikin riittää elämässä. Sitäpaitsi, hyvällä suunnitelmalla ja organisoimalla asiat etukäteen valmiiksi, säästää paljon päänvaivaa. Ja vinkkinä voin ehdottaa, pitäkää yksi vapaapäivä kotitöistä aina silloin tällöin.

  • lapsellisen kollega

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Näissä keskusteluissa haukutaan aina fasistisia esimiehiä, eikä koskaan muisteta, että lapsellisella on myös kollegoita. Minä ainakin toivoisin, että jos minulle uusi kollega palkataan, sen lapset ovat vähintääkin yläasteella; on kohtuullisen rankkaa tehdä toistuvasti kahden ihmisen työt kun kollega on kotona hoitamassa sairaita lapsiaan, tai sairastaa itse niitä lastentauteja eli on joko kotona tai töissä puoliteholla tartuttamassa minutkin.

    Työskentelen tilauskeskuksessa, jossa kaikki työt on saatava vähintään saman päivän aikana pois käsistä. Joten kun kollega on poissa, minun työmääräni tuplaantuu. Ja sitä sattuu usein.

    Jokainen lastenteon valinnut on valinnut samalla myös ruuhkavuodet. Ainakin toivottavasti tämä valinta on tehty tietoisesti.

    Lapsellisen kollega taas ei ole valinnut sitä, että joutuu tekemään useinkin kahden ihmisen työt.

  • Paluumuuttaja ei valita

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    No jaa, kun muutimme juuri perhesyistä Usa:sta takaisin Suomeen, alkoi onni ja autuus!

    Suomessa kuitenkin perhe ja lapset otetaan aidosti huomioon työelämässä.

    Usassa olisin saanut potkut ajat sitten,jos olisin jäänyt hoitamaan sairasta lasta kotiin enemmän,kun 3 työpvää vuodessa.

    Joten, miettikääpä sitä, harvassa maassa tuetaan mitenkään naisten työssäkäyntiä tai yhteiskunta on edes pyrkii tasa-arvoisuuteen.

  • Ulkosuomalainen

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Oma lapsi on vasta tuloillaan, mutta rehellisesti sanottuna, kokemukseni työelämästä ovat sellaisia, että kotiin jääminen on se ihanteellinen vaihtoehto. Nykyään suuri osa työpaikkoja on asiakaspalvelutöitä joten en tiedä mikä siinä ventovieraiden passaamisessa on sen hienompaa kuin kotiäitiydessä. Jos se suinkin on taloudellisesti mahdollista, olen siis kotona, vaikka se miten rumentaisi uranaisprosentteja.

    Oma äitini oli kotiäiti kunnes olin teini-iässä ja sen jälkeen on tehnyt pitkän ja menestyksekkään uran alallaan, jossa viihtyy hyvin. Isäni joutui matkustamaan kuukausiksi ulkomaille työnsä takia.

    Mieheni kotimaassa taas pidetään itsestäänselvyytenä, että perhe, ei mikään byrokraattinen instanssi, on vastuussa lastenkasvatuksesta. Lapset saattavat asua isovanhemmillaan ennen kouluikää ja vanhempien kanssa vietetään aikaa viikonloppuisin. Lisäksi jo keskiluokkaisissa perheissä on kotiapulainen tai ainakin käy siivooja.

  • Perukangastus

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Minä tarjoudun antamaan kasvot miehelle, jonka osa on naisen osa. Minun arkilogistiikkani on juuri Helinin kuvaaman kaltaista, vaikka en ole mitenkään urani huipulla. Tai jos olen, on se surullista. Kun työskentelee Pasilassa, asuu Porvoossa, toinen lapsi on esikoulussa Veckjärvellä ja vielä kokatakin pitäisi, osaan eläytyä siihen, että nämä naiset miettivät ns. syntyjä syviä.

    Sari Helin on ymmärtänyt ruuhkavuodet - tuon Laura Rädyn muodikkaaksi tekemän tekosyyn - väärin. Ruuhkavuosiin liittyy oletus, että silloin ollaan oman ammatillisen kehityksen tai ainakin suoriutumisen huipulla. No, tiedä häntä. Minulla oli 31-vuotiaana vastuuttomana poikamiehenä sihteeri, nyt minä olen sihteeri.

    Johtopäätöksenä: ruuhkavuosia työn ja perheen yhdistäminen on vaikeaa, oli kyseessä sitten nainen tai mies. Näin on ainakin, jos työ ei jousta, koska taloudellinen tilanne ei salli työn joustamista.

  • Tagetes

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Tässä lienee kysymys yksinhuoltajasta.

  • Kiitos, Sari!

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Mahtava kirjoitus! Niin totta joka sana!

    • Neljän äiti 40 v

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Lässyn lässyn. Naikaa miehiä eikä vastuuttomia pikkupoikia, niin ei ole mitään ongelmia.

    • RRR

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Mietittävää kaikille Disney -syndroomasta kärsiville, siis niille, joilla on elämä käsikirjoitettu jo ennakolta. Koulutus, perhe ja ura - tai ura ja perhe!

