Myös viestintävirasto ja viestintäministeriö ovat keskenään täysin eri mieltä siitä, onko perikunnalla oikeus lukea vainajan sähköpostiviestejä. Ennen vanhaan kirjallinen perintö eli esimerkiksi päiväkirjat ja kirjeet jäivät omaisille, mikä saattoi myös auttaa perikuntaa käytännön asioiden selvittämisessä. Nykyään kuulumiset vaihdetaan tekstiviesteillä sekä sähköpostilla ja päiväkirjaa kirjoitetaan blogeihin sekä Facebookiin, mutta näiden lukemiseen ei lähiomaisilla ole kuitenkaan oikeutta.
” Juuri tässä viimeiset kolmisen kuukautta kuolinpesää selvittäneenä olen sitä mieltä, että kyllä omaisten pitää kuoleman jälkeen päästä käsiksi sähköpostiin”, totesi 20540-nimimerkki. Hän ihmettelee, miksi sähköpostia pitäisi koskea erilaiset säännökset kuin kirjeitä.
Monet lukijoista olivat kuitenkin huolissaan siitä, miten sähköposteista paljastuvat salaisuudet saattaisivat jopa järkyttää lähiomaisia.
” Nykypäivänä isolla osalla ihmisistä on kokonaan oma "nettielämänsä", joka saattaa olla täysin vieras omaisille”, muistutti esimerkiksi Totuudentorvi-nimimerkki.
Ratkaisuksi nykyisiin ongelmiin Miä vua –nimimerkki ehdottikin, että ” pesänjakaja voisi olla se taho, joka lukee sähköpostit siinä tapauksessa, että pelätään posteissa olevan jotain epäselvää”.