Tiedebarometrin mukaan suomalaiset myös luottavat tiedemaailmaan. Tutkimuksessa oli laskettu eri tahojen saamaa luottamusta nettoluottamuslukuna. Siinä on huomioitu kuinka suuri osa vastaajista luottaa ja kuinka suuri osa ei luota tiettyyn tahoon. Yliopistojen ja korkeakoulujen nettoluottamus on kolmanneksi korkein eli lähes 60 prosenttia. Heti perässä tulee VTT eli Valtion teknillinen tutkimuskeskus ja seuraavana tiede, tutkimus ja tiedeyhteisö yleisellä tasolla.
Tiedelaitoksia ja tiedeyhteisöä enemmän luotetaan vain puolustusvoimiin ja poliisiin. Poliisin nettoluottamus on peräti 77 prosenttia plussan puolella. Vertailun vuoksi mainittakoon, että esimerkiksi tiedotusvälineiden ja median nettoluottamus on vain13 prosenttia.
Suurimpaa epäluottamusta suomalaiset tuntevat poliittisia puolueita kohtaan, nettoluottamus miinuksella lähes 60 prosenttia. Tiedebarometri 2010 raportin lähes sata sivua on täynnä muitakin kiinnostavia tuloksia.
Tiede esiin maabrändiraportissa
Tieto, tiede ja tutkimus nousevat monissa kohdin esiin myös viime viikolla julkaistussa raportissa, jossa Suomen maabrändivaltuuskunta pohtii, miten Suomen tulisi ratkaista maailman viheliäisimpiä ongelmia. Yli 350-sivuinen raportti on kiinnostavaa ja sujuvaa luettavaa. Siinä vedotaan lukuisia kertoja koti- ja ulkomaisiin tutkimustuloksiin.
Myös modernin tieteen isän Francis Baconin lausuma 400 vuoden takaa nostetaan suureen rooliin: ”Tieto on valtaa”. Lauseen innoittamana maabrändiryhmä haluaa avata julkiset tietovarannot kaikkien käyttöön, virkamiehistä halutaan tehdä avoimen tietoyhteiskunnan sotureita ja koululaiset patistetaan koulukirjojen äärestä avoimen tiedon pariin. Maabrändivaltuuskunta muistuttaa, että on syytä edelleen vaalia kansanvalistuksellista ajatusta siitä, että tietoa pitää olla kaikille saatavissa.
Tutkijana on mukava kuulla, että tiedettä ja tietoa arvostetaan Suomessa eivätkä ihmiset ole saaneet sitä vielä kyllikseen. Tiedebarometrin vastaajista yli 70 prosenttia toivoi, että tiedotusvälineet puhuisivat nykyistä enemmän tieteestä ja 90 prosenttia pitää nimenomaan televisiota ja radiota tärkeänä tiedetiedon lähteenä.
Myös maabrändiraportissa tiedotusvälineille annettiin tehtävä, joka sopii hyvin suomalaisten toiveisiin: Tieteen popularisointi tulee saada uudelle tasolle. Maabrändiryhmän mielestä median tulee välittää tieteeseen perustuvaa, mutta lukijaystävällistä tietoa ja kertoa faktat uudella tavalla, suomalaisia kiinnostavasti ja inspiroivasti.
Tutkimustulokset laajempaan yhteyteen
Mitä peräänkuulutettu tiedekirjoittamisen uusi taso ja tapa oikein voisi tarkoittaa? Tieteentekijän näkökulmasta nousee päällimmäiseksi mieleen kolme asiaa, joita yleisö voisi vaatia. Ensinnäkin tieteestä kertominen ei voi olla vain uusien tutkimustulosten raportointia vaan yksittäiset tutkimukset tulee suhteuttaa laajempiin kokonaisuuksiin: Tulee kertoa mitä on aikaisemmin asiasta todettu, kuinka luotettava ja toistettu kyseinen ilmiö on ja mitkä ovat tutkimuksen aukkopaikat.
Tieteellisen tiedon luotettavuus syntyy lukuisista toistoista ja useiden tutkijoiden riippumattomista samansuuntaisista tuloksista. Usein tiedotusvälineissä päästetään ääneen kaksi vastakkaisen näkemyksen esittäjää, mutta kuulijalle jää epäselväksi kuinka suuri osa tiedeyhteisöstä asettuu kummankin kannalle eli ketä nyt oikeastaan kannattaisi kuunnella.
Toinen tärkeä seikka on ilmiöiden kokoluokka: kuulijan ei tarvitse tyytyä siihen, että asioiden välisen yhteyden sanotaan olevan tilastollisesti merkitsevä. Pyytäkää tieteentekijöitä ja tiedon välittäjiä kertomaan myös, kuinka suuria vaikutukset ja efektikoot ovat eli kuinka paljon tutkimus pystyy selittämään kyseisestä ilmiöstä: on eri asia tunnetaanko tietyn asian syistä 2 prosenttia kuin vaikkapa 60 prosenttia.
Oma pohdinnan paikkansa on se, kannattaako tutkimuksen esiin tuomiin asioihin puuttua. Kansanterveydellisesti voi olla tärkeää puuttua niihinkin tekijöihin, jotka lisäävät sairastumisen riskiä vain pari prosenttia, koskeehan tutkimustulos silloin suoraan kymmeniä tuhansia henkilöitä ja heidän perheitään ja läheisiään.
Väärät tulkinnat elävät mediassa
Kolmantena on hyvä pitää mielessä, että tieteen nimissä puhutaan monenmoista potaskaa. Sinänsä hyvät yksittäiset tutkimustulokset voivat paisua kalavaleiksi ja niistä voi tulla urbaaneja legendoja, jotka eivät lainkaan vastaa tieteentekijöiden nykykäsitystä asiasta, mutta toistuvat silti jatkuvasti mediassa. Tiede korjaa itseään, media nähtävästi ei.
Virheellisiä usein kuultuja myyttejä tieteellisistä tuloksista ovat muun muassa käsitys siitä, että Mozartin musiikin kuunteleminen parantaisi älyä ja oppimista ja väite, että ihminen käyttäisi vain 10 prosenttia aivokapasiteetistaan. Jälkimmäinen väite perustuu aivotutkimustulosten täydelliseen väärintulkintaan ja on yhtä järjetön kuin väite, että ihminen käyttää kirjoittaessaan vain 10 prosenttia kehostaan ja että asiasta on syytä olla huolissaan.
Tieteellinen tutkimus johtaa muita menetelmiä todennäköisemmin siihen, että ymmärrämme ympäröivää maailmaa. Tiede on kuitenkin epätäydellistä toimintaa, jota erehtyvät ihmiset harjoittavat. Tieteestä kertominen on sitäkin epätäydellisempää ja mutkia vedetään usein liian suoriksi. Kiinnostavaa nähdä, miten media ja tutkimuslaitokset tarttuvat maabrändivaltuuskunnan antamaan tehtävään ja millaista uutta tasoa tieteen popularisoinnissa aletaan tavoittelemaan.