      Kannattaako niitä kakaroita hankkia, jos kaikesta tehdään kiirettä ja härdelliä? Jos kummallakin on niin kiire. Mun mielestä toi kiire on tehtyä kiirettä pk-seudulla. Jokaisen pitää näyttää olevansa jotain!!!!

  • Yh-äiti

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Nykyään SUURIN osa äideistä on yksinhuoltajia, ikävä kyllä. Minun mielestä suurin syy on miesten itsekkyys, ei he HALUA arkeen, mitä lasten kanssa on. Miehet mieluiten pätevät joko työssään, harrastuksissaan, naisten (vieraiden) tai alistamalla perhettä!

    Mistä miesten heikkous juontaa tai oikeastaan vastuunpakoilu, mukavuudenhalu ja ITSEKKYYS? Useasti se taitavasti naamioidaan, jottei sitä muut tiedä kuin vaimo, joka sitä näytelmää kokiessaan vuosikaudet tajuaa vihdoin, että miehen ego on AINA etusijalla!!

    • Pikatarkistus

      Ilmoita asiattomasta kommentista

      Yksinhuoltajaperheitä on noin 20% kaikista perheistä ja yksinhuoltajaperheistä äiti-lapset-perheitä on 86%. Suurin osa äideistä on siis normiperheenäitejä, ei yksinhuoltajia. Yksinhuoltajista toki suurin osa on naisia.

  • juu

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Ihmettelyihin, missä isä: Meidän suvun otannalla tyypillinen isä vaihtaa taloutta, kun lapsiperheen aikataulutettu elämä uhkaa hänen henkilökohtaista aikaa harrastuksiin tai biletysiin.

  • Missä kotiapu?

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Laskin, että 70% kirjoituksista kysyy, missä isä on. Minä kysyn - MISSÄ ON KOTIAPU??!! Eikö taakkaa voi jakaa? Eikö apu kelpaa - eikö kotitalousvähennys toimi?

    Missä ovat siivoojat, tilapäiset lastenhoitajat, iltapäiväkerhot,iltapäivähoitajat, au-pairit, pyykkipalvelut - kaikki ne ammattilaiset, jotka oleellisesti helpottaisivat koko perheen, ei vain äidin / isän arkea ja elämää? Jos työelämä vaatii, että jokainen työikäinen mies /isä nainen /äiti täysillä siihen panostaa ja osallistuu, vieläpä uraansa missään välissä katkaisematta, niin tarvitsemme myös "avustavia ammatteja", jotka tekevät perheen ja työelämän yhdistämisen mahdolliseksi. Kodinhoitotyön ulkoistaminen, osittain tai kokonaan, olisi usemmiten ihanteellinen ratkaisu. Juurakon Huldan kummitusko estää poliitikkoja näitä työpaikkoja luomasta? Kun se toimii muualla Euroopassa - miksi ei Suomessa? Miksi täällä ei osata, mikä estää?

  • Vempula

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Omassa perheessäni molemmat vanhemmat osallistuvat arjen pyörittämiseen ja silti oma tuntemukseni on 3/5 arkipäivästä aivan blogin lainen. Teemme molemmat töitä ja ns. luomme uraa, mutta mieheni esim. matkustaa huomattavasti enemmän, joten useilla viikoilla olen yksin vastuussa sekä lasten viemisistä, hakemisista, harratuksista ym. ym. Onneksi oma esimieheni (mies) on myös pienten lasten isä ja ymmärtää tilanteen, vaikka omassa perheessään ymmärtääkseni vaimo hoitaa valtaosan käytännön asioista.

  • joo

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Perhettähän ei ole pakko perustaa! Oma kokemukseni on, että kyllä siitä selviää.

    90-luvun alun lamassa elettiin: työtön mies, pieni lapsi ja asuntovelat. Minä kävin töissä ja hoidin huushollia. Mies ei oikein jaksanut työttömyydeltään. Välillä harmitti, mutta olin onnellinen lapsesta ja työstäni.

    Nyt on huonommin. Yli 50 v naisella ei näytä olevan tässä yhteiskunnassa eikä työelämässä enää mitään virkaa. Mutta ikääntyvien naisten pulmistahan ei edes puhuta.

  • Muumimamma

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    On omakohtaista kokemusta äitiydestä kahdelle lapselle.Aviomies ollut paljon poissa lasten arjesta työnsä vuoksi.Perheessämme on eletty paljon yhden huoltajan arkea.Työmatkat ovat haasteellisia pienten lasten perheissä.Kaiken lisäksi tein ennen lasten syntymää kolmivuorotyötä hoitoalalla.Kolmivuorotyön tekeminen ei onnistunut lasten syntymän jälkeen.Emme ole saaneet arjen pyöritykseen tukea isovanhemmilta,joten minun oli käytännössä pakko valita kotiäitiys lasten ollessa pieniä.Monessa työtehtävässä edellytetään työmatkojen tekemistä,tämä vaatii toiselta puolisolta joustavuutta.Tietysti äidiksi tulo on valinta,vapaaehtoinen sellainen,ainakin suurimmalle osalle meistä.Osa naisita ei tue äidiksi,vaikka haluaisikin.Elämässä ei saa kaikkea,joten en ajattele lasten kanssa viettämiäni kotiäitivuosia menetyksenä,vaikka ne sitä ovatkin eläkekertymän kannalta.En tosin esikoisen äidiksi tultuani osannut aavistaa,miten paljon elämäni tulisi muuttumaan pysyvästi niin hyvässä kuin pahassa.

  • Kuuden perhe

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Hieman ihmetyttää, miksi normaali työssäkäyvän elämä koetaan mahdottomaksi. Ymmärrän, että kirjoittaja provosoi tarkoituksella. Poistamalla jutusta ylilyönnit ja voivottelun sekä korvaamalla sanan äiti sanalla vanhempi, jää jäljelle ihan normaali työssäkäyvän perheen arki. En koe sitä mahdottomana asiana. Kiireisenä toki.

  • Betteri

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    kyllä minultakin jäi jutun pointti ymmärtämättä. Jos poistetaan meikkaus, vaihdetaan sanan NAINEN tilalle MIES ja lisätään lapsi numero 3 niin saadaan minun elämä. Niin ja olen kokpäivätyössä ja sivutoiminen yrittäjä. Vapaa-aikanani rakensin talon...

  • No jaa

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Aikalailla kärjistettyä tekstiä, mutta tokihan se joillakin voi olla juuri tuollaista ja kenties pahempaakin. Ei kuitenkaan kaikilla, ei meilläkään. Lapsia meillä yksi, joka oli ja on luonteeltaan rauhallinen ja perustyytyväinen. Toisinaan on kyllä pitänyt pukea puoliunessa oleva lapsi toppapukuun ja viedä niine hyvineen hoitoon. Muutoin on ollut huomattavasti rauhallisempaa. Paljon riippuu omista valinnoista, onko nyt esimerkiksi pakko edes ruveta tuohon harrastusruljanssiin? Ja tuo meikkaaminen on kyllä ihan itse aiheutettua kiirettä, jos minulta kysytään. Itse olen aivan mainiosti pärjännyt ilman mitään pakkeleita naamassa.

  • Tuttuakin tutumpaa

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Sarilta osuvasti kirjoitettu. Kolmen lapsen äitinä kovin oli tuttua ja näin jälkikäteen asioille voi toki jo hiukan hymyillä. Lisäksi, kun lapset alkoivat harrastamaan saattoi työpäivän jälkeinen päivä venyä hyvinkin pitkään! Ei minusta kirjoituksessa ollut mitään katkeraa enkä ole itsekkään kenellekkään enkä millekkään katkera päin vastoin. Kyllä mieskin toki on mukana mutta hänellä se aika meni sitten vielä pidempään töissä.

    Nyt kun lapset ovat niin isoja, että aikaa jäisi panostaa enemmän työhön ja omiin juttuihin on monelle naiselle käynyt niin, että onkin sitten jo "liian vanha".

    Tuntuu siltä ettei työnantajan näkökulmasta nainen ole koskaan oikeassa työntekoiässä. Harmi!

  • äiti ja mummi

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Luettuani kommentit, olen vakuuttunut, että perhepolitiikkamme on väärää Suomessa. Pikaisesti olisi luotava äidinpalkkasysteemi tai verotuksellisesti helpotettava kotiäitiyttä, joka olisi ratkaisu tehtyyn ongelmaan, missä kukaan ei ole onnellinen ja jota kansantalous ei kestä. Lapsia ei ajatella tippaakaan ja moni heistä onkin uuvutettu päiväkoti-koulu-avioeroputkessa niin pahasti, etteivät jaksa sitten aikuisina työelämää. Perhe-elämä tulisi siis rauhoittaa tältä osin ja naisten ylikoulutusta hillitä. Siitä ei ole mitään hyötyä perhe-elämälle, päinvastoin haittaa. Naisista on tullut ylimielisiä, eikä mies elätä enää perhettään. Ei pieni lapsi tarvitse kaikkia härpäkkeitä tai loistavaa kotia, vaan ÄIDIN! Pieni lapsi ei tarvitse myöskään uraohjusta äidikseen, vaan imettävän, hellän ja lempeän äidin, joka on läsnä ja rientää apuun, kun lapsi satuttaa itsensä. TÄTÄ LAPSI TARVITSEE. Voisitteko hieman hellittää ja jäädä lapsen kanssa kotiin niin kauaksi aikaa kuin lapsi teitä tarvitsee?

  • Joo ei näin

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Mikähän viranomainen suomessa niitä lapsia hyväksikäyttää? kerro ihmeessä, niin voisi sitten sitäkin vastustaa.

    Kyse nimittäin ei yllätys yllätys ole viinasta, vaan yksilön- & sananvapaudesta... oikeudesta elinkeinoon ja kaupankäyntiin.

Tuoreimmat aiheesta: Blogi

Pääuutiset

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä