Jumiskosta kun puhutaan, niin ajatukset kääntyvät Posiolle.
Suomessa sukututkimus on paisunut jo lähes kansanharrastukseksi. Lapissakin on sukututkimuksen avulla taltioitu jo lukuisia ihmis- ja perhehistorioita.
Sanotaan, että sukutukimus voi olla tietyllä tavalla jopa vaarallista. Tietysti aina toivotaan, että sieltä suvun syövereistä nousisi esille kreivejä ja kreivittäriä sekä muita siniverisiä, mutta usein käy toisin: Vastaan tuleekin tieltään sortuneita sukulaisia; viinan käyttäjiä, hevosvarkaita, kirkonvaivaisia ja muonamiehen vaimoja.
No... kaikkihan pitää kestää.
- Se on sitä suvun historiaa, Sauli Jumisko naurahtaa. Hän kuitenkin tähdentää tutkijan moraalia asioiden julkistamisessa. Itse hän ei ole lähtenyt kaivelemaan käräjäpöytäkirjoja.
Itse hän innostui sukunsa tutkimisesta ihan sattumalta.
- Rupesin kyselemään itseltäni, että miksi minun nimeni on Jumisko?
Kyselyjä Pohjois-Norjasta ja Amerikasta
Sauli Jumisko rupesi kaivamaan sukunsa historiaa. Mistä ja miksi esi-isäni aikoinaan tuli Jumiskolle?
Miehen kiinnostusta lisäsi se, että samaan aikaan Pohjois-Norjassa ja Amerikassa kyseltiin Jumiskon suvun perään.
- Miehet Norjasta ja Amerikasta tulivat jopa käymään Jumiskolla, mutta yllätys oli suuri kun kylästä ei löytynyt ihmisiä. Missä he ovat? he kyselivät ja kiinnostus omaa sukua kohtaan vain kasvoi. Niin kasvoi Saulillakin.
- Nälkä ajoi ihmiset maailmalle. Enemmissä määrin jumiskolaiset menivät Amerikkaan, koska Norjan jäämeriolot olivat heille liian ankarat. Laiva lähti Ruotsista Göteborgista.
Sauli Jumisko kertoo päässeensä lähtijöiden perään laivakirjojen kautta. Se vinkki tuli Jorma Pätyseltä Porista. Hän oli lukenut kuusamolaisesta Koillissanomista Jumiskon kirjoituksen ja kyselyn: Missä ovat nämä ihmiset?
Oli pakko löytää ne ihmiset
- Minun oli pakko löytää ne ihmiset. Hyvänä vinkkinä olivat aikaisemmat sukututkimukset ja -kirjat, sekä monet muut lähteet, jotka johtivat minut aina 1600 -luvulle asti. Muun muassa Sallan kirkkoherran Erkki Koiviston tutkimukset auttoivat.
- Siitä olen varma, että jumiskolaisten alkukoti on Paltamon Melalahdessa.
- Miksi Melalahdesta? Kustaa Vaasa oli järjestänyt heille kruunun mallitilan. Siellä ihmisten piti selvitä maaseudun ehdoilla ja maalla asumisen keinoilla.
Samanlainen oli Tavisalmen tila Kuopiossa.
Jumisko kertoo, että näille mallitiloille asutettiin muun muassa Savosta Olavinlinnan rakentajia sen jälkeen, kun linnan rakentaminen virallisesti päättyi vuonna 1552. Linnaa oli arkennettu 75 vuotta.
- No... Eihän se ole vielä tänä päivänäkään valmis. Mutta silloin loppui kivien päällekkäin lappaminen.
Pakenivat kuningasta ja töykeää nimismiestä
Melalahdessa jumiskolaisten ei ollut kuitenkaan hyvä olla. He eivät tykänneet olla yhteiskunnan ohjauksessa ja kuninkaan määräilysvallan alla ja pakenivat Maaselän kylään, eli Kuusamoon.
- Ei sielläkään ollut hyvä olla, kun vastassa oli pirullinen nimismies Paldanius.
Tuo Kajaanista Kusamoon tullut nimismiehen poika oli töykeä ja omavaltainen. Hän muun muassa ryösti kalakentän Sauli Jumiskon esi-isältä.
- Esi-isä onnekseen ja sattumalta tapasi hyvän miehen Matti Tenhusen. Matti sanoi: Mene Ruokamojärven rannalle (nyk. Karjalaisenniemi). Siellä on savupirtti, saat sen.
Mies meni, asutti savupirtin ja otti myös nimekseen Ruokamo. Silloin nimi tuli aina asuinpaikan mukaan.
Sauli Jumiskon esi-isä lähti sittemmin Ruokamojärven rannalta ja osti Jumisko 14 -nimisen tilan.
Sukutukimus paisunut kansanharrastukseksi
Savukoskella opettajana ja koulutoimenjohtajana toiminut ja nyt eläkkeellä oleva Sauli Jumisko pitää sukututkimusta mielenkiintoisena harrastuksena.
- Se vie mennessään. Kun olet sille polulle noussut, et pääse pois.
Sukutkimuksessa tietokone on nyt hyvänä apuna ja on Sauli Jumiskon mielestä ihan välttämätön.
- En ole tehnyt tätä tutkimustyötä itseäni varten, vaan tuleville jumiskolaisille... Että he tietävät, mistä ovat tulleet, mistä lähtöisin.
- Tulee oudoksi, kun ei ole tekemisissä sukunsa kanssa, hän muistuttaa.
Sauli Jumiskolla on ainakin yli 3000 sukulaista - toiset lähellä, toiset kauempana!