Kotiväellä oli huoli omista pojista, veljistä, puolisoista ja sukulaisista rintamalla, ja oli huolehdittava omasta toimeentulosta ja lasten hyvinvoinnista. Sota merkitsi monelle kodin menettämistä, monelle rakkaan poismenoa. Se merkitsi myös arjen harmaantumista, työntekoa sotatarviketeollisuudessa sekä ankaraa elintarvikkeiden ja muiden tavaroiden säännöstelyä. Sodan jäljet näkyivät siviilien elämässä vielä vuosia sodan päättymisen jälkeen. Ruokaa ja tavaroita säännösteltiin Lama- ja pula-aika aiheuttivat sen, että elämälle välttämättömiä tuotteita oli säännösteltävä, jotta kaikille riittäisi jotakin. Maatiloilla oli velvollisuus luovuttaa omat tuotteensa yhteisen hyvän vuoksi. Velvollisuus koski mm. munia, voita, maitoa, lihaa, viljaa ja perunaa. Vuonna 1939 perustettiin kansanhuoltoministeriö huolehtimaan säännöstelyn sujuvuudesta. Kansanhuoltoministeriön alaiset, paikalliset kansanhuoltolautakunnat vastasivat ostokorttien jakelusta kansalle. Korteilla sai ostaa tietyn määrän elintarvikkeita ja muita säännösteltyjä tuotteita. Jokaisella kansalaisella oli omat ostokortit. Ostokortteja oli jos jonkinlaisia, enimmillään niitä oli jopa 53 erilaista vuonna 1946.
Lähes kaikkea tarvittavaa ja haluttua säännösteltiin: rasvoja, lihaa, kermaa, maitoa, leipäviljaa ja muita elintarvikkeita, vaatteita, kankaita, jalkineita, saippuaa, polttoainetta, rakennustarvikkeita, makeisia, tupakkaa sekä suomalaisten mielijuomaa kahvia. Kahvi olikin sokerin ohella ensimmäinen säännösteltävä tuote vuonna 1939. Kahvi oli kortilla viidentoista vuoden ajan. Aluksi kahvia sai ostaa vain 250 grammaa aikuista kohden, ja joulukuusta 1941 alkaen kortilla sai vain korviketta. Ensin juotiin korviketta, jossa kahvia oli neljännes. Kahvin loputtua kokonaan tehtiin vastiketta, jossa kahvia ei ollut enää lainkaan, ja joka valmistettiin viljasta ja sokerijuurikkaasta tai sikurista, ja jossa oli myös vaikkapa perunankuoria tai punajuurta. Suomalaisten innovatiivisuus tuli ilmi muidenkin korvikkeiden kehittelyssä. Toisille tästä tuli jokapäiväinen harrastus. Opittiin hyödyntämään luonnon antimia, leipomaan ilman kananmunia ja korvaamaan vehnäjauhot tarvittaessa esimerkiksi ohralla. Pieniä maapalstoja hankittiin ja viljeltiin innokkaasti.
Kansan viha kohdistui kansanhuoltoon, jota syytettiin puutteesta, pulasta ja säännöstelystä. Sympatiat taas suuntautuivat mustan pörssin kauppiaille, joilta sai "tiskin alta" kaivattuja tuotteita. Kaikilla ei kuitenkaan ollut varaa hyödyntää mustaa pörssiä. Kansanhuolto yritti kukistaa salakaupan, ja säännöstelyrikoksia varten säädettiinkin erikseen laki. Mustan pörssin kaupasta saattoi saada sakkoja, jopa vankeutta. Tuttu vitsaus säännöstelyn aikana oli jonottaminen. Kun kaikesta oli pulaa, sillekin vähälle, mitä löytyi, oli runsaasti ottajia. Oli myös aika, kun edes kortilla ei saanut yhtään mitään, sillä mitäpä siinä on tehtävissä, jos ei ole mitä kortin vastineeksi antaa. Kovimpia aikoja olivat vuoden 1942 talvi, kun edelliskesän sato oli jäänyt huonoksi, ja jatkosodan jälkeinen talvi. Säännöstely opetti tuon ajan sukupolville ruoan arvon. Iloa säännöstelyn arkeen toi kahvilaiva Herakles, joka saapui Turun satamaan helmikuun 24. päivänä vuonna 1946. Se toi suomalaisille peräti noin 2 380 000 kiloa kauan odotettua herkkua. Kahvi oli silti viimeinen tuote, joka säännöstelyn ikeestä vapautui vuonna 1954, joskin sitä oli jo usean vuoden ajan tuotu maahan sen verran kuin sitä täällä kulutettiin.
Niin ikään vuonna 1946 Suomeen saapui kaakaolaiva, ja tämän jälkeen alkoi vähitellen saada myös makeisia. Ensimmäinen yleinen makeisten jakelu tapahtui jouluna 1946. Vuoden 1946 jälkeen elintarvikkeet ja muut alkoivat pikkuhiljaa ja hillitysti vapautua kortilta. Yksi ostokortti jäi, nimittäin viinakortti. Se poistui käytöstä vasta vuonna 1969, tosin ei yksinomaan sodan vuoksi, vaan myös alkoholipoliittisista syistä. Vuonna 1949 haukuttu kansanhuoltoministeriö lakkautettiin. Kansanhuoltoministeri oli ehtinyt vaihtua kymmenisen kertaa. Karjalasta lähdettiin evakkoon kahdesti