Autoalan lehdissä arvostellaan jatkuvasti Suomen autokannan vanhuutta. Artikkeleita yhdistää usein se, että ne pyrkivät tekemään uuden auton ostamisesta houkuttelevaa. Jutuissa ei kuitenkaan oteta huomioon sitä, että autoilun kustannuksista suurin osa johtuu pääomakuluista ja auton arvon alenemisesta. Monen keskihintaisenkin auton arvo laskee tuhansia euroja vuodessa, vaikka sillä ei ajettaisi kilometriäkään.
Ylen aikaisen toimittaja Olli Ihamäki väittää, että polttoaineen hinnan ”kipurajan", autoverouudistuksen yksityiskohtien tai katsastushintojen paikkakuntakohtaisten erojen pohdinta peittää alleen sen, että myös Suomessa voi ajaa edullisesti.
Todistaakseen väitteensä Ihamäki, joka on harjoitellut ”köyhänmiehen autonpitoa” vuosikymmenet, kirjasi vuoden ajan omat autoilun kustannuksensa. Kustannukset ovat niin olemattomat, että joidenkin Ylen aikaisen kuuntelijoiden mielestä ne eivät voi olla todellisia.
- Turha luulla, että valehtelisin. Mitä sillä voittaisin. Niin tällä jutulla, kuten monilla aikaisemmillakin haluan todistaa, että liikkumisestaan voi tehdä halpaa, jos jaksaa harrastaa. Täytyy myös olla oikeanlainen auto ja asiantunteva verkosto. Toivon myös että ne, jotka ajavat vanhalla autolla rahan niukkuuden vuoksi, voivat tehdä sen ylpeästi ja pystypäin. Siinä ei ole todellakaan mitään hävettävää. Viisaampaa on ajaa kokonaan maksamallaan ikäautolla kuin velkarahalla kustannetulla äveriäällä pelillä, paukuttaa Ihamäki periaatteitaan.
Ihamäen auto ja sen kulut vuoden ajalta
Olli Ihamäen auto on vuoden 1992 Mercedes Benz 190 E. Autossa on 1,8 l bensamoottori ja automaattivaihteisto. Korimalli on 201. Autolla on ajettu runsaat 300 000 km.
Kyseessä on siis vanhanajan ”pikkumersu”, joka on ollut Ihamäen omistuksessa nyt 13 vuotta. Auto on siis 21 vuotta vanha, joten siinä ei ole mitään pääomakuluja ja myytäessä siitä saisi ehkä tuhat euroa, jos hyvin kävisi.
Auto on mennyt aina kerralla katsastuksista läpi ja sen päästöarvot ovat normien mukaiset. Ajoneuvossa on katalysaattori. Autossa ei ole mitään elimellistä vikaa tällä hetkelläkään. Se sopii teknisiltä ratkaisuiltaan erinomaisesti vanhan auton ylläpitäjän tarpeisiin.
Yhteenveto kuluista
Autoa on korjattu, katsastettu ja osia sekä tarvikkeita maksettu yhteensä 640 euron arvosta. Vakuutus ja ajoneuvovero on maksanut 310 euroa. Polttoaineeseen on kulunut noin 2400 euroa.
Eli autoilun kustannukset ovat vuoden ajalta yhteensä 3350 euroa. Kilometrikustannukseksi on tullut 23 senttiä. Vertailun vuoksi voi mainita, että verottajan vahvistama kilometrikorvaus on tällä hetkellä 45 senttiä.
Ilman polttoainekuluja Ihamäen Mersu on liikkunut siis 950 euron panostuksella. Vertailun vuoksi tämän artikkelin toisella tekijällä, Ylen aikaisen Paavo Häikiöllä, on auto, joka maksoi ostettaessa 20 000 euroa. Seitsemän vuoden jälkeen siitä tarjottiin 6 000 euroa, eli sen arvo on laskenut 14 000 euroa. Arvon alenemisen lisäksi kyseisestä autosta on pitänyt maksaa pankille autolainan korot. Kyseisen auton pääomakulut ovat siis yksistään yli kaksinkertaiset Ihamäen auton kuluihin nähden, eikä mukaan ole vielä edes laskettu tässä artikkelissa mainittuja huolto-, polttoaine-, verotus- tai ylläpitokuluja.
Autoilu on valintoja
Tarinan keskiössä olevassa vanhassa Mersussa ei ole turvatyynyjä, eikä edes ABS-jarruja. Uusi auto on siis merkittävästi turvallisempi, eikä tämän artikkelin tarkoitus ole vähätellä turvallisuuden tai ympäristöystävällisempien autojen merkitystä. Ihamäen autosta puuttuu myös nykyään vakiovarusteisiin kuuluva ilmastointilaite. Auto kuitenkin kulkee nöyrästi ja liikkuu kätevästi neljän eri autontarvitsijan palvelijana.
- Kuka tahansa, jolla on siihen varaa, voi maksaa turvallisemmasta autosta niin paljon kuin kykenee. Uudet autot ovat myös ympäristöystävällisempiä, mutta tämänikäinen Mersu menee vielä hyvin läpi katsastuksen päästömittauksista, eikä täysin laillisella autolla ajamisen pitäisi olla minkäänlainen synti, niin hyvää kuin ekologisempien uusien autojen kehittyminen onkin, toimittaja Olli Ihamäki toteaa lopuksi.