Maailmanloppu tulee eläimille ja kasveille kauan ennen mikrobeja, kertoo kolmen skotlantilaisen yliopiston tuore mallinnus. Sen mukaan mikrobit perivät Maan miltei kahdeksi miljardiksi vuodeksi, ennen kuin nekin häviävät. Maailmanlopun ennuste perustuu tietokonemalliin Auringon pitkäaikaisten muutosten vaikutuksista Maahan.
Astrobiologi Jack O'Malley-James kertoo, että käännekohta on miljardin vuoden päässä. Silloin Aurinko on ikääntynyt ja samalla kuumentunut siinä määrin, että Maan ilmasto on sata-asteinen. Samaan aikaan ilmasta on huvennut happea.
Maapallon ulkopuolisen elämän etsintää rajoittavat käsityksemme siitä, mitä elämä on.
Sellaisissa oloissa sekä kasvien että eläinten päivät ovat luetut. Lopulta jäljellä ovat vain mikrobit, ja niistäkin useimmille olosuhteet ovat liian rankat.
Kun vielä miljardi vuotta on vierähtänyt, meret ovat kuivuneet kokonaan. Silloin elämästä on jäljellä vain kaikkein kovin kopla, niin sanotut ekstremofiilit, joille ääriolosuhteet ovat jopa elinehto. Nykyisin niitä elää muun muassa meren pohjassa tuliperäisten lähteiden kiehuvan kuumassa vedessä.
Maailmanlopun kynnyksellä ekstremofiilien on selvittävä hyvin korkeiden lämpötilojen lisäksi rajusta ultraviolettisäteilystä.
– Kaikki elävät olennot tarvitsevat vettä, joten viimeiset elämänmuodot ovat vesitaskuissa, ehkä maanalaisissa luolissa, O'Malley-James sanoo.
2,8 miljardin vuoden päästä maapallolla ei ole enää vesitippaakaan, joten elämän aika on täysin ohi.
Metaani on viimeinen elonmerkki
St. Andrew'n, Dundeen ja Edinburghin yliopistoissa laaditulla maailmanlopun mallilla voi olla vaikutuksia myös elämän etsimiseen avaruudesta.
– Maapallon ulkopuolisen elämän etsintää rajoittavat käsityksemme siitä, mitä elämä on. Tuntemamme elämä jättää kaasukehään paljastavat sormenjälkensä, muun muassa happea ja otsoneja.
Elämä Maassa on kuitenkin tulevaisuudessa aivan jotakin muuta - ja jotta sellaista löytyisi muilta planeetoilta, pitää etsiä muita johtolankoja kuin nykyisessä avaruustutkimuksessa, O'Malley-James päättelee.
– Siinä vaiheessa, kun kaikki elävät olennot ovat katoamassa maapallolta, kaasukehän viimeinen pieni merkki elämästä on metaani.
Sitä voitaisiin O'Malley-Jamesin mukaan pitää johtolankana myös avaruustutkimuksessa siltä varalta, että jossakin on elämää, joka tuottaa ihmisen laitteilla havaittavia määriä metaania.
Tutkimuksesta, joka esiteltiin tiistaina Britannian astronomisen seuran vuosikokouksessa, kertovat useat brittiviestimet, muun muassa The Telegraph ja yleisradioyhtiö BBC.