G20-maat sopivat torstaina kansainvälisestä luotonannosta, rahoitusmarkkinoiden valvonnasta ja esimerkiksi kansainvälisten rahoituslaitoksen vallan kasvattamisesta - eli monista niistä pelisäännöistä, joilla maailma pyörii. Yksi kauaskantoisimmista uudistuksissa Lontoossa oli päätös antaa kehittyville maille lisää valtaa Maailmanpankissa ja Kansainvälisessä valuuttarahastossa IMF:ssä, kun niitä uudistetaan perinpohjaisesti vuoteen 2011 mennessä.
Kun valtaa lisätään toiselle, on se joltain toiselta pois.
Valtaa ovat saamassa Kiina, Intia, Brasilia, Indonesia ja Meksiko. Parhaiten pärjää todennäköisesti Kiina. Se on tukemassa IMF:n luotonantoa 40 miljardilla dollarilla, mitä vastaan se saa äänivaltaa rahastossa ja sitä kautta myös maailmapolitiikassa.
Häviäjät ovat Yhdysvallat ja myös Eurooppa. Ne ovat johtaneet yksinvaltaisesti IMF:ää ja Maailmanpankkia vuosikymmeniä, mutta nyt tulokkaille olisi annettava tilaa neuvottelupöydän ympärillä.
Selvää on, että talouskriisin suurimman syypään Yhdysvaltain on luovuttava vaikutusvallastaan. Myös Euroopan maiden on todennäköisesti luovuttava valtiokohtaisesta edustuksestaan IMF:ssä ainakin osittain. Euroopan maiden olisi näin pakko koota edustuksensa yhteisen EU:n nimellä kulkevan istuimen alle.
Aikaisemmin talousongelmista neuvotteli johtavien länsimaiden herrakerho G-7. Enää tähän ei ole varaa. Wall Streetiltä ja Lontoon Citystä lähteneen talouskriisin ratkomiseksi raha-apua raavitaan kaikkialta, Kiinasta Saudi-Arabiaan.
Viime päivinä länsijohtajat ovatkin olleet nöyrinä, kuten Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy.
- Maailmantalous on elänyt anglo-saksisen talousmallin mukaisesti. Minun tehtäväni ei ole kritisoida sitä. Onhan sillä etunsa, mutta nyt sivua on lopullisesti käännetty, Sarkozy sanoi.