Suurilla veneillä on yleensä nimi, vaikka sitä ei rekisterissä vaadittaisikaan. Ainakin vuosisatoja vanha perinne pohjautuu porilaisen BSF:n kommodorin Pekka Peltosen mukaan merimiesmytologiaan.
– Veneet nimettiin aikoinaan niiden naisten mukaan, jotka muistuttivat merimiehiä kotioloista ja onnellisuudesta. Veneistä on myös pidetty aina hyvää huolta, kuten naisistakin. Ja veneet ovat osanneet olla yhtä oikukkaita kuin naisetkin, Peltonen naureskelee.
Mikä tahansa naisen nimi ei kelpaa
Perinteessä on mukana paljon romantiikkaa, mutta kenen tahansa naisen nimi ei veneen kylkeen ole kelvannut.
– Nimet ovat yleensä olleet kolmitavuisia. Niissä on keskellä jokin vahva konsonantti ja viimeisenä kirjaimena a. Tällä on ollut turvallisuuden kannalta suuri merkitys, sillä veneet ovat olleet huutamalla tunnistettavia, Pekka Peltonen kertoo.
Peltosen mukaan nykyään kolmitavuisuudesta on jo osin luovuttu, mutta omassa veneessään hän on yhdistänyt kahden tyttärensä nimen vanhan säännön mukaisesti.
– Moni muukin on kahden naisen nimiä yhdistellyt veneisiinsä. Minun veneeni on Villiina, eli Vilhelmiinan ja Karoliinan yhdistelmä.
Nimi vaihtuu kankeasti
Vaikka nimeä ei enää turvallisuusperustein valittaisikaan, on tämäkin näkökulma monella mielessä.
– Veneen nimeä lähdetään harvoin muuttamaan, sillä pelastusliivit, lokikirjat, sammuttimet ja monet muut varusteet on nimetty veneen mukaan. Moni sanoo, että nimen vaihtaminen toisi epäonneakin, mutta ehkä tämä käytännöllisyys on kuitenkin merkittävämpi asia, Pekka Peltonen toteaa.