Artikkeli on yli 10 vuotta vanha

Tutkimus: Kodinkoneet eivät rikkoudukaan sen useammin kuin ennen – ei näyttöä suunnitellusta vanhentamisesta

Kodinkoneiden käyttöikä on entistä lyhyempi, mutta valmistajat eivät lyhennä kodinkoneiden ikää tahallaan, selviää Saksan ympäristöviraston tutkimuksesta. Monissa laitteissa vikoja on jopa aiempaa vähemmän. Yhä useammin vanha saa väistyä, koska kuluttaja haluaa uuden.

Kuvassa pyykinpesukoneita ja kuivureita rivissä
Kuva: Kia-Frega Tyynismaa / Yle
  • Marcus Ziemann

Erityisesti televisiot, mutta myös pesukoneet, kuivausrummut, jääkaapit ja muut suuret kodinkoneet menevät vaihtoon entistä aikaisemmin. 

Saksan ympäristövirasto halusi selvityttää, pitävätkö julkisuudessa viime vuosina usein toistuneet väitteet laitteiden tietoisesta ikämanipuloinnista paikkansa. Viranomaisia kiinnosti, suunnitellaanko laitteisiin esimerkiksi tietoisesti heikkoja osia, jotta laitteiden vaihtoväli lyhenisi. Suunniteltua vanhentamista ei kuitenkaan löytynyt, todetaan Bonnin yliopiston ja riippumattoman kestävän kehityksen tutkimuslaitos Öko-instituutin raportissa.

Siitä huolimatta yhä useampi kone ei kestä kotikäytössä edes viittä vuotta. Kun vuonna 2004 vaihdettiin Saksassa 3,5 prosenttia kodinkoneista vian vuoksi uuteen alle viiden vuoden iässä, oli osuus vuonna 2012 noussut 8,3 prosenttiin.

Tutkijoiden mukaan nämäkään laitteet eivät kuitenkaan rikkoutuneet suunnitellun vanhentamisen seurauksena vaan ennen kaikkea sen vuoksi, että ne olivat huonolaatuisia laitteita.

**Sen se kestää, minkä kestää **

Kodinkonevalmistajien periaate on, että laitetta ei valmisteta kestämään niin kauan kuin mahdollista, vaan niin kauan kuin se on tarpeellista. 

Valmistajille kyseessä on laskutoimitus, jossa laitteen elinajanodote suhteutetaan valmistuskustannuksiin. Valmistajat arvioivat laitteen keskimääräistä kuormitusta tai esimerkiksi käyttötunteja. Jos sitten kuormitus poikkeaa keskimääräisestä, vaikuttaa se laitteen kestoon lyhentävästi tai pidentävästi.

Brändillä ja kuluttajien odotuksella on kuitenkin myös suuri merkitys. Hyvämaineinen valmistaja, jonka tuotteiden markkina-arvo on korkealla, ei riskeeraa huonosti kestävää tuotetta. Tällaisen tuotteen takuu on pitkä ja korjauspalvelut ovat helposti saatavissa. Se näkyy myös hintalapussa.

Valmistajat tietävät hyvin, että muoti muuttuu. Yhä useampi haluaa uuden vain sen vuoksi, ettei enää halua vanhaa. Liian pitkään kestävää ei kannata valmistaa, jos sille ei ole kysyntää.

Saksan ympäristöviraston mukaan valmistajat ja kuluttajat kuuntelevat selvästi toisiaan, ja kuluttajat ikään kuin saavat sitä, mitä tilaavat.  

Telkkari vaihtoon paremman edestä

Hyvä esimerkki muodin ja halun muutoksista ovat televisiot. Saksassa 60 prosenttia laitteista vaihdettiin ennen kuuden vuoden ikää ilman, että niissä oli mitään vikaa. Kuluttajat ilmoittivat vaihtamisen syyksi halun saada parempi laite. Vaikka tulokset ovat Saksasta, on ilmiö yleistettävissä muihinkin länsimaihin.

Yhä harvempi televisio katsotaan enää loppuun. Vuonna 2008 Saksassa 28 prosenttia televisioista vaihdettiin niiden lopulta hajottua. Vuonna 2012 rikkoutuminen oli vaihdon todellinen syy enää 25 prosentissa tapauksia.

Suurten kodinkoneiden kuten pesukoneiden ja jääkaappien osalta kehitys on erikoinen. Entistä useampi kone vaihdettiin rikkoutumisen vuoksi viidessä vuodessa. Kuitenkin 11 vuotta ja vanhempien koneiden kestävyys oli vuosikymmenessä parantunut merkittävästi.

Vuonna 2004 vaihdettiin 36,8 prosenttia yli 11-vuotiaista koneista rikkoutumisen vuoksi. Vuosina 2012/13 rikkoutumisen vuoksi näin vanhoja koneita vaihdettiin enää 29 prosentissa tapauksia. Laadukkaat laitteet näyttäisivät olevan entistä parempia. 

Saksassa keskimääräinen jääkaapin vaihtoikä oli vuonna 2004 hiukan yli 14 vuotta. Vuosina 2012/13 jääkaappi vaihdettiin uuteen keskimäärin 13 vuoden iässä. Edelleen suurin yksittäinen syy vaihtamiseen oli laitteen hajoaminen, mutta myös jääkaapin vaihtajissa on entistä enemmän heitä, jotka haluavat ainoastaan parempaa ja hienompaa vanhan tilalle.  

Jutun lähde: Einfluss der Nutzungsdauer von Produkten auf ihre Umweltwirkung: Schaffung einer Informationsgrundlage und Entwicklung von Strategien gegen „Obsoleszenz“ von Öko-Institut und Universität Bonn auf der Seite des Umweltbundesamtes