Lämpimät kesäkelit ovat tuoneet monille rannoille auringonpalvojien kiusaksi ei-kutsutun, mutta tutun vieraan: sinilevän. Kutinaa, kirvelyä ja muita oireita aiheuttava sinilevä on runsastunut nopeasti vesistöissä viime aikoina, mutta sen yleisyys riippuu suuresti vesistön laadusta ja kunnosta. Suomen Ympäristökeskuksen (Syke) ja Ely-keskusten yhdessä laatimasta vesien kuntokartasta voi jokainen käydä tarkistamassa esimerkiksi oman mökkijärvensä vedenlaadun. Nettikartta on avoin kaikille ja kattaa koko Suomen. Nettikartta löytyy esimerkiksi täältä.
– Ekologiselta tilaltaan erinomaisissa ja hyvissä vesistöissä riski sinilevälle on selvästi pienempi kuin kunnoltaan tyydyttävissä, välttävissä tai huonoissa, sanoo Limnologi Sari Mitikka Suomen Ympäristökeskuksesta.
– Eniten sinilevää on rannikoilla ja sisämaassa lähinnä pienissä järvissä. Maakunnista sinilevää on yleisimmin Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa, Pirkanmaalla ja Hämeessä. Lapissa sinilevää on vähiten, Mitikka toteaa.
Joissa sinilevä ei aiheuta ongelmaa pitkälti virtauksen takia. Mahdolliset sinileväkukinnot tulevat ja menevät virran mukana eivätkä jää kiusaamaan kuin korkeintaan suvantopaikoissa väliaikaisesti. Sinilevä ei olekaan kriteerinä jokien kunnon eli ekologisen tilan määrittelyssä.
Mitikka huomauttaa, että vesikartta on esitys vesistöjen ekologisesta tilasta, joka muodostuu monesta muustakin tekijästä kuin sinilevien runsaudesta.
– Luokitukseen vaikuttavat esimerkiksi vesistön vesikasvit, kalat ja pohjaeläimet, niiden määrät ja lajisto. Myös vesistöjen muokkaukset: padot, perkaukset ja oikaisut vaikuttavat luokitukseen, Mitikka sanoo.
Lisää tietoa vesistöjen ekologisesta luokituksesta voi katsoa tästä linkistä.
Ravinnekuormitus altistaa
Oheinen kartta onkin sinilevän osalta lähinnä suuntaa-antava. Levän runsastuminen silminnähtäviksi lautoiksi vaatii monen muunkin tekijän osumisen "kohdalleen" kuin vain vesistön ekologisen alttiuden sille.
– Vesistön ravinnekuormitus on sinileväkukintojen suurin aiheuttaja. Kuormitus rehevöittää vesistöjä, ja sen seurauksena sinilevän määrä kasvaa. Lisäksi lämmin, tyyni sääjakso antaa hyvät eväät levämassojen runsastumiselle, Mitikka kertoo.
Mitikan mukaan runsaita sinileväkukintoja esiintyy useimmiten rehevimmissä vesistöissä, joissa on riittävästi ravinteita levien kasvulle. Mutta sinileviä ja sinilevän tuottamia myrkkyjä voi esiintyä myös aivan vähäravinteisissa vesistöissä.
Kutinaa ja kirvelyä
Sinilevä rajoittaa ja hankaloittaa monella tavoin vesistöjen virkistyskäyttöä. Sinileväinen vesi voi esimerkiksi nieltynä aiheuttaa oksentelua, päänsärkyä ja huono-oloisutta. Lisäksi siitä voi seurata kutinaa, kirvelyä sekä muita iho-oireita.
Sinileväinen vesi ei sovellu pesu- ja löylyvedeksi, eikä sellaisessa vedessä kannata uida. Jos ui, niin suihkuun heti uinnin jälkeen.
Yllä olevassa videossa näytetään, kuinka vesikartta toimii.