Kotimaa |

Suomen kieli uhkaa hävitä Norjan Pikku-Suomesta

Suomen kielen puhujat käyvät yhä harvinaisemmaksi Pohjois-Norjan Pykeijassa. Kielen pelätään häviävän muutaman vuosikymmenen kuluessa, sillä nuoret eivät enää opi puhumaan suomea kotonaan. Matkailijat tulevat yhä toimeen Pykeijassa suomen kielellä.

Pykeijan kylä Pohjois-Norjassa.
Pykeijan kylässä puhuttiin vielä 50 vuotta sitten lähes yksinomaan suomen kieltä. Kuva: Raimo Torikka/Yle

Pykeijan idyllinen, reilun parinsadan asukkaan kylä Pohjois-Norjassa on tunnettu Pikku-Suomena. Valtaosa kyläläisistä on puhunut Ruijan suomea tai niin kuin pykeijalaiset itse sanovat, meänkieltä.

Pykeijaan muutti 1800-luvun puolivälistä lähtien siirtolaisia Suomen Lapista köyhyyttä pakoon. Kylässä puhuttiin vielä 40-50 vuotta sitten lähes yksinomaan suomea.

Sukupolvien vaihtuessa ja norjan kielen vallatessa arkikäytön yhä harvemmat oppivat suomea. Kalastaja Leif Ingilän mukaan nuoret eivät enää suomea puhu.

- Ei, kyllä ne jotka ovat alle 40 kyllä ne ei ossaa suomea ennään. Saattaa joku, että ymmärtää, mutta ei ne kyllä puhu. Täällä puhutaan suomea vielä noin 30 vuotta.

Koulu ei riitä kielen oppimiseen

Suomen kieltä on yritetty pitää hengissä myös sillä, että koulussa annetaan suomen kielen opetusta. Itse vanhemmiltaan kielen oppineen kalastaja Yngve Pedersenin mukaan se ei kuitenkaan riitä.

- Sehän riippuu paljon siittä, että kuinka paljon sitä puhutaan kotona. Mulla on kaks lasta ja ne ymmärtää kyllä jonkun verran suomea, mutta yksikkään niistä ei puhu ko minun vaimo ei puhu suomea. Met olemma puhunneet aivan norjaa kotona.

Elsa Ingilä Haldorsen on tehnyt pitkään työtä Pykeijan historian ja meänkielen eteen. Elsa uskoo, että kaikesta huolimatta myös nuorille vanhempien on kieli on tärkeä.

- Ko ne nuoret praataavat ja sanovat joitakin sanoja niin mie näen, että se syäntheen tekkee hyvvää. Ne Suomen sanat on sisällä monella, monella.

Kyläläisillä on ollut jo vuosia haaveena saada Pykeijaan Suomi-talo. Elsa Ingilä Haldorsenin mukaan sitä ei vielä ole saatu, mutta keväällä julkaistiin kirja jossa on tarinoita Pykeijasta, suomeksi.

- Se on meän oma kielellä ja se on tärkeä justiin ja mie luulen, että monet muutki alkavat kirjottamaan, meillä on kieli vielä elossa,

Suomen kielellä pärjää vielä

Vielä nyt matkailijat pärjäävät Pykeijassa hyvin suomen kielellä. Kalastaja Yngve Pedersenin mukaan varmasti suomalaiset saavat palvelua vielä suomen kielellä, vaikka pykeijalaisten kieli on jo katoamassa.

- Sitä ossaa sen vertaa että ymmärtää kysyä ko ei ymmärrä, sitä ei saa pelkää.

Pykeijassa on myös töissä monta täysin suomen kieltä puhuvaa kesätyöntekijää muun muassa kaupassa ja ravintolassa.

Kommentoi aihetta

(17 kommenttia)

Kirjoita uusi kommentti

Kirjoita kommentti

Käytäthän nimimerkkiä. Emme julkaise nimellä kirjoitettuja viestejä.

Pysythän aiheessa. Vain aiheeseen liittyvät viestit julkaistaan.

Viestisi luetaan toimituksessa ennen sen julkaisemista. Haluamme tarjota sinulle mahdollisuuden hyvin perusteltuun, laadukkaaseen ja moniääniseen keskusteluun. Tarkemmat pelisäännöt voit lukea tästä linkistä.

Vastaa alla olevaan kysymykseen. Kysymyksen on tarkoitus varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Kiitos! Kommenttisi on lähetetty Yle Uutisten toimitukseen. Julkaisemme kommentteja klo 07-23 välisenä aikana.

Yle Uutisten toimitus lukee kommentit ennen julkaisua. Asiattomia ja hyvien tapojen vastaisia kommentteja ei julkaista. Pitkiä kirjoituksia voidaan lyhentää, muuten kommentit julkaistaan sellaisenaan.

Kiitos! Ilmoituksesi asiattomasta kommentista on lähetetty Yle Uutisten toimitukseen.

Toimitus tarkastaa kommentin, josta ilmoitus on annettu ja poistaa tarvittaessa kommentin verkkosivuilta.


Morten

Ilmoita asiattomasta kommentista

Samaa mietin minäkin. Suomen kieli kirjoitetaan lauseen sisällä pienellä. Ei ihme, että suomen kieltä uhkaa katoaminen...





weckman

Ilmoita asiattomasta kommentista

Norjan yhden kielen politiikka on itse asiassa hyvä asia, samoin Ranskassa on pystytty ranskalaistamaan Korsikka ja Elsass.

Suomessakin pitäisi siirtyä yhden kielen politiikkaan, siitä seuraa paljon säästöjä.




Jarmo

Ilmoita asiattomasta kommentista

En oikein ymmärrä mikä idea tämmöisiä marginaali kieliä on yrittää pitää yllä. Eikös siihen voisi pyrkiä, että ihmiset puhuvat samaa kieltä, ainakin samassa maassa.




Mie ite

Ilmoita asiattomasta kommentista

Jopas tuli juttu kirjoitusvirheistä. En tiedä uskaltaako tähän mitään lisäillä. Oltiin kaksi viikkoa sitten Pykeijassa, kaunis paikka, ystävälliset ihmiset. Juteltiin kirjailijankin kanssa ja hyvin ymmärsimme toisiamme.



Sallainen

Ilmoita asiattomasta kommentista

Viime talven aikana 2012 kävin useasti Pykeijassa, sukulaisia etsimässä.

Eräältä reissultani jäi mieleeni paikallisessa " K-kaupassa " käynti ja se, kun etsin vaakaa punnitakseni banaanit.

Etsin ja hain, kunnes jouduin kysymään pönäkän oloiselta terve puna kasvoillansa olevalta "Väiskiltä" neuvoa - på svenska.

Hän vastasi ruotsiini suomeksi; - "Kyllä täällä suomeakin puhutaan, jos pakko on "

No! Jos suomen kieleen suhtaudutaan aikuistasollakin tuolla tavoin, niin mitä ihmettä varten sitä suomea nuorisolle tuputtamaan?

Kulttuurihistoriallisista syistä olen opetellut, aikuistuttuani, venäjää, ruotsia jne., koska pidän kielitaidon mukanansa tuomasta arvostuksesta ja siitä, että voin hoitaa "historianjahtini" kulloiseenkin etsintään liittyvällä kielellä.

En kannata Suomessa käynnissä olevaa 80 - luvun RKP:n kädenvääntöpolitiikan mukanansa tuomaa "pakkoruotsia".

Siitä ei ole ollut suomen - ruotsalaisuudelle ja heidän ajattelemalleen kielenvaalinnalle muuta kuin haittaa.


Aina asiallisesti

Ilmoita asiattomasta kommentista

On hieno asia, että Suomesta lähteneet eivät heti unohda äidinkieltään ja vielä parempi, että kieltä puhutaan tai ymmärretään muutama sukupolvi eteenkinpäin. Kun Pykeijässä on ihmisiä, jotka vielä kuudennessa sukupolvessa osaavat ja ymmärtävät suomea, se ei johdu pakosta vaan sydämestä: he tuntevat olevansa Suomen sukua ja ovat ylpeitä siitä. Elsan sanoin "Jos Norjan kuningas on norjalainen, kun hän on ollut Norjassa sata vuotta, niin kyllä minäkin olen norjalainen, kun olen ollut Norjassa sataseitsemänkymmentä vuotta, mutta minun juureni ovat Suomessa. Ja tunnen, että minussa on paljon suomalaisuutta."

Ollaan onnellisia, että meitä on ympäri maailmaa ja pidetään kaikkia suomalaisia ystävinä. Toivotetaan heidät tervetullleiksi ja ollaan tyytyväisiä kun tullaan toimeen samalla kielellä.


Tuoreimmat aiheesta: Kotimaa

Pääuutiset

Suosittelemme

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä