Myrskyjen lisääntyminen ja voimistuminen on mutu-tuntumaa, ja sellaiseksi jääkin: Ilmatieteen laitoksen meteorologi Pauli Jokisen mukaan ei ole mitään, millä sitä voisi vahvistaa.
– Osittain tunnetta voi selittää se, että yhteiskunta on entistä sääherkempi: pienistäkin sääilmiöistä raportoidaan esimerkiksi mediassa entistä useammin.
Suomen sisällä on myös paikallisia eroja: esimerkiksi Lappi on maan tuulisinta aluetta, mutta siellä on totuttu tuulentuiverrukseen, eikä korkeita puitakaan ole kovin paljon: vahinkoja ei synny yhtä herkästi kuin Etelä- ja Keski-Suomessa.
Yhteiskunta on entistä sääherkempi ja pienistäkin sääilmiöistä raportoidaan entistä useammin.
Tilastoissakaan ei tuulisuudessa ole selvää kasvusuuntausta havaittavissa, vaikka kevätkuukausina, huhti-toukokuussa, onkin ollut maa-alueilla keskimääräistä tuulisempaa.
– Jos katsotaan kevättä pitkällä aikajänteellä, niin tuulisuudessa on syklisyyttä: välillä on tuulisempaa, välillä taas vähemmän tuulista, mutta selvää muutosta tuulisuuden lisääntymisen suuntaan ei tilastoissa ei näy.
Tuuli on tosin säätutkijoillekin vaikea mitattava, koska kova tuulenpuuska voi kestää vain muutaman sekunnin, ja siksi sitä on ilmastomalleilla vaikeampi simuloida kuin lämpötilaa.
Tulevaisuudessa voi silti olla odotettavissa myrskyjen voimistumista.
– Selkein signaali siitä on, että Keski-Euroopassa myrskyrata voimistuu, mutta Suomi on radan reuna-aluetta, tulevasta on vaikea sanoa mitään.
Kesän myrskyt paikallisia
Myrkyjen esiintymiseen vaikuttaa Jokisen mukaan muun muassa matalapaineen reitti. Myrskyradan sijaintiin puolestaan vaikuttaa moni asia, kuten pohjoisen merijään tilanne ja valtamerien lämpötila.
Matalapainemyrskyt, joita syntyy erityisesti syksyllä ja talvella, mutta myös keväällä, saavat energiansa horisontaalisesta lämpötilaerosta eli pohjoisessa on kylmää ilmaa ja etelässä lämmintä.
– Mitä suurempi lämpötilaero on, sitä enemmän matalapaineella on käytettävissä energiaa ja sitä voimakkaammiksi ne voivat muuttua.
Lämpötilaero selittää Jokisen mukaan sitä, miksi talvisin on yleensä voimakkaampia myrskyjä kuin kesällä. Kesällä taas voimakkaiden sääilmiöiden esiintyminen vaihtuu matalapaineisiin littyvistä laaja-alaisista tuulista paikallisiin ukkospuuskiin.
Ilmastonmuutoksen myötä niin sanotut lukkiutuneet säätilat voivat pidentyä eli esimerkiksi hellejaksot voivat kestää aikaisempaa pidempään.
– Vaikka tilastoissa se ei vielä näy selvästi, siihen suuntaan ollaan menossa.
Myrskyjen pidentymistä Jokisen mukaan ei välttämättä tapahdu, sillä suursäätilassa tapahtuva muutos voi johtaa täysin päinvastaiseen keliin.
– Esimerkiksi muutama vuosi sitten syksyn varrella oli voimakkaita matalapaineita, mutta kun joulun aikaan oli kunnon tapanimyrsky, sen jälkeen alkoikin pitkä pakkasjakso.
Pauli Jokista haastatteli Marika Paaso.