Schengen on nimi sopimukselle, joka helpottaa jokaisen eurooppalaisen elämää. Mutta tämän vuoden myötä siitä on tullut myös ongelma, ja nyt puhutaan jo koko sopimuksen rajoittamisesta – jollei jopa lopusta.
Ilman sopimusta harva olisi kuullut pienessä valtiossa – Luxemburgissa – sijaitsevan pikkukaupungin nimeä. Schengen on saanut antaa nimen EU-kansalaisten ja muiden eurooppalaisten vapaan liikkuvuuden takaavalle sopimukselle.
Itälaajennus laajensi vapaata kulkua
Euroopalle äärimmäisen tärkeäksi muodostuneen sopimuksen solmi alun perin viisi ydinmaata, mukana Ranska ja silloinen Länsi-Saksa. Vuonna 1985 allekirjoitettua sopimusta alettiin soveltaa vasta Euroopan mullistuttua 1990-luvulla. Suomi ja muut Pohjoismaat ratifioivat sopimuksen vuonna 2001.
Schengen-aatteen riemuvuosi oli 2007, jolloin itäinen Eurooppa pääsi osaksi aluetta. Nyt Euroopan rajojen sisällä voi matkustaa huoletta 26 maan vyöhykkeellä. Eurooppaan tullessa riittää kun on näyttänyt passin – ja usein myös viisumin – ulkorajan tarkastuspisteessä.
Optimismista ongelmiin
EU:n laajenemisen aikainen optimismi vaihtunut huoleen, ja nyt yhä useammin kysytään myös Schengenin mielekkyyttä. Syyrian sodan ja muiden Lähi-idän kriisien aiheuttama turvapaikanhakijoiden pako yli Välimeren koettelee Euroopan ulkorajaa. Tulijoiden matkan jatkumista on yritetty ohjata ja estää piikkilanka-aidoin, missä etenkin Unkari on ollut päättäväinen.
Kontrolli on palaamassa myös EU:n sisärajoille. Vaikeasti hallittava kansainvaellus on saanut Tanskan ja Ruotsin turvautumaan tarkastuksiin.
Schengen-sopimus sallii tämän väliaikaisena toimena, vaikka kulkuvapauden rajoittaminen istuu huonosti uuden Euroopan ajatukseen.
Schengen-epäily valtaa alaa
Myös Suomessa on pitkin vuotta kuulunut arvovaltaista epäilyä. Presidentti Sauli Niinistö muistutti elokuussa suurlähettiläspäivillä, ettei vapaa liikkuvuus voi olla hallitsematonta liikkuvuutta.
Viimeksi terrori-iskut ovat entisestään voimistaneet vaatimuksia Euroopan sisärajojen valvonnasta.
Pariisin iskujen jälkeen pääministeri Juha Sipilä sanoi, että jos Schengen-sopimusta ei saada kuntoon, palautuvat rajatarkastukset Euroopan sisärajoille. Sisäministeri Petteri Orpon mukaan sopimuksen kohtalo on pikemminkin viikkojen kuin kuukausien kysymys.
Supistuuko Schengen?
Kansainvälisessä lehdistössä on esillä ollut myös Schengen-alueen supistaminen, jolloin turvapaikanhakijoiden kauttakulkumaat joutuisivat ydinalueen ulkopuolelle. Tämä ulkoistamisen uhka kohdistuu ennen muuta Kreikkaan, Italiaan ja Espanjaan.
Julki vuotanut suunnitelma rajaa Schengen-alueen Euroopan ytimeen, itse asiassa niihin maihin jotka 30 vuotta sitten sopimuksen tekivät. EU:n päätöksenteossa näin radikaaliin ratkaisuun pääseminen on kenties mahdotonta, mutta jo suunnitelma kertoo vallitsevista mielialoista.
Sisärajoilla ei paluuta passikontrolliin
Lisäksi Euroopan sisärajoilla on vanhan mallin mukaisiin rajatarkistuksiin palaaminen hyvin vaikeaa – ja kallista – jo käytännön syiden vuoksi. Rajavartioiden ja tullin tarkastuspisteet on purettu, eikä osaavaa henkilökuntaa ole enää tarpeeksi. Rajojen ylitysten määrä arvioidaan sadoissa miljoonissa, ja aktiivisten eurooppalaisten kulunvalvonta lamauttaisi koko maanosan.
Palaaminen vanhaan rajatarkistusmalliin tukkisi ruuhkiin rajanylityspaikat ja hidastaisi niin ihmisten kuin tavaroidenkin kulkua. Samalla kärsisi talous.
Valikoivia tarkastuksia
Uudelleen aloitetut tarkastukset sisärajoilla ovatkin valikoivia, ja rajavartiolaitoksen mukaan ne kohdistetaan riskiarvion mukaan. Tiukentunut käytäntö johtuu täyttyvistä pakolaiskeskuksista sekä – etenkin Pariisin iskujen jälkeen – myös terrorismin torjunnasta.
Tähän on Pohjoismaissakin jouduttu menemään, vaikka eurooppalaisiin aatteisiin – vapauteen, veljeyteen ja tasa-arvoon – ei kontrollikäytäntö aina istuisikaan.
Merivalvonta tiukentuu
Schengenin sisärajojen valvonnassa on siis ongelmansa, niin käytännön kuin Euroopan ideankin kannalta. Euroopan päättäjien pohtiessa ongelmaa nousee esiin myös ulkorajan, ennen muuta ihmissalakuljettajien reitiksi muodostuneen Välimeren, valvonta. Tämän suhteen voi yksimielisyys löytyä helpommin kuin sisärajojen käytäntöihin.
Myös Suomi on jo osallistunut partioveneellä Egean meren valvontaan, ja ensi kevääksi alueelle lähetetään neljäksi kuukaudeksi vartiolaiva Merikarhu.