Tuore maailmanmestari korostaa, että tie mestaruuteen on kivetty ahkeralla harjoittelulla ja säännöllisellä osallistumisella lajin kilpailuihin alemmissa vyöluokissa. 2010 hän oli mukana kisoissa sinisen vyön sarjassa. Kaikkiaan brasilialaisessa jujutsussa on viisi vyöluokkaa: valkoinen, sininen, purppura, ruskea ja musta.
– Luulen, että se auttaa että on tasaisesti kilpaillut niillä alemmilla vöillä ja se ei ole sitten katkennut missään vaiheessa se kilpailu-ura. Eli sitten jatkaa vain sinne mustalle vyölle, hän toteaa.
Venla ottelee niin sanotussa superraskaassa sarjassa, pituutta on 180 senttiä ja painoa yli 79 kiloa. Kolmikymppinen Luukkonen on harrastanut jujutsua kuusi ja puoli vuotta. Hänen kotiseuransa on vuonna 2003 perustettu Jyväskylän Fight Club.
Finaalikamppailussa vastassa oli brasilialainen Andréa Mc Comb Pereira. Mestaruuskamppailu ratkesi käsilukolla.
Jujutsussa aivot on tärkeä lihas
Urheilu-uransa lisäksi Luukkonen tekee yliopistouraa eli valmistelee väitöskirjaa Jyväskylän yliopistossa. Väitöskirjatutkijalle brasilialainen jujutsu on erinomainen harjoitus. Laji on Luukkosen mukaan varsinaista aivojumppaa, jossa kehokin saa liikettä.
– Se on mielelle hyvä, kun itse teen tutkimustyötä eli väitöskirjaa. Siinäkin tulee harjoitettua aivoja ja sitten, kun pääsee salille se on edelleen mielen harjoitusta, mutta nyt aivan toisenlaista. Joutuu miettimään koko ajan liikkeitä ja arvioimaan, mikä niistä voisi olla kussakin ottelutilanteessa se kaikkein paras.
Naisia harrastajissa on vielä vähän ja esimerkiksi, kun Venla Luukkonen aloitti lajin hänellä oli seuratovereinaan vain kaksi naista. Harjoituksissa vastustajana saattoi olla joko mies tai nainen.
– Kisoissa on aina naisvastustaja ja tietysti samaa painoluokkaa. Sen sijaan treeneissä voi vastustajana olla aivan yhtä hyvin mies. Harjoittelun kannalta on tärkeää, että niihin osallistuu eri kokoisia ihmisiä. Toisten kanssa oppii puolustautumaan ja toisten kanssa hyökäämään.
"Täällä on helpompaa puhua painista"
Suomessa laji on vielä tuntematon. Siihen liityy tuoreen maailmanmestarin mukaan myös muihin kamppailulajeihin liitettyjä uskomuksia.
– Aika usein tulee sellaista kommenttia, että hyvä nyt ollaan sun seurassa turvassa tai ei kannata ryhtyä ryppyilemään. Laji on aika tuntematon ja usein se onkin helpompi sanoa, että käyn painimassa. Se on sitten tutumpi, Venla naurahtaa.
Lajissa on myös selvä henkisen kasvun puoli. Lajin harrastukseen liittyy kanssa harrastajien kunnioittaminen siihen katsomatta, millainen vyö on.
– Kyllä tähän kuuluu se, että kaveria kunnioitetaan ja treenikaverista pidetään huolta. Kun sitten alkaa tulla niitä värivöitä, niin onhan se merkki siitä, että olet päässyt myös ihmisenä eteenpäin. Kun on sen ensimmäisen sinivyönsä saanut, niin sitten sen tietää, että tähän kaveriin voi luottaa ja että se tulee aina auttamaan lajin kanssaharrastajia, Venla kertoo.
Tavoitteena nyt avoimen luokan mestaruus
Oman mustan vyön oman painoluokan maailmanmestaruuden saavutettuaan Venla asettaa nyt tavoitteeksi, että saavuttaisi maailmanmestaruuden myös naisten mustan vyön avoimessa luokassa. Tässä sarjassa painoluokkaa ei oteta huomioon, vaan periaatteessa kaikki mustan vyön taitajat voivat voittaa avoimen mestaruuden.
Pidemmän aikavälin tavoite on se, että harrastus voisi jatkua mahdollisimman pitkään.
– Kyllä se varsinainen tavoite on se, että voisi harrastaa tätä lajia mahdollisimman pitkään eli vielä harmaapäisenä mummonakin, Luukkonen toteaa.
No missä se lajin viehätys piilee?
– Tykkään nujuta matossa ja tietyllä tapaa tämä muistuttaa tanssia, jossa vastustaja täytyy ottaa mahdollisimman hyvin huomioon. Lisäksi tätä kutsutaan "Gentle Artiksi" eli lempeäksi kamppailulajiksi tai painilajien shakiksi, ne lajin piirteet miellyttävät, Venla Luukkonen toteaa